Kaksi nuorta naista, Satomi ja Mai ovat aina pitäneet yhtä. He ovat syntyneet internointikylään saarella, …
Ajatuksia teoksesta Korento
4 stars
Satuinpa taas löytämään #kirja'n missä maailma on pilattu. Teemat ja ympäristö oli kovin vahvasti samankaltaiset kuin toisen maailmansodan jälkimainingeissa japanilaisten internointileireillä voi kuvitella olleen.
Synkkä maailma, raakoja ihmiskohtaloita - mutta onneksi myös valoa ja toivoa ihmisten välillä ja keskuudessa.
Vaikka tarina oli surua ja kurjuutta osittain, löytyi sieltä mitä mahtavimpia ihmisiä ja vahvoja persoonia. Loppujen lopuksi jäi sellainen haikea olo kurjan luettua.
Miten paljon pitää ihmisen kestää, miten vahvoja me kuitenkin osataan tarpeen tullen olla? Tällaisia kirjoja lukiessa sitä aina miettii että olisiko itsestä siihen, vai murtuisiko oma keho tai mieli.
Tämä on toinen lukemani Itkosen kirja. Edellisen lukemisesta on ehkä viitisentoista vuotta, mutta ei selvästikään riittävän pitkä aika, jotta tämä olisi tuntunut mitenkään omaperäiseltä lukukokemukselta. Mutta sepä toisaalta taitaa vähän olla sukupolviromaanien ideakin: niiden pitää kuvata mahdollisimman tavanomaisia tapahtumankulkuja, jotta mahdollisimman moni voisi kokea ne omakseen. Noh, minua lähinnä tympi. Eikös buumereiden ja heidän vanhempiensa sukupolvista ole kirjoitettu jo tarpeeksi monta sukupolviromaania? Eikös vahinkoraskauksista alkaneet velvollisuusavioliitot riitoineen ja lopulta eroineen ole aika mielikuvituksettomia, jos niihin ei edes yritetä saada mitään mielikuvituksellista (kuten tässä kirjassa ei ole tehty)? Kauhean tylsää cisheteronormatiivisuutta ja vieläpä hirmuista setäselittämistä. Noh, Hämeenlinnastahan Itkonen oikeasti kirjoittaa, kuten siinä toisessakin Itkosen kirjassa, jonka olen lukenut, vaikka tätä on yritetty häivyttää kertomalla hiukan muistakin kaupungeista, mutta silti vain Hämeenlinna-kuvauksissa on kirjoittajan sielu mukana.
Mutta okei, kirja onnistui kyllä jossain määrin tavoittelemaan sitä lopun aikojen tuntua, joka Euroopassa ja Yhdysvalloissa vallitsi vuoden 2010 tietämillä, ja on jossain määrin pysäyttävää lukea …
Tämä on toinen lukemani Itkosen kirja. Edellisen lukemisesta on ehkä viitisentoista vuotta, mutta ei selvästikään riittävän pitkä aika, jotta tämä olisi tuntunut mitenkään omaperäiseltä lukukokemukselta. Mutta sepä toisaalta taitaa vähän olla sukupolviromaanien ideakin: niiden pitää kuvata mahdollisimman tavanomaisia tapahtumankulkuja, jotta mahdollisimman moni voisi kokea ne omakseen. Noh, minua lähinnä tympi. Eikös buumereiden ja heidän vanhempiensa sukupolvista ole kirjoitettu jo tarpeeksi monta sukupolviromaania? Eikös vahinkoraskauksista alkaneet velvollisuusavioliitot riitoineen ja lopulta eroineen ole aika mielikuvituksettomia, jos niihin ei edes yritetä saada mitään mielikuvituksellista (kuten tässä kirjassa ei ole tehty)? Kauhean tylsää cisheteronormatiivisuutta ja vieläpä hirmuista setäselittämistä. Noh, Hämeenlinnastahan Itkonen oikeasti kirjoittaa, kuten siinä toisessakin Itkosen kirjassa, jonka olen lukenut, vaikka tätä on yritetty häivyttää kertomalla hiukan muistakin kaupungeista, mutta silti vain Hämeenlinna-kuvauksissa on kirjoittajan sielu mukana.
Mutta okei, kirja onnistui kyllä jossain määrin tavoittelemaan sitä lopun aikojen tuntua, joka Euroopassa ja Yhdysvalloissa vallitsi vuoden 2010 tietämillä, ja on jossain määrin pysäyttävää lukea se niin selkeästi ilmaistuna vuonna 2012 ilmestyneestä aikalaisromaanista ja pohtia, kuinka nämä lopunaikojen tunnelmat ja kehityskulut ovat täällä vain vahvistuneet sen sijaan, että olisi siirrytty johonkin uuteen alkuun. Tämä on ehkä kirjan ainoa varsinainen ansio.
From award-winning author R. F. Kuang comes Babel, a thematic response to The Secret History …
Kääntäjät kolonialismia vastaan
3 stars
Nautin kovasti R. F. Kuangin Poppy War -trilogiasta, ja Babel on odottanut jo jonkin aikaa hyllyssä lukemista.
Ensi alkuun tuntui, että odotukset täyttyivät. Tapani mukaan en lukenut kirjasta edes takakantta, joten koko kirjan lähtökohta tuli yllätyksenä. Ajatus käännösten merkityseroista maailmaa pyörittävänä käyttövoimana oli toisaalta vitsikäs mutta toisaalta antoi vallan käyttökelpoisen tavan käsitellä kolonialistista yhteiskuntaa. Kuangin kerronta vei tarinaa eteenpäin kuin juna.
Jossain vaiheessa jännite kuitenkin katosi. Kirja oli alusta loppuun sujuvaa luettavaa, mutta viimeinen kolmannes on lähinnä loppukliimaksin odottamista, jossa tuntuu, että mitään merkittävää ei tapahdu. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa - kyllähän kirjassa tapahtuu, paljonkin, mutta tunteet, joita lukiessa voisi kuvitella heräävän, jäävät syttymättä.
Lopussa hiukan pedataan siihen suuntaan, että kirjalle voisi tulla myös jatkoa, mutta Kuang on ilmeisesti ilmoittanut, että toista kirjaa ei ole luvassa. Yllä kirjoittamastani huolimatta se ehkä hivenen harmittaa.
Spoileri: pikku hevonen kuolee ennen kirjan loppua
2 stars
Kertomus islantilaisen mahtimiehen viimeisistä päivistä 1200-luvulla. Kirjan tapahtumat sijoittuvat viiteen päivään, joiden aikana Snorre lähinnä hapuilee ympäriinsä ja muistelee menneitä. Muisteluiden myötä käy selväksi, että hän on lähinnä osannut toimia sen verran omahyväisesti ja armottomasti, ettei ole kerännyt ympärilleen kuin vihamiehiä, ja nyt viimein kaikki liittoutuvat häntä vastaan. Voi olla, että suomennos teki tästä kirjasta kankeamman kuin tämä muuten olisi.
J. Sakai is one of North America’s most insightful and challenging radical intellectuals, best-known for …
We might say that the u.s. empire is less like a great military power in the old sense and more like a superbly-armed private mafia for a gated suburb. Its power is very dangerous on a tactical level—like a SWAT team blowing down your front door will really put some concern on your mind—but strategically it is more and more dysfunctional and immobilized.
Kahdessa aikatasossa liikkuva romaani, jossa toisaalta seurataan Irlannin edustalla vuonna 1895 sattuneen haaksirikon jälkiselvittelyjä ja niihin liittyviä kähmintöjä ja toisaalta vuonna 2012 Irlantiin matkustaneen ja onnettomuudesta romaania suunnittelevan suomalaiskirjailijan ja tämän merivartijapuolison jokseenkin tyhjänpäiväistä kinastelua. Tympeää lukea kirjaa, jonka päähenkilöt ovat hölmöläisiä, jotka eivät oikein osaa muuta kuin infodumpata tai väärinymmärtää toisiaan. Myös esimerkiksi sukupuoliroolit kirjassa ovat äärimmäisen tunkkaisia. Tässä on muuten yllättävän paljon samoja elementtejä kuin vastikään lukemassani Hannu Raittilan Terminaalissa, enkä ihmettelisi, jos kirjat olisivat syntyneet yhteisen ideariihen tuloksena.
You hear that selling sex is degrading; you hear that no one would ever choose …
A Topic More People Need to Explore
4 stars
This book is one of the few that I found that talk about sex workers in a nuanced light. This is largely because it's a book that's by sex workers, and that makes all the difference.
As someone reads through it, they'll start seeing the connections between a lot of different issues and sex work in particular: trans and queer issues, homelessness, misogyny and violence against women, migrant issues, race, and so on. It provides one more link in a chain that highlights the ways in which everything is connected, which is something that more people really need to be cognizant of.
There are a few parts that I take issue with, and it's largely because they try to be... more polite to people than I think they ought to be. There's a part of the text where they say something along the lines that they want to sit down …
This book is one of the few that I found that talk about sex workers in a nuanced light. This is largely because it's a book that's by sex workers, and that makes all the difference.
As someone reads through it, they'll start seeing the connections between a lot of different issues and sex work in particular: trans and queer issues, homelessness, misogyny and violence against women, migrant issues, race, and so on. It provides one more link in a chain that highlights the ways in which everything is connected, which is something that more people really need to be cognizant of.
There are a few parts that I take issue with, and it's largely because they try to be... more polite to people than I think they ought to be. There's a part of the text where they say something along the lines that they want to sit down and have genuine conversations with anti-prostitution feminists who they openly acknowledge they disagree with to make their positions clear, but many of those people that they list are also known TERFs (Julie Bindel). I think such additions of "wanting to talk" are really just pointless, and they most certainly were in 2018 (when the book was published). The belief that we can just talk to these people and make them change their minds... I struggle with that because a lot of time has been wasted on just talking with these people, and they haven't budged an inch. In fact, they've entrenched further.
So while everything else was great and really informative and helped build a lot of connections between issues, I really just wish they would've removed these elements of "sitting down and nicely talking" with people who have shown themselves to be openly hostile and violently aggressive to calm discourse.
Forget the aesthetics of mainstream minimalism and discover a life of authenticity and intention with …
What I needed after Marie Kondo
4 stars
I randomly came across this audio book in my uni's collection. I first learned about Marie Kondo first came out in 2014. Since middle school, I have been vertical folding, and have been notoriously known for having organized collections. Much of the specifics I have forgotten since then, but it motivated something special in me about my own spaces, though in combination with cultural expectations, many of those initial words of advice have become diluted. Yet as I've distanced from it along with the ways it's been tied into trauma, with her own Netflix show, Kondo has become as popular as ever.
The Afrominimalist is well aware of these trends and is what I needed to ground myself in what minimalism means to me and my cultures. The Afrominimalist looks at the context of why our spending and owning habits have formed to what they are today, and how we …
I randomly came across this audio book in my uni's collection. I first learned about Marie Kondo first came out in 2014. Since middle school, I have been vertical folding, and have been notoriously known for having organized collections. Much of the specifics I have forgotten since then, but it motivated something special in me about my own spaces, though in combination with cultural expectations, many of those initial words of advice have become diluted. Yet as I've distanced from it along with the ways it's been tied into trauma, with her own Netflix show, Kondo has become as popular as ever.
The Afrominimalist is well aware of these trends and is what I needed to ground myself in what minimalism means to me and my cultures. The Afrominimalist looks at the context of why our spending and owning habits have formed to what they are today, and how we engage intentionally with what should come next. Furthermore, it considers minimalism not just from an environmentalist perspective but from an environmental justice perspective, considering the impacts of what we buy on labor and the natural world. I'm in the process of planning a move in a few months, and it'll be an important time for me to sort through everything I've got and decide what I'll be taking with me into a new chapter of my life where I want to stay true to myself. I will definitely be reflecting on the questions posed in this book. I also liked the featured contributions that were incorporated into this book, showcasing multiple perspectives, interpretations, and relationships that are all valid in this dialogue.