Reviews and Comments

jokususa

jokususa@kirja.casa

Joined 2 months ago

This link opens in a pop-up window

None

Tämä oli todella mielenkiintoinen tapaus. Laadusta voi olla monta mieltä, mutta itse tykkäsin ainakin osasta. Paljon intertekstuaalisia viittauksia joista osan ymmärsin, osan en. Osa runoista oli tosi hölmöjä ja heppoisia, mutta nekin oli hauskalla tavalla typeriä. Ei ehkä pääse perinteisten runojen ystävien suosioon, mutta toivottavasti löytää lukijoita muualta.

Yksi suosikeistani oli tämä:
"Mä haluan olla vika
vika tässä maailmassa"


Onko mautonta suositella runokirjaa vessalukemiseksi? Suosittelen kumminkin.

None

Populaarikulttuuria Vittulanjänkältä on lukematta, mutta ainakaan tässä ei mitään elämää suurempaa huumoria.

Ajattelemisen arvoinen asia tämä patojen sortuminen! Alkaa vetävästi, mennään muitta mutkitta tapahtumiin. Ei tarvitse pohjustella ja kärvistellä sivutolkulla. Sujuvasti tämä on kirjoitettu, mutta muutamat seikat vaivaavat: Ihmisten selviytymisreaktiot tuntuvat liioitelluilta. Tätä on tietysti vaikea arvioida näin hyvin rauhallisen elämäntyylin ihmisenä, mutta silti tuntuu epätodennäköiseltä, että porukka muuttuu ihan villi-ihmisiksi kuolemanvaaran jälkeen. Erityisesti seksin ajattelu katastrofin kohdatessa tuntuu vähän kummalliselta. Kuvittelisin, että kriisin aikana ei ihan heti aleta tekemään jälkikasvua...? Tosin yhden hahmon käyttäytyminen on ehkä jo valmiiksi psykopaattista, mutta silti aika kaukaa haettua. Hahmoja tulee lisää vielä puolivaiheilla, mikä tuntuu yhteen kirjaan jotenkin väärältä. Tai siis, saa sivuhahmoja tulla, mutta ei mielellään sellaisia, joiden näkökulmaan upotaan.

Mielestäni kirja jäi myös vähän kesken, sillä minua eniten ärsyttävään kohtaloon ei saatu selkeää ratkaisua.

Lopullinen arvioni on kuitenkin kolme tähteä - lukemisen arvoinen.

//Aihe on vielä mielenkiintoisempi luettuani Kirsin kirjanurkan pohjustuksen …

None

Sympaattinen kirja tyttäristä, äideistä ja isistä, sukupolvien jatkumosta ja sen merkityksestä. Teos on omakohtainen, enemmänkin muistelmateos. Ihmisyyttä tämä kuvaa jotenkin osuvasti ja melko laajasti kyseisen henkilön kohdalta. Sen monipuolisuus on vähän kaksiteräinen miekka - mielenkiintoista sanottavaa löytyy, mutta kaikki on pelkkää katkelmaa katkelman perään, ja osa aiheista kiinnostaa vähemmän, kuten näytelmämaailman läpikäyminen.

En ollut ihan parasta kohderyhmää, mutta luulen että moni varsinkin äidiksi tullut voisi pitää tästä. Itse olisin tekstin lämmöstä huolimatta lukenut jotain juonivetoisempaa.

//edit.
Nyt kun luen takakannen ekaa kertaa kunnolla, tuntuu vähän kuin minulle valehteltaisiin. Ei se nyt ihan tollainen kirja ollut, mutta melko lailla joo.

None

Tämä oli ihan jees. Sekaannuin sen sata kertaa venäläisissä kutsumanimissä, ja hahmot jäivät aavistuksen tuntemattomaksi. Toisaalta viihdyin ihan hyvin tämän parissa, eikä tarvinnut pyöritellä silmiä tapahtumille. Kivaa vaihtelua peri-amerikkalaisten naistenjännäreiden jälkeen. Voisin tarttua sarjan toiseenkiin osaan joskus myöhemmin muodostaakseni lopullisen mielipiteen.

None

I really should read the series again!

Mushishi is an exceptional comic. The art is stunning, but more importantly the view on the world is something I haven't found anywhere else. The creatures grossed me out many times, but they aren't portrayed as enemies. It's calm and slow-paced, so despite the scary pics here and there it's fit even for those who don't like horror.

I would recommend this to anyone, even for those who don't really care for other mangas.

None

Ruotsin vallan alaisuuden kuninkaat eivät ole minusta niin kovin mielenkiintoisia, mutta tässä niistä on aika paljon tietoa. Vaan tapa jolla ne linkittyvät Koiramäkeläisiin tekee kaikesta hirveän mielenkiintoista. Ei varmaan kuitenkaan vetävintä Kunnasta.

Kaikki Kunnakset saisi kyllä olla omassa hyllyssä.

None

En oikein hahmottanut kirjan rakennetta, välillä tuntui että minäkertoja vaihtoi toiseksi tyypiksi huomaamatta. Luin kyllä vähän huolimattomasti myös siitä syystä, että kaikki jutut eivät olleet kovinkaan mielenkiintoisia, eikä kirjalla loppujen lopuksi ollut hirveästi annettavaa minulle. Osa kertojista tuntui myös vetävän mutkat suoriksi ja jutut jäivät pintaraapaisuiksi -
sellaisesta ei ole iloa! Vaan eipä kukaan voi antaa kellekään käteen elämän avaimia. Kyllä näistä kuitenkin hiukkasen enemmän visiota sai ja kappaleiden loppuun pistetyt kysymykset olivat ajatuksia herättäviä.

None

En halunnut antaa yhtä tähteä, sillä varmaan joku voi tästäkin pitää, mutta en ainakaan minä. Ennalta-arvattava, hahmot minulle yhdentekeviä, kovien lihasten kuvailu kyllästyttävää. Armoa voisi antaa, että kirja on kuitenkin viitisentoista vuotta vanha, mutten anna. On hyviäkin vanhoja hömppäkirjoja - semmoisia missä voi oikeasti vähän jännittää! Siinä missä esimerkiksi Janet Evanovichin Stephanie Plum -kirjat (ainakin ensimmäiset) ovat jännittäviä koomisella toilailulla ja vauhdikkaalla sanailulla, tämä on liian vakavamielistä, toimintaa ei nimeksikään eikä ketterimmätkään sanailut yltä samalle tasolle.

Vähän kadun, että tuli tuhlattua aikaa, mutta ainakin tiedän etten tartu Howardin kirjoihin jatkossa.

Jännitys on kaukana! Epäilen vahvasti, että tämä ei mihkään jännityshyllyyn kuulu, vaikka muka muutama murha messissä.

reviewed Ahmattien yö by Kreetta Onkeli (Talonpoikaiskulttuurisäätiön julkaisuja, #n:o 4.)

None

Tarina itsessään ei ole mitenkään päätähuimaavan mielenkiintoinen, mutta vallan ihana kuvitus ja kekritieto lisäävät pisteitä. Toivon, että tämä osaltaan lisää Kekrin käyttöä Halloweenin sijasta - juhla on kuitenkin melko lailla sama, ja Halloween ei tunnu sopivalta suomenkieliseen tervehdyskorttiin...



None

Tasapainottelin kolmen ja neljän tähden takia, mutta päädyin neljään käyttämättömän potentiaalin takia. Idea on mahtava, sillä alaasteen loppupuolella nolous on piilevä vaara joka asiassa. Kukaan ei halua olla nolo. Mutta ei sitä voi välttääkään.

Kuvitukset on söpöt ja ilmeet parempia kuin mitkään emojit. Ne nostavat kirjan tähtimäärää reippaasti. Kuvitus myös tukee tarinaa, ilmentää ajan kulumista paikoin. Näkökulma on tiukasti poikien ja poikien ystävyys on aihekin. Tytöt ovat etäisesti mukana, mutta ns. rivien välistä ja kuvituksesta huomaa, että tytöt ovat erilaisia kuin pojat kuvittelevat.
Lempparini on, kun yhdessä kohtaa pojat tekstissä miettivät, mitä tylsää tytöt tekevät huoneessaan, ovat pullonpyöritystä ja valkkaavat vaatteita jos poikabändin jäsenet tulevat vastaan metsässä, mutta kuvituksessa joku roikkuu huiviliaanilla katossa ja yhdet vääntävät kättä jonkun kannustaessa villisti vieressä.

Päähenkilöt ovat kuudesluokkalaisia, mutta sanoisin että parhaiten sopii vähän nuoremmille (Joskin toki monet viides-kuudesluokkalaiset voivat tykätä tästä etenkin, kun niin lyhyt) Viides-kuudesluokkalaisille ja yläastelaisille samasta aiheesta kaipaisi vähän kovempaa …