Reviews and Comments

Dadaa, jossa oli ilmeisesti jokin juonikin, jota en yhtään kyennyt seuraamaan sen kaiken dadan joukosta. Ja ilmeisesti henkilöitäkin, joiden symppaamiseen en löytänyt yhtäkään syytä.

Tarina siskonsa ja tämän miehen kasvattamasta orpopojasta, joka erinäisten sattumusten kautta saa tuntemattoman hyväntekijän ja kohtalaisen suuret vuositulot ja joka helpon elämän myötä rupeaa sähläämään asioitaan erilaisissa kuvitelmissaan sen sijaan että olisi elänyt vähään tyytyväistä maalaiselämää. Lopulta paljastuu, että hyväntekijä ei ollut lainkaan kuviteltu henkilö, ja sotkua selvitellessä sattuu yhtä jos toista. Kirja, jossa englantilainen yhteiskunta eri piirteineen näyttäytyy taas hyvin vastenmielisenä paikkana. Suomennos lienee aika vanha, koska se on pääosin hyvin tönkköä ja alkukielistä, ja jos tämän aikoo lukea, se kannattanee tehdä englanniksi.

Een interessant geheel met vele details en verhalen over in hoe verschillende posities, beroepen en omstandigheden mensen ook under slavernijkapitalisme hebben geleefd.

Väsymättä ja kapinoimatta jatkuvasti työtä tekevät elottomat golemit saavat päähänsä rakentaa itselleen mestariksi golemkuninkaan, mutta kaikki ei menekään aivan putkeen vaan syntyy yhteenottoja golemien ja elollisten kaupunkilaisten välille. Golemien kautta Pratchett tarkastelee tekoälyn ja robotiikan etiikkaa ja koneiden kapinaa sekä ottaa vapauden ja vakauden tarkasteluun mukaan myös rojalismin pohdinnan. Hieman väsyneemmän oloista sen sijaan on sukupuolten, neurokirjon ja etnisen moninaisuuden tarkastelu, koska onhan kirja kirjoitettu 1990-luvulla anglosfäärissä eikä se siitä mihinkään pääse. Tarinan kuljetus sujuu kyllä hyvin.

Resepti- ja tapaohjekirja Kiekkomaailmasta. Reseptit on sovitettu tämän maailman ihmisille syötäviksi, ja tapaohjeistakin voi rivien välistä lukea kaikkea enemmän tai vähemmän kirjoittamatonta tämän maailman säännöstöä. Välissä on mausteena ohjeita, joita ei oikein voi soveltaa Kiekkomaailman ulkopuolelle. Ihan käypäistä oheislukemistoa varsinaiselle kirjasarjalle.

Kesäkuun vieraskielinen kirja oli viroksi. 1400-luvun Tallinnaan sijoittuva dekkari, jossa kuollut tulee kummittelemaan ihmisille hiukan ennen kuin heidät surmataan, ja tapansa mukaan apteekkari Melchior astuu lestinsä ulkopuolelle eli lähtee ratkaisemaan rikosta. Kävin viron alkeiskurssin yliopistossa 20 vuotta sitten, ja siltä pohjalta tämän lukeminen sujui oikein mallikkaasti. Siellä täällä vastaan tuli kyllä sanoja, joita en millään osannut arvata, mutta ei se oikeastaan ymmärtämistä haitannut.

Nou dit was iets wat ik niet echt verwachte. Mooi en interessant, ja, maar wellicht een beetje afschuwelijk om te lezen.

Selvittyään pinteestä Locke ja Jean huomasivat joutuneensa pinteeseen... Mainio veijaritarina mestarivarkaista, jotka pelaavat pitkää peliä ja kuin ihmeen kaupalla selviävät kaikesta. Juoni on niin monimutkainen, ettei liian väsyneenä kannata lukea.

Oopperan kummitus rupeaa murhaamaan urakalla, mutta show'n pitää jatkua. Maalaisnoidat päätyvät kaupunkiin ja rupeavat selvittämään oopperan salaisuuksia. Naamio jos toinenkin riisutaan ennen kuin kummitus vihdoin kohtaa dramaattisen loppunsa. Keskimääräistä viihdyttävämpää kohellusta ja nokkelaa oopperamaailman kliseiden perkamista.

Amatöörivelho Rincewind päätyy itämaille keskelle vallankumous-kaappaus-valloitussotaa. Orientalistinen vitsailu on vähän nihkeää, eikä raiskausvitsitkään varsinaisesti hauskoja ole. Sanotaan, että semmoista keskitason kohellusta.

Kirkkohistorian väitöskirja C. H. Alopaeuksen (1825–1892) roolista ja elämäntyöstä kuurojen, sokeiden ja kehitysvammaisten opetus- ja seurakuntatyön kehittäjänä. Alopaeus mm. toimi Turun kuurojenkoulun johtajana 1861–1881. Taustoittaa hyvin kysymystä siitä, miksi kuurojenyhteisöt ovat aikoinaan niin vahvasti rakentuneet kirkollisen toiminnan ympärille.

Een dicht- en kortverhaalbundel over depressie en maatschappelijke structuurverandering wie uitkomt als lege huizen. Een heel interessante en tot nadenken stemmende vergelijking.

Trilogian päätösosa, valitettavasti luonteeltaan sellainen ylipitkä ja väkisin väännetty. Kokonaiskuvaa on vaikea muodostaa, ihmisestä ja tapahtumasta toiseen hypätään vähän väliä, mikään ei oikein tunnu etenevän, ja sitten tulee kuin puskista ylidramaattinen loppu. Vähän kuin minä ala-asteella ainetta kirjoittamassa: kun en enää tiennyt, miten päättäisin aivan väärään suuntaan lähteneen tarinan, lopulta kaikki vain kuolivat. Mutta vain vähän, koska ei tässä kaikki kuolleet. Oho, spoilasin!

Jälleen kerran Kuolema kyllästyy osaansa ja lähtee etsimään jotain muuta, ja ihmisen pitää ruveta hoitamaan Kuoleman hommia. Hohhoijaa... Sitten rockmusiikki rupeaa villitsemään kansaa, ja päästään pohtimaan, mitä kuolemattomuus tarkoittaa. Sekä tietenkin vääntämään paljon sanaleikkejä rockbändien ja -biisien nimistä. Tämä olisi ehkä ollut vähemmän puuduttava, jos tässä olisi ollut jotain omaperäistäkin eikä pelkkää rock- ja elokuvakliseiden coverointia.

Tällä kirjalla tuntuu olevan jotenkin valtava maine suomifandomissa, mutta minuun tämä ei ihan kolahtanut. Kirja on leimallisen kaksarimainen ja koostuu kovan scifin puitteisiin puetuista humanistisista novelleista, jotka muodostavat jonkinlaisen yhtenäisen kaaren. Kaikkialla tunnelma on masentavan yksinäinen, ja kokonaissanoma on, että vaikka ihminen kuinka leviäisi kautta avaruuden, olisi hän silti oman pienuutensa vanki. Ja välillä ihmisellä on isot tissit, joita on kiva puristella kylpyammeessa.