User Profile

Tää on vissiin joku hyvinkin tunnettu tyyppi Ranskassa, tehnyt paljon bisnestä ja ollut urheilussa ja politiikassa mukana (semmonen Kummola siis), mutta en ollut kuullut mitään ennen kuin aloin lukea tätä kirjaa. Ei tämä kyllä kovin kiinnostava kirja ollut, pointti tuntui puuttuvan kokonaan. Pitäisi varmaan jatkossa vähän tarkemmin miettiä, mitä vieraskielisiä kirjoja vaihtohyllyistä ottaa, kun monet on tämän tapaan ihan turhia.

Kahden vammaisen lapsen isän yleisellä tasolla pohdiskeleva kirja siitä, miten kamalaa on oikeastaan olla vammaisten lasten isä, ja koko ajan vain miettii, millainen normaali elämä lapsilla olisi voinut olla. Oikeastaan ihan hirveä kirja.

Tarina kesäpäivästä jossain päin Suomen maaseutua. Paikalla ovat ainakin vanhat veljekset, pihapiirin vuokralaiset ja liuta ihmisiä, joiden täsmällisiä suhteita en valtavan henkilövyörytyksen vuoksi oikein koskaan ehtinyt kunnolla sisäistää. Ruumiitakin tulee, villipetoja kohdataan ja välillä saunotaan ja nussitaan, kuinkas muutenkaan. En tiä, jotenkin hajanaisen tuntuiseksi jäi kokonaisuus.

Aihealueeltaan tosi mielenkiintoinen, ilmasto on lämmennyt niin, että merien pinnat on nousseet ja ajaneet ihmiset sopeutumaan uusiin rajoihin - tai pitäisi ehkä sanoa että olisi pitänyt ajaa.

Ihminen on tässäkin teoksessa se sama, ylikuluttava omaa etuaan ajatteleva egoisti. Viherpesulla koitetaan saada hyvää aikaiseksi ja parantaa hymyilevillä mainoskasvoilla maailmaa. Ongelmia ei kuitenkaan ratkota, koska sehän tarkottaisi pienempiä voittoja ja työntekijöille isompia palkkoja.

Henkilöhahmot oli jokseenkin perinteisiä, helposti samaistuttavia altavastaajia ja väärin ymmärrettyjä ujoja linjastotyötä tekeviä.

Tarina oli ehkä vähän keskinkertainen, mutta aihe ja teoksen pohdinnat kuitenkin hyviä ja erittäin ajankohtaisia - vaikkakin teos taitaa olla alunperin julkaistu jo 2013.

Tiivis romaani armenialaisten vuosisatojen mittaan kokemasta sorrosta sekä Armenian ja Azerbaižanin välisistä vihamielisyyksistä. Eletään Neuvostoliiton loppuaikoja. Kuuluisa azerbaižanilainen näyttelijä puolustaa kadulla armenialaisia ja päätyy henkihieverissä sairaalaan. Hän ei enää herää, vaan kulkee muistoissaan kotikylässään. Pidin kirjan tiiviydestä, ja oli kiinnostavaa lukea tästä Suomessa vähemmän tunnetusta ikikonfliktista.

Takakannessa kirjaa luonnehditaan raikkaan humoristiseksi, mutta minulle tuli tätä lukiessa lähinnä vaivaantunut olo. Kirjassa on kaikenlaisia hyväksikäyttäjiä ja kiltteytensä vuoksi hyväksikäytettyjä, mikä ei kylläkään ole kovin raikas huumorin lähde (eikä ollut enää 13 vuotta sittenkään) vaan saa lukijan lähinnä vihaiseksi. Lisäksi neurokirjon ihmisistä puhutaan melko halventavaan sävyyn.

Kirja, jossa turkulaiset nussii (miksi kirjoissa ja leffoissa aina nimenomaan turkulaiset nussii joka suuntaan ristiin?) ja ryyppää ja joka on jotenkin todella nollaria. Yhteiskunnallisia teemoja kannetaan mukana, mutta lopulta niillä ei tunnu olevan hirveästi painoarvoa, vaan tämä on kertomus pariskunnaksi kasvaneiden lapsuudenystävien erosta ja itsensä etsimisestä.