Tamperelainen lukija, kirjoittaja ja kriitikko. Kirjavinkit.fi:n päätoimittaja.
This link opens in a pop-up window
1% complete! msaari has read 3 of 250 books.
Marko Hautala on luotettava kirjailija ja kaikille kauhukirjallisuuden ystäville takuuvarmaa luettavaa. Kuiskaava tyttö ei petä, vaan on yksiselitteisen karmiva teos. Pienistä aineksista viritellään hyytävää luettavaa. Erinomaista kotimaista kauhua. Nyt vain uusi kirja Mia Vänskältä...
Avaruusaluksessa vihamiehet on helppo pitää lähellä.Olemme syvällä 2100-luvulla, kun kapteeni Gabriel Bonhomme XIV saa tärkeän …
Avaruusmatka, joka on pettureita täynnä. Vahvaegoinen kapteeni johdattaa iskuryhmäänsä kohti Olympos-planeettaa tukahduttamaan kyborgikapinaa, mutta matkalla tulee vaikeuksia, kun alus saa salaperäisen viestin ja käy ilmi, että mukana on petturi tai salamatkustaja tai vaikka molemmat.
Isoja kysymyksiä ihmiskunnan luonteesta, petturuudesta, uskollisuudesta ja niin edelleen, sinänsä siis ihan kiehtova paketti näinkin pieneksi ja tiiviiksi kirjaksi. Toisaalta tässä on jotain kömpelyyttä ja töksähtelevyyttä, ei nyt ihan täysosuma. Loppuratkaisu oli kuitenkin sen verran toimiva, että kolme tähteä ja varovainen suositus.
Jälleen muikea kokoelma steampunk-novelleja. Kari Välimäen Kellopeliseppä, Anne Leinosen Sylinterihattu ja J.S. Meresmaan Unet jotka tekevät surulliseksi aamuisin osuivat omaan makuuni parhaiten, mutta eipä tässä varsinaisesti heikkoja rattaita ollut, vaan oikein mainio kattaus kotimaista steampunkkia. Genren ystäville helppo suositus.
Hauska ja jännittävä kirja. Sivut kääntyivät nopeasti ja tarina imaisi mukaansa. Turun palo vaikuttaa kirjan mittaan vääjäämättömältä, sen verran moni taho liekit haluaa nostattaa. Käänteet ovat sopivan hulluja, että viihdettä riittää. Sivussa on sopiva annos historiallista uskottavuutta ja hieno kuva 1800-luvun Turusta. On se Pohjola vaan hyvä.
Onhan tämä sarja edelleen erinomainen. Leppoisa kirja, mukava seikkailu, vähän jännitystä, huumoria ja hitunen romantiikkaakin. Siinä sivussa geokätköilyä ja paikallisväriä Nokialta ja Urjalasta. Toimii!
Lots of beautiful Minecraft structures. It's a bit of cheating, though, as these are not built in the game block-by-block but instead by using external editors. In any case, the works presented in the book are quite stunning.
There are some instructions on how to build the structures, but it's mostly on the level of "how to draw guides" where step 1 is just two circles, step 2 adds couple of lines and step 3 is a gorgeous masterpiece. So, don't come looking for exact instructions, but you can certainly expect inspiration.
Sharrow was once the leader of a personality-attuned combat team in one of the sporadic …
Sharrow’lla on ongelma. Häntä jahtaa Huhsz-kultti, joka uskoo, ettei kultin messias voi syntyä ennen kuin Sharrow’n sukulinjan viimeinen nainen on kuollut. Huhsz on saanut viralliset jahtiluvat: heillä on vuosi aikaa murhata Sharrow luvallisesti.
Sharrow ei halua piileskellä vuotta, vaan suuntaa ongelman alkulähteille. Ongelmat alkoivat, kun Sharrow’n sukulaiset varastivat Huhszilta Lazy Gunin, yhden maailman hienoimmista joukkotuhoaseista, joten Sharrow lähtee etsimään viimeistä jäljellä olevaa Lazy Gunia.
Jotta sen voi löytää, pitäisi löytää kauan kadoksissa ollut kirja Universal Principles, johon on kätketty vihje Lazy Gunin sijainnista. Kirjan sijainnista taas tiesi Sharrow’n isoisä Gorko, joka on koodannut tiedon entisten palvelijoidensa DNA:han – ja niin edelleen. Tiedossa on mutkikas etsintäoperaatio, samalla paeten Huhszin joukkoja ja muita vihollisia.
Onneksi Sharrow on entinen sotilas, joka saa tuekseen vanhan taisteluyksikkönsä. Alkaa väkivaltainen ja synkkä matka.
Against a Dark Background on pienoinen poikkeus: Iain M. Banksin scifi-kirja, joka ei sijoitu Kulttuuriin. Mielenkiintoista, kehittynyttä teknologiaa on sentään käytössä, vaikka hurmaavia …
Sharrow’lla on ongelma. Häntä jahtaa Huhsz-kultti, joka uskoo, ettei kultin messias voi syntyä ennen kuin Sharrow’n sukulinjan viimeinen nainen on kuollut. Huhsz on saanut viralliset jahtiluvat: heillä on vuosi aikaa murhata Sharrow luvallisesti.
Sharrow ei halua piileskellä vuotta, vaan suuntaa ongelman alkulähteille. Ongelmat alkoivat, kun Sharrow’n sukulaiset varastivat Huhszilta Lazy Gunin, yhden maailman hienoimmista joukkotuhoaseista, joten Sharrow lähtee etsimään viimeistä jäljellä olevaa Lazy Gunia.
Jotta sen voi löytää, pitäisi löytää kauan kadoksissa ollut kirja Universal Principles, johon on kätketty vihje Lazy Gunin sijainnista. Kirjan sijainnista taas tiesi Sharrow’n isoisä Gorko, joka on koodannut tiedon entisten palvelijoidensa DNA:han – ja niin edelleen. Tiedossa on mutkikas etsintäoperaatio, samalla paeten Huhszin joukkoja ja muita vihollisia.
Onneksi Sharrow on entinen sotilas, joka saa tuekseen vanhan taisteluyksikkönsä. Alkaa väkivaltainen ja synkkä matka.
Against a Dark Background on pienoinen poikkeus: Iain M. Banksin scifi-kirja, joka ei sijoitu Kulttuuriin. Mielenkiintoista, kehittynyttä teknologiaa on sentään käytössä, vaikka hurmaavia tekoälyjä ei näykään, joten Kulttuuri-yhteyksiä ei jää liiemmin kaipaamaan.
Tarinaan on olemassa epilogi, jota ei ole kirjoissa. (30.7.2016)
This was an interesting explanation on how the markets are wilder than generally assumed. I was aware that a large part of the financial theory is pretty much bogus; this explained one reason why that is the case.
Looking at the mess of Brexit is yet another reason to believe Mandelbrot is very much correct. What bell curve forecast could've predicted something this bizarre? But this cluster of odd happenings that have strong effects on markets is pretty much exactly the behaviour Mandelbrot's fractal theories explain.
I wouldn't have minded more concrete advise – what does all this mean for a small investor? What I got here now is the fact that markets are wild and it's a good idea to expect the unexpected, and that you probably shouldn't trust financial experts relying on the old theories (not that I was particularly keen on that before).
Elsewhere-planeetta koostuu erillisistä provinsseista, joista jokaisessa on omat tapansa ja lakinsa. Lakien noudattamista valvovat Enforcerit, joiden tehtävänä on huolehtia, että elsewhereläiset saavat elää omien käytäntöjensä mukaan. Pahin rikos on häiritä naapuriprovinssin tapojen toteutumista.
Elsewhereläisten pahin pelko on Hobbsin maan jumalat, mystinen ilmestys, joka riivaa ihmisiä ja vie näiltä oman tahdon. Ihmiskunta on kaikkialla muualla alistunut Hobbsin maan jumalien tahdon alle, vain Elsewhere on vielä vapaa.
Planeetan suuri neuvosto on saanut mystisiä uhkailuviestejä, jotka on pitkään lakaistu maton alle. Nyt Elsewherellä alkaa kuitenkin tapahtua sen verran omituisia asioita, että tilannetta on tutkittava. Pieni joukko erikoisia sankareita lähtee selvittämään ongelmaa ja kohtaa siinä sivussa sitten kaikennäköistä.
Jotenkin tähän kaikkeen liittyvät myös Bertran ja Nela, maapallolla elävät siamilaiset kaksoset, jotka päätyvät sideshow-esiintyjiksi.
Sideshow on melkoinen seikkailu. Tiivistä tekstiä on lähes 500 sivua ja kirjaan on sullottu reippaanpuoleisesti Elsewheren erilaisten provinssien esittelyä. Vähän liikaakin, sanoisin, kirja on aika raskaslukuinen ja juoni etenee paikoin perin …
Elsewhere-planeetta koostuu erillisistä provinsseista, joista jokaisessa on omat tapansa ja lakinsa. Lakien noudattamista valvovat Enforcerit, joiden tehtävänä on huolehtia, että elsewhereläiset saavat elää omien käytäntöjensä mukaan. Pahin rikos on häiritä naapuriprovinssin tapojen toteutumista.
Elsewhereläisten pahin pelko on Hobbsin maan jumalat, mystinen ilmestys, joka riivaa ihmisiä ja vie näiltä oman tahdon. Ihmiskunta on kaikkialla muualla alistunut Hobbsin maan jumalien tahdon alle, vain Elsewhere on vielä vapaa.
Planeetan suuri neuvosto on saanut mystisiä uhkailuviestejä, jotka on pitkään lakaistu maton alle. Nyt Elsewherellä alkaa kuitenkin tapahtua sen verran omituisia asioita, että tilannetta on tutkittava. Pieni joukko erikoisia sankareita lähtee selvittämään ongelmaa ja kohtaa siinä sivussa sitten kaikennäköistä.
Jotenkin tähän kaikkeen liittyvät myös Bertran ja Nela, maapallolla elävät siamilaiset kaksoset, jotka päätyvät sideshow-esiintyjiksi.
Sideshow on melkoinen seikkailu. Tiivistä tekstiä on lähes 500 sivua ja kirjaan on sullottu reippaanpuoleisesti Elsewheren erilaisten provinssien esittelyä. Vähän liikaakin, sanoisin, kirja on aika raskaslukuinen ja juoni etenee paikoin perin hitaasti.
Juoni tuntuu kuitenkin jopa vähän sivuseikailta. Sheri Tepper on kirjailijana ajatustenherättelijä ja Sideshow’ssakin olennaisia ovat ne monenlaiset ajatuskulut, joita se potkii liikkeelle. Tepper ei pelkää käsitellä isoja kysymyksiä, kuten vapaan tahdon merkitystä ja Jumalan olemassaoloa. Onko Elsewherellä hallitseva ”tehkää mitä tahdotte, kunhan ette puutu toisten asioihin”-mentaliteetti oikein ja hyvin? Onko provinssien kaikilta asukkailta todella kysytty, elävätkö he oloissa, joissa haluavat? Suuria kysymyksiä vapaudesta, vastuusta, kohtalosta ja sen sellaisesta, siis, kaiken muun joukossa.
Sideshow on kolmas osa trilogialle, jonka aloittaa Ruohojen maa ja jota jatkaa Raising the Stones. Tajusin tämän vasta luettuani kirjan. Eipä tuo hirveästi haitannut, että Raising the Stonesia en ole lukenut koskaan ja Ruohojen maastakin on jo kohta 15 vuotta, mutta jos valita voi, kirjat kannattanee lukea järjestyksessä. (16.7.2016)
After years of exile, Alban Wopuld has been summoned back to his family's highland estate, …
Alban McGill kuuluu maineikkaaseen Wopuldien sukuun, joka on tehnyt rahansa suositulla Empire!-lautapelillä ja sen eri versioilla. Alban ei kuitenkaan viihtynyt pitkään perheyrityksessä, vaan myi osakkeensa, ryhtyi puunhakkaajaksi ja hävisi kartalta pitämättä yhteyttä sukuunsa moninaisista syistä.
Nyt suku kuitenkin kutsuu. Serkku Fielding Wopuld etsii Albanin käsiinsä. Amerikkalainen yritys, joka omistaa neljäsosan Wopuldien perheyrityksestä haluaisi ostaa loputkin ja tämän johdosta järjestetään suuri sukukokous, jossa yhdistyvät ylimääräinen yhtiökokous ja Wopuldien suvun matriarkan 80-vuotisjuhlat.
Kaikki eivät haluaisi myydä suvun yritystä amerikkalaisille, joten Fielding haluaisi Albanin suostuttelevan sukulaisia äänestämään myyntiä vastaan. Alban suostuu vastahakoisesti ja päätyy samalla selvittelemään sukusuhteensa kipupisteitä ja ennen kaikkea suhdettaan suureen teinirakkauteensa, Sophie-serkkuunsa.
Lopussa koittaa sitten se kirjaimellisesti jyrkkä lähestyminen sukukartano Garbadaleen. Synkkiä salaisuuksia selviää ja yhtiökokous tekee päätöksensä – niin, jääköön se luettavaksi. Siinä sivussa puhutaan politiikkaa, Iain Banks kritisoi brittihallituksen toilailuja terrorisminvastaisessa sodassa ja suhtautuu muutenkin oikeistolaiseen politiikkaan varsin nuivasti.
Kirjalla on puitteiltaan paljon yhteistä Crow Roadin käsikirjoituksen kanssa: …
Alban McGill kuuluu maineikkaaseen Wopuldien sukuun, joka on tehnyt rahansa suositulla Empire!-lautapelillä ja sen eri versioilla. Alban ei kuitenkaan viihtynyt pitkään perheyrityksessä, vaan myi osakkeensa, ryhtyi puunhakkaajaksi ja hävisi kartalta pitämättä yhteyttä sukuunsa moninaisista syistä.
Nyt suku kuitenkin kutsuu. Serkku Fielding Wopuld etsii Albanin käsiinsä. Amerikkalainen yritys, joka omistaa neljäsosan Wopuldien perheyrityksestä haluaisi ostaa loputkin ja tämän johdosta järjestetään suuri sukukokous, jossa yhdistyvät ylimääräinen yhtiökokous ja Wopuldien suvun matriarkan 80-vuotisjuhlat.
Kaikki eivät haluaisi myydä suvun yritystä amerikkalaisille, joten Fielding haluaisi Albanin suostuttelevan sukulaisia äänestämään myyntiä vastaan. Alban suostuu vastahakoisesti ja päätyy samalla selvittelemään sukusuhteensa kipupisteitä ja ennen kaikkea suhdettaan suureen teinirakkauteensa, Sophie-serkkuunsa.
Lopussa koittaa sitten se kirjaimellisesti jyrkkä lähestyminen sukukartano Garbadaleen. Synkkiä salaisuuksia selviää ja yhtiökokous tekee päätöksensä – niin, jääköön se luettavaksi. Siinä sivussa puhutaan politiikkaa, Iain Banks kritisoi brittihallituksen toilailuja terrorisminvastaisessa sodassa ja suhtautuu muutenkin oikeistolaiseen politiikkaan varsin nuivasti.
Kirjalla on puitteiltaan paljon yhteistä Crow Roadin käsikirjoituksen kanssa: molemmissa skottilainen suku kokoontuu yhteen ja synkkiä perhesalaisuuksia paljastuu, päähenkilötkin ovat varsin samankaltaiset. Monet kirjailijat kierrättävät samoja elementtejä kirjoissaan; minulla Crow Roadin lukemisesta oli onneksi se kymmenisen vuotta, joten eipä voi sanoa, että yhtäläisyydet olisivat liiemmin haitanneet.
Aivan Banksin terävintä tuotantoa The Steep Approach to Garbadale ei ollut, mutta kaukana Dead Airin täysflopistakin. (5.7.2016)
Hyry ei romaanimuodossakaan ole kovin pitkällinen kirjoittaja. Novellinakin toimii. Mielenkiintoinen on myös Mustan ojan vesi, jonkinlainen hyppäys vähän proosarunompaan suuntaan – vähän kuin Hyryn romaaneista sieltä täältä löytyviä luontoviittauksia kasattuna yhdeksi tekstiksi.
Hyry ei yllätä. Näistä tietää, mitä saa. Maatuuli on vuodelta 1980, mutta niin ajaton, että enimmäkseen voisi olla vaikka tätä päivää. No, vuonna 2016 päähenkilö tuskin pukeutuisi juhannusseuroihin kokoruskeaan ja teryleenihousuihin, mutta muuten.
Ihastuttava kirja, jossa ei oikeastaan tapahdu yhtään mitään.
Melkoisen kiekura tarina. Aika lyhyt, mutta siitäkin edestä julman absurdi. Saa käänteitä, joita ei alkuun odottanut, sitten se vähän odotettukin twisti iskee lopussa tehokkaasti. Hieno tarina, kannatti lukea. Omituista huumoria, mutta ihan Välimäen tyyliä kyllä.
Kolme tähteä vain, sen verran takkuista oli lukeminen. Kielenkäytöltään oivallista ja toki hienosti Lehtonen Putkinotkossa käsittelee monensorttisia yhteiskunnallisia ilmiöitä perhesuunnittelusta luokkaeroihin. Ristiriita siinä, miten Aapeli Muttinen itsensä näkee suhteessa Käkriäisiin ja miten Käkriäiset tämän suhteen kokevat, on jotenkin perin herkullinen.
Yhdenpäivänromaani, toki, mutta lopussa kyllä risoi, kun ei selvinnyt, mitä seuraavana päivänä tapahtui. Olisipa ollut mielenkiintoista tietää. Mutta paljon kyllä mahtui tapahtumaa yhteen päivään, vaikka Juutas Käkriäinen saamaton mies onkin.
Lukemisen arvoinen klassikko.
