En ymmärrä romantiikkaa, joten Tulen tyttäriä on minulle enemmänkin ihan tavallinen ihmissuhdekertomus, joka painottuu valittuun perheeseen ja sen kiemuroihin. Nautin enemmän kuin uskoin tämän lukemisesta.
Fantasia ei ole suosikkigenreni, mutta kirja oli silti mukava lukea. Tieteilijää jää vaivaamaan fantasiamaailman kummallisuudet, kuten miksei tuli polta niitä Tulen tyttäriä. 😅 En oikein tykännyt Naarnista ja Liviasta, he olivat vähän liian änkyriä ja itsenäisiä. Onneksi Vanja oli usein tasapainottamassa tarinaa. Tarina etenee hiljakseen ja mitään maailmojamuuttavaa kirjassa ei ole, mutta kiva välillä lukea vähän kevyempää fantasiaa.
Freešin oloinen ja elämänmakuinen fantasiatarina, joka keskittyy ihastuttavasti pieniin ihmisen kokoisiin kohtaloihin ja jättää suuret kansojen ja maailmojen legendat sivuosaan. Ja se henkilökaarti, itse kukin jatkuvasti horny on main, kuten nykyään on tapana sanoa. Mutta mikä parasta, vaikka romantiikka ja ihmissuhteet ovat kirjan varsinainen pihvi, niin ah, ihanaa kun kaikki sujuu ilman tarpeetonta toksisuutta!
Miellyttävä, mukavan vähäeleinen tarina. Tässä ei pelasteta maailmoja, mutta pienten ihmisten elämiä katsellaan siitäkin edestä. Romantiikkaakin kelpo annos. Tykkäsin kyllä aika paljon, jotenkin mukava, hyväntuulinen kirja.
