User Profile

Romaani, jossa tapahtuu vaikka mitä. Aluksi liikutaan Thatcherin ja kaivoslakkojen ajan Britanniassa, mutta kun kirja etenee, käy selväksi, että ajassa hypitään välillä vuosia eteenpäin ja näkökulmahenkilökin vaihtuu. Työväenluokkaiset henkilöt toimivat pikaistuksissaan mutta ovat rehdihköjä, kun taas yläluokkaiset ovat iljettäviä ja juonittelevia selkäänpuukottajia. Maailmaa kierretään, ajankohtainen reaalimaailman taustatilanne vaihtuu toiseen, ja Mitchellin kerronta tuntuu välillä jopa itseironiselta. Ja sitten tapahtuu yliluonnollisuuksia. Kirjan ensimmäiset kaksi kolmannesta ovat kiinnostavimpia, mutta oma mielenkiintoni alkoi lopahtaa pahasti siinä vaiheessa, kun kierroksia lisättiin ja varmaan joidenkuiden mielestä kirjan kiinnostavimmat osiot alkoivat. Jotenkin rakenteesta tuli mieleen Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa, vaikka tässä liikutaan varsin erilaisessa maailmassa ja erilaisissa tunnelmissa.

A very fun read with lots of gorgeous and hilarious illustrations. Lots of interesting historical and cultural connections I had never heard of before.

I definitely see pigeons differently after reading this one.

It is my hope that you will never have to read this book, because the subject matter that it deals with is truly vile. However, sometimes you have to be around that one person who keeps suggesting that there's an essential difference between races. That is when you break out this book. This book clearly and methodically outlines the history of racism as well of the (lack of ) science surrounding race and genetics. It is a great guide not for debunking racists because racists tend not to care about facts, but for demonstrating the unreasonableness of it to others.

Perhetarina, jossa kuuttakymppiä lähestyvä päähenkilö muistelee lapsiaan seksuaalisesti hyväksi käyttänyttä isäänsä ja tuntuu lopussa olevan sisarustensa kanssa jossain määrin sinut menneisyyden kanssa.

Pidin tästä jopa vielä enemmän kuin ensimmäisestä Bataranam-kirjasta. Vauhti oli aivan yhtä hengästyttävä kuin ensimmäisessäkin kirjassa ja juonen käänteitä kirjasta ei puuttunut. Tarinassa oli paljon pieniä yksityiskohtia jotka oli kiva huomata itse, ilman että niitä turhaan alleviivattiin kirjoittajan toimesta. Mielenkiinnolla jään odottamaan, joska Bataranamin tarina voi tästä vielä jatkua johonkin suuntaan kolmannen kirjan muodossa.

Päädyin sattumalta lukemaan kirjan ja minulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia sen suhteen. Loppujen lopuksi kirjaa oli todella vaikea laskea kädestä tarinan lähdettyä vauhtiin. Erityisesti ihastuin rikkaaseen ja värikkääseen kieleen jota tarinassa käytettiin. Eri ryhmittymillä oli myös selkeästi omanlaisensa slangi ja siihen kuuluvat rehevät kirosanat.

Luin nyt tällaisen #sisällis100-kirjan trendikkäästi neljä vuotta myöhässä. Tai luin ja luin, koska kirjassa voi valita oman seikkailunsa, ja yksi lukukerta alusta loppuun ei ole kovin monta kymmentä sivua. Mutta ehkä joskus toisella kertaa valitsen toisen seikkailun. Tapahtumat etenevät suhteellisen kaavamaisesti sisällissodan oikeita käänteitä mukaillen ja teksti on pääosin melko mekaanista ja vieraannuttavaa, joten kovin syvälle ei mennä sen enempää juonenkäänteissä kuin hahmon nahoissakaan. Jos on jo lukenut paljon sisällissodasta — kaunoa tai tietoa — ei tämän kirjan tapahtumista oikein uutta tietoa irtoa. Mutta ihan kiinnostava konsepti Suomen historian elävöittämiseen, ja sanoisin, että etenkin nuoremmille lukijoille tämä voi olla paljonkin vaikuttavampi kokemus. Niin ikään sanoisin, että kirja sopii ihan hyvin teineillekin, koska julmuuksilla ei erityisesti mässäillä.