Reviews and Comments

En tykkää sitten yhtän Sari Airolan kuvitustyylistä, mutta jokaiselle omansa. Jos siitä on enempi innostunut, varmaan menee kirjakin. Itselle vertauskuvien kautta yksinäisyyden ja omaan maailmaan uppoutumisen käsittely oli sekin vähän plääh. No mutta, tämäkin on varmaan tiettyyn tarpeeseen tehtyä, yksinäisille lapsille ja yksinäisille maahanmuuttajalapsille kai erityisesti.

Olen muka opiskellut jonkun kurssin ihmisen biologiaa, mutta silti osa meni vähän yli hilseen. Sanoisin kuitenkin, että asiasta kiinnostuneella hyvä ja innostava opus - kunhan lukee oikeasti ajan kanssa, takana olevaa sanastoa apuna käyttäen.

meikä tykkäs! Aihe on läheltä tuttu ja mietityttänyt aiemminkin. Enemmänkin ois lukenut - tarinoita on niin monia. Muita tieto-finlandia ehdokkaita en ole lukenut, mutta tämä tuntuu ainakin laadukkaalta.

Se ei ollut huono, mutta olisin nyt ollut vailla vähän vetävämpää ja helpompaa kirjallisuutta. Osin piti patistella lukemaan loppuun, vaikka aihe sinänsä oli mielenkiintoinen ja opin uuttakin. Tämän tyyppisistä historiankirjoista jää harmillisesti minua eniten kiinnostava osuus eli henkilöiden omat kokemukset hyvin suppeaksi, koska materiaalia ei ole paljon saatavilla. Onneksi kuitenkin yhdessä kappaleessa ohjattiin oikeaan suuntaan etsimään henkilökohtaisia muistelmia.

Tämäkin on tämmöinen herttainen ja rauhallinen kuvakirja, jossa opetuksena kiltteyden tärkeys. Tai ainakin se on tarkoitus, toteutus ei mielestäni ihan onnistunut.

Herttainen hyvänyön satu, jos kaipaa jotain tosi rauhallista. Paksut, vähän canvas-tuntuiset paperit tuntuu hyvältä käsissä.

Symppis tarina ja ihana kuvitus. Tykkäsin.

Onhan ne vanhanaikaisia, mutta silti ihania.

Pitkulainen malli herättää huomion, kuvitukset ihanan herttaisia ja nostalgisia. Sudentappamisjuttujen opettavaisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta jotenkin silti tykkään - ihan vaikka yleissivistyksen takia, että kuullaan joskus näitä klassikkosatuja.

Olen niin kuin ihan liian vanha arvostelemaan lasten kirjoja, mutta ai että tämä ärsytti ihmimillistetyine eläinhahmoineen. (Kunnaksen kirjoissa ei häiritse, sillä ne on käytännössä vaan ihmisiä joilla on koiran päät.) Kun karhut nukkuvat talviunta krokotiilin modernissa talossa, rupeaa ristiriitaisuus ihan ärsyttämällä ärsyttämään. Selkeästi oli kirjaston tiukkanutturaisimpia tätejä.

Toisaalta ärsytti myös, kun Krokotiili rakastui semmoiseen tyttökrokotiiliin, jota kuvaillaan näin:
"Kakun kansi lennähti pois paikaltaan. Kakun sisältä nousi notkean keinuvasti kaunis, nuori krokotiilityttö. Sen päätä koristivat kirkkailla väreillä värjätyyt kamelikurjen sulat ja sen irtoripsien lehahdus sai kynttilät pöydässä lepattamaan."

Vaan saa kai sellainenkin krokotiili toki olla.

Kuvitus on kyllä söpöä, mutta muilla avuilla en osaisi tätä kenellekään suositella. Ehkä jos haetaan teemalla rakastuminen jotain lastenkirjoja.

Tykkäsin enemmän Vilma Virtanen virpomassa- kirjasta kuin tästä. Tämäkin ihan hyvä, mutta jotenkin tuntui että kateus ja lopulta vähän käsittelemättä...

Tämmöistä muka-hauskaa höpsöilyä lukemaan oppineille. Lukujen välissä on aina muutama tosi huono vitsi, jotka varmaan vetoaa lapsiin. On tämä meinaan aika kulutettu kirja. Voin kuvitella, että olisin itsekin pitänyt tästä pienempänä.

Jalkapallofaneille varmaan menee, mutta tarinat on turhan kämäsiä pelkästään juonen takia luettavaksi. Piirrosjälki ihan kiva, jossain vaiheessa meni hahmot sekaisin, mutta toisaalta tällaisissa pätkissä heihin ei paljon kumminkaan tutustuta, joten ei pelkästään piirtojäljen vika. Kivasti kuitenkin ujutettu vähän sellaista vaikuttamis-meininkiä yhteen pätkään.

Ihan luettava kirja vasta lukemaan oppineille ja ykkösluokkalaisille. Vanhemmille turhan lapsellinen.