Sinä vuonna 1918

Luin nyt tällaisen #sisällis100-kirjan trendikkäästi neljä vuotta myöhässä. Tai luin ja luin, koska kirjassa voi valita oman seikkailunsa, ja yksi lukukerta alusta loppuun ei ole kovin monta kymmentä sivua. Mutta ehkä joskus toisella kertaa valitsen toisen seikkailun. Tapahtumat etenevät suhteellisen kaavamaisesti sisällissodan oikeita käänteitä mukaillen ja teksti on pääosin melko mekaanista ja vieraannuttavaa, joten kovin syvälle ei mennä sen enempää juonenkäänteissä kuin hahmon nahoissakaan. Jos on jo lukenut paljon sisällissodasta — kaunoa tai tietoa — ei tämän kirjan tapahtumista oikein uutta tietoa irtoa. Mutta ihan kiinnostava konsepti Suomen historian elävöittämiseen, ja sanoisin, että etenkin nuoremmille lukijoille tämä voi olla paljonkin vaikuttavampi kokemus. Niin ikään sanoisin, että kirja sopii ihan hyvin teineillekin, koska julmuuksilla ei erityisesti mässäillä.

Hieno idea, hyvin tehty – mutta ei tämä minun juttuni ollut. Sinä vuonna 1918 on pohjimmiltaan peli, enkä oikein jaksa syttyä yksinpeleille. Ehkä yleisemminkin kirja ei ole paras formaatti tällaiselle: nyt oli hyvää pyrkimystä huomioida erilaisia hahmoja vaihtuvien määreiden avulla, mutta välillä tuntui, ettei näitä määreitä juurikaan huomioitu.

Tämä on osin kirjaformaatin tuoma rajoitus: kirjassa on rajallisesti tilaa, eikä vaihtoehtoja voi olla niin paljon, että kaikki yhdistelmät olisi mahdollista joka kohdassa huomioida kovin perinpohjaisesti. Seurauksena on välillä vähän epäloogisia käänteitä tai tunne siitä, että omilla valinnoilla ei ole merkitystä, kun tarina kulkee aina joka tapauksessa tiettyjen porttien läpi.

Ideasta kuitenkin pisteet: on hienoa, että joku tekee tällaistakin ja omat valaisevat puolensa tässäkin on. Kokeilepa itse pysyä neutraalina sisällissodan käänteissä – ei se helppoa ole, eikä varmasti ollut oikeastikaan.

Mielestäni mahtava konsepti, joka toimisi erinomaisen hyvin koneella, ei tarttisi muistaa ohjeita.

Luin viitisen tarinaa, joista lopun tosin pläräsin kaikki vaihtoehdot läpi. Välillä meni sekaisin, kun vihatut ja suosiossa olemiset vaihtui tiuhaan tahtiin. Yhden tarinan kohdalla jäin jotenkin luuppiin Saksalaisten maihinnousun ja piilopirtin välille, kun sopivaa vaihtoehtoa ei tunnu löytyvän. Joistain luvuista puuttui myös seuraavien lukujen numerot, kuten luvusta 7. uskovainen lapsi. Se hidasti lukujen etsintää. Yhdellä hahmolla päädyin merimieheksi, joka sairastui. Sairausluku kuitenkin oli ikäänkuin kotikaupungissa, mikä oli tarinankerronnallisesti hämmentävää. No, kuoli kuitenkin.

Näistä puutteista huolimatta tykkäsin ideasta ja toteutuksestakin sen verran, että 4 tähteä. Hyvin tällä sai aikansa kulumaan - liiankin hyvin, yöunet jäivät lyhyiksi. Tässä havainnollisteen uudella, osallistavammalla tavalla miten kohtalo ja ensin pieniltä näyttävät valinnat saattoivat viedä ihmistä sotatilan aikaan minne vain!