Kirjailija-kirjantekijä, kielitaiteilija ja -tieteilijä. Kirjakasan ylläpitäjä.
Luen vähän kaikenlaista, kaunoa ja tietoa, ties miten monella eri kielellä. Kirjoitan ennen kaikkea absurdia realismin rajoilla keikkuvaa proosaa.
This link opens in a pop-up window
Jenny Erpenbeck kuvaa mestarillisesti historian ja ihmissuhteen vääristymiä, rakkautta, kontrollia ja syyllisyyttä.
Katharina ja Hans kohtaavat 1980-luvun Itä-Berliinissä. Katharina on …
Ihan väkevä tarina. Mutta ei mitään kevyttä luettavaa. Myös paikoin hiukan ylipitkän ja junnaavan oloinen.
Taru Luojola
boosted
The Actual Star takes readers on a journey over two millennia and six continents —telling …
it took me a while to get into it but holy shit this is a wild story, impressively capturing the past present and future from the maya empire to a post-capitalist existence hundreds of years later where beings have seemingly transcended
super fucking cool. never thought of a book as "electric" before, but it is electric. and brutal.
@henrik mä luin tän joskus englanniksi, ja sikäli kun lukukokemusta muista, niin mun mielestä isoin ongelma oli se, että kirja oli silti joissain asioissa liian sovinnainen, vaikka alkoikin lupaavan reikäpäisesti.
Arvelinpa vaihteeksi lukea vähän runoja, kun en työkiireiden takia ole jaksanut viime päivinä oikein keskittyä romaanitekstiin, ja runokirjanhan nyt lukaisee nopeasti ohimennen. Niin kuin lukikin. Linnuista tässä paljon puhutaan. Olihan tässä jokunen ovelahko ajatus, mutta en nyt enää kymmentä minuuttia myöhemmin oikein muista, mitä kirjassa oli.
Silkkaa americanaa. 14-vuotiaalla valkoisen persikanviljelijän tyttärellä on kotona rankkaa, kun hän ampui vahingossa äitinsä neljävuotiaana ja isä kohtelee kaikkea muuta kuin rakkaudella. Yhteiskunnallisena taustana on 1960-luvun kansalaisoikeustaistelut ja mustien saama äänioikeus, joten totta kai tähän saadaan rotujännitteitäkin mukaan. Valkoinen tyttö auttaa vankilaan joutuneen mustan kotiapulaisensa karkuun, ja yhdessä he lähtevät etsimään tyttären äidin menneisyyttä. Matka vie heidät mustien mehiläishoitajien taloon, ja siellähän se äidin menneisyys sitten selviääkin. Vähän harmi, että mustien ihmisten tehtävä tässä kirjassa on lähinnä toimia valkoisen päähenkilön kasvun kätilöinä. Muutenkin tunnelma on koko ajan vähän kuin vanhoja Valittuja Paloja lukisi.
There is a village outside London, no different from many others. Everyday lives conjure a tapestry of fabulism and domesticity. …
