User Profile

Sarjan ykkösosaan verrattuna tässä kirjassa on paljon fokusoidumpi juoni: pääjännite syntyy heti alussa, ja jännite laukeaa vasta aivan viimeisillä sivuilla. Jopa side questitkin lähes yksinomaan tähtäävät pääjuonen edistämiseen. Paitsi yksi erityisen typerä hölmöilykuvaus kirjassa on, ja sitä seuraava erityisen typerä kostokuvaus, jotka tahrasivat lukukokemusta tosi ikävästi. Miksi?! Mutta joo, fantasian puolelle sukellettiin nyt paljon syvemmälle kuin ykkösosassa, minun makuuni ehkä jopa hiukan liiankin eeppisissä mitoissa.

Eijuma, 25 sivua myöhemmin vielä typerryttävämpää menoa. Oliko pakko tähänkin kirjaan tämmöistä änkeä?

Kyllä on raivostuttavaa lukea typerästi hölmöilevistä tyypeistä. You had one job!

Jungarin taru on seikkailukertomus uskollisuudesta, sukukirouksesta ja poliittisesta juonittelussa katolisuuden loppuaikojen Suomessa. Rautakylän vanha paroni on kohellushuumorilla ryyditetty kertomus perintöhuijareista. Sumutarinoita on kehyskertomuksen sisään puettu kymmenen novellin kokoelma, jonka aiheet ja tyylilajit vaihtelevat varsin paljon, mutta erityisen paljon joukossa on kauhutarinoita. Etenkin Ikuinen ylioppilas jäi mieleen.

Required reading for anyone exchanging labor for wages.

I found the book quite sharp and still thought-provoking for something written a century ago. Its message is relevant as ever, as we're plunged into the dystopia of corporatism and decay by those at the top exploiting the labor force. It is radical and revolutionary and I would heartily recommend it for anyone interested in the actual meaning and nature of work and its dynamics and how societies organize and form around both labor and culture.

Ihan kiinnostava asetelma: myöhäiskeskiaikaiset käymättömät korpimaat Savon ja Karjalan rajalla, ja suomalaisen muinaisuskon haltijat, loitsun sun muut ovat totta. Ilokseenhan tätä luki. Mutta ihan suosikikseni tämä ei noussut. Kirjassa ei ole oikein vahvaa pääjuonta, vaan päähenkilöinä vuorottelevat kolme saman perheen nuorukaista vain suksivat sidequestista toiseen. Tällainen nopeasti ratkeavasta ongelmasta toiseen hyppiminen on vähän puuduttavaa luettavaa. Ja paitsi että päähenkilöt ovat nuoria, myös koko kirjan ote on aika nuortenkirjamainen, missä ei sinänsä ole mitään vikaa mutta se ei ole sitä mistä minä tykkään. Muutenkin tuntuu, että kirjaa on kirjoitettu vähän kansanperinteen tarkistuslista kädessä. Mutta noin muuten tämä kyllä herättää muinaiset järviseudut mukavasti eloon.