Tamperelainen lukija, kirjoittaja ja kriitikko. Kirjavinkit.fi:n päätoimittaja.
This link opens in a pop-up window
1% complete! msaari has read 3 of 250 books.
The last part of the trilogy shed some much-needed light on everything, but left things still too vague. I'd probably preferred a little more explanation. Now, it was all cool and mysterious, but... it left me a bit cold, in the end.
But it's nice to see VanderMeer break into mainstream, with something this odd. No complaints about that.
Kiehtova parilla eri aikatasolla liikkuva kauhuviritteinen sotajuttu. Sisällissotaa, Karjalan heimosotia, toista maailmansotaa, eli Suomen historian kipupisteitä mukavasti. Tamperelaisena tarinan sijoittuminen pitkälti Tampereelle oli mukava bonus. Mielenkiintoinen ja omintakeinen kirja!
Lyhyt, leppoisa kirja. Hyryn tyyliä, mutta ei nyt ihan [b:Aitan|10282910|Aitta|Antti Hyry|https://d.gr-assets.com/books/1297798365s/10282910.jpg|15184216] tai [b:Uuni|7927048|Uuni|Antti Hyry|https://d.gr-assets.com/books/1269769289s/7927048.jpg|11242653]n tasoa. Mutta kelpo tarina lukioikäisestä nuorukaisesta 1950-luvun alusta, suorittamassa kesäkursseja saadakseen opiskelutoverinsa kiinni parantolassa vietetyn parin kuukauden vuoksi.
This was a slow read. I did enjoy the first part of the trilogy, this was... well, not as interesting. The ending, however, was interesting and weird enough that I will continue to the third part (especially as it happens to be in my bookshelf).
Lienee melko vahva merkki kirjailijan suosiosta ja trendikkyydestä, että novellejakin julkaistaan sellaisenaan. The Grownup on ilmestynyt alunperin nimellä What Do You Do? George R. R. Martinin toimittamassa Rogues-antologiassa ja nyt sitten itsenäisenä niteenä. The Grownup kattaa 67 sivua suurikokoista tekstiä levein marginaalein, eli ei siis mikään erityisen pitkäkään novelli, lopulta.
Se muotoseikoista. Itse tarina on kyllä hyvä. Tunnistaa tekijänsä tuotokseksi, ei tämä kovinkaan kaukana Gillian Flynnin romaaneista ole. Mielenkiintoinen naispäähenkilö, synkkiä yliluonnollisiakin sävyjä saava tarina, käänne, joka saa miettimään aiemmin luettua uudessa valossa… Tuttuja aineksia, taidokkaasti tehtynä, niin hyvin että novelli nappasi vuoden 2015 parhaan rikosnovellin Edgar-palkinnon.
Tarinan päähenkilö on nuori nainen, joka työskentelee meediona (ja siinä sivussa seksityöläisenä). Ei hän erityisen psyykkinen ole, mutta osaa kertoa ihmisille sen, mitä he haluavat kuulla. Helppo homma, kunnes hän kohtaa Susan Burken.
Burkella on etäinen puoliso, epämiellyttävä lapsipuoli ja viktoriaaninen kartano. Burke on varma, että kartanoa riivaa paha henki, ja hän palkkaa …
Lienee melko vahva merkki kirjailijan suosiosta ja trendikkyydestä, että novellejakin julkaistaan sellaisenaan. The Grownup on ilmestynyt alunperin nimellä What Do You Do? George R. R. Martinin toimittamassa Rogues-antologiassa ja nyt sitten itsenäisenä niteenä. The Grownup kattaa 67 sivua suurikokoista tekstiä levein marginaalein, eli ei siis mikään erityisen pitkäkään novelli, lopulta.
Se muotoseikoista. Itse tarina on kyllä hyvä. Tunnistaa tekijänsä tuotokseksi, ei tämä kovinkaan kaukana Gillian Flynnin romaaneista ole. Mielenkiintoinen naispäähenkilö, synkkiä yliluonnollisiakin sävyjä saava tarina, käänne, joka saa miettimään aiemmin luettua uudessa valossa… Tuttuja aineksia, taidokkaasti tehtynä, niin hyvin että novelli nappasi vuoden 2015 parhaan rikosnovellin Edgar-palkinnon.
Tarinan päähenkilö on nuori nainen, joka työskentelee meediona (ja siinä sivussa seksityöläisenä). Ei hän erityisen psyykkinen ole, mutta osaa kertoa ihmisille sen, mitä he haluavat kuulla. Helppo homma, kunnes hän kohtaa Susan Burken.
Burkella on etäinen puoliso, epämiellyttävä lapsipuoli ja viktoriaaninen kartano. Burke on varma, että kartanoa riivaa paha henki, ja hän palkkaa tarinan päähenkilön avukseen.
The Grownup on mainio kauhutarina, joka viihdyttää pienen hetken. Kuvittelisin myös, että tästä saisi vallan mainion elokuvan. (22.2.2016)
[b:Uuni|7927048|Uuni|Antti Hyry|https://d.gr-assets.com/books/1269769289s/7927048.jpg|11242653]n myötä alkoi kiinnostaa Hyryn muukin tuotanto. Aitta menee samoja latuja ja kertoo saman miehen rakennuspuuhista. Tässä mies on nimetön, Uunissa nimetty, Hyry itse se taitaa yhtä kaikki olla, jollakin tasolla ainakin.
Tämä oli selvästi kompaktimpi kirja kuin Uuni, vähemmän sivupolkuja (vaikka kyllä minä siitä Uunin urkureissusta Ruotsiin pidin). Hieno kirja.
Harry Potter and the Order of the Phoenix is a fantasy novel written by British …
Exciting twists and turns in the story, but there's a bit too much of everything. Over thousand pages... this should've been pruned a bit. Less is more, right?
It took us many, many months to finish this as bedtime reading. It's certainly the longest book I've ever read out loud.
Kirjallista slow foodia. Vaan kyllähän tässä tapahtuu, paljonkin: iso uuni kohoaa tyhjästä korkeuksiin. Vähäeleistä, viisasta kirjallisuutta, miellyttäviä ihmisiä. Nautinnollinen lukukokemus.
Her weapons: money and power. Her target: the most dangerous man in the world—her own …
Entertaining thriller. Some of the twists and turns were a bit hard to digest and some of the writing seems a bit rough, but I was entertained enough that I'll read some more Ludlum in the future, I think.
Victorian planeettaa asuttavat Maapallolta karkotettujen ihmisten jälkeläiset. Väkivaltarikolliset perustivat kaupungin, kun taas Hökkelikylän asukkaat ovat …
Pleasing novella about two societies in conflict on a planet. The city-dwellers are descendants of a violent prisoner colony, the villagers descend from pacifists exiled from Earth for being too peaceful. As you may guess, conflict ensues. The book is pretty much an example of how to do peaceful resistance: stick to your points, disobey, but be peaceful and do not fight. The other side only knows how to use force, and Le Guin claims that's just not going to work against peaceful people.
Behind the lecturing is a nice little story, set in a curious planet that isn't really explored that much; some of the weirder nature is used as a backdrop to give an exotic taste, but this isn't really about other planets.
Hieno kansantarun, antiikin legendojen ja fantasiaseikkailun yhdistelmä. Mielenkiintoinen juoni, jossa seikkailtiin niin keskisessä maailmassa kuin Tuonelassakin. Tutustumisen arvoinen.
Not bad, but not all that captivating, either. The first part was the best, and the rest went downhill from there, I think.
Kiehtova fantasiakaupunki. Kirjana vähän vähemmän vaikuttava kuin [b:Teemestarin kirja|13425795|Teemestarin kirja|Emmi Itäranta|https://d.gr-assets.com/books/1329775146s/13425795.jpg|18908129], juoni eteni vähän epätasapainoisesti: alkuun hieman hitaasti ja lopussa kirittiin asioita kiinni pikavauhtia. Kiemuraista ja koristeellista kieltä, mutta toki kauniisti kirjoitettu ja maailma kiehtovan omintakeinen. Luen kyllä seuraavankin Itärannan kirjan.
Öinen Porvoo pikkujouluaikaan. Parikymppinen mies hoipertelee hilpeänä juhlista kotiinpäin. Aamulla tyttöystävä ilmoittaa hänet kadonneeksi. Jäljet …
Uusi Rönnbacka on aina varma valinta. Tämä pomppasi saavuttuaan heti lukujonon keulille, eikä suotta. Erinomainen kirja, taas on Hautalehto vauhdissa. Mukavan rouheaa sanailua ja mielenkiintoinen juoni, kyllä näitä aina ilolla lukee.
Lupaava alku. Hieno kuvitus, vähän tekstiä. Yhdeksänvuotiaskin kiskoi tämän menemään aika joutuisasti, minulla ei tainnut juuri varttia pidempään mennä. Tarinahan päättyy kuin seinään, eli kakkososaa odotellessa, mutta alku on kyllä tempaiseva.
