User Profile

En minä nyt ihan tätä odottanut... Kansi vihjaa, että kirjassa kuvattaisiin jotain alkuperäistä elämänmenoa. Sen sijaan kirja onkin joku telenovela, jossa öljy-yhtiön omistajaperhe juonittelee toisiaan vastaan, jossa käänteet ovat teräviä ja jossa kaikki on jotenkin todella kliseistä, eikä edes ironisella tavalla.

Novellikokoelma, jonka novelleille on yhteistä se, että ne vaikuttavat keskeneräisiltä, sellaisilta kuin kirjailija olisi päättänyt että nytpäs kirjoitan hyvän tarinan mutta ei olisi päässyt alkua pidemmälle. Mutta koska kirja on julkaistu, se lienee vain tarkoituksellista. Novellien lisäksi kokoelmassa on 14 (neljätoista) -sivuinen romaani. Okei, yhdistää tarinoita keskeneräisyyden lisäksi muukin, nimittäin se, että niissä on tosi viurahtanut tunnelma. Se antaa jossain määrin anteeksi keskeneräisyyden tunnun.

Kertomus hyvin pienimuotoista, pikkutarkkaa ja kaavamaisesti toistuvaa elämää viettävästä Sirkasta ja siitä, kuinka hän löytää sisäisen rauhan pienimuotoisessa, pikkutarkassa ja kaavamaisesti toistuvassa elämässään. Ehkäpä voimauttavaa luettavaa kaikille oman elämänsä sirkoille. Minua alkupuoli pääasiassa ärsytti ja ahdisti, mutta kirja parani loppua kohti ja muuttui ihan okeiksi.

Aijjjjettä, nyt oli kunnon tykitystä! Konstailemattoman nopealiikkeinen veijaridekkari Turusta, joka on suunnilleen koko henkimaailman keskus. Eikä pelkkää nyrkinheiluttelua, vaan taustalle oli myös punottu vähän monimutkaisempi juonikin. Sitä paitsi tuttuihin tosielämän paikkoihin — ja etenkin Turun seudulle — sijoittuvat spefikirjat ovat heikko kohtani.

Hyvällä tavalla hämmentävä kirja. Britanniaan lapsensa ja uuden miehen kanssa muuttanut nainen keskustelee aikuistuvan tyttärensä kanssa ja muistelee siinä samalla elämää toisen maailmansodan jälkeisessä Nagasakissa. Paitsi että muistikuvissa ei kaikki tunnu olevan ihan kohdallaan. Lopulta kirjassa tuntuu tärkeämmäksi muodostuvan se, mitä jätetään sanomatta, kuin se, mitä sanotaan. Tämä on niitä kirjoja, jotka jäävät elämään lukijan mieleen.

Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjan henkeen ja tunnelmaan hyvin sopivia historiallisia ja spefahtavia novelleja, jotka saavat lukijan jälleen näkemään Barcelonan tarpeettoman romanttisesti. Mutta toki, kuten itse romaanisarjassa, myös näissä tarinoissa miehet toimivat ja naiset ovat vain neitsyen, huoran tai äidin sivuosassa.

Komedia venäläisen ylimystön seurapiirinokittelusta ja naimakauppajuonista. Ihan jees, vaikka aihe on kaukana varsinaisista mielenkiinnoistani, mutta Dostojevskin kirjoitus on aina hyvää.