Keskimäärin ilahduttava teos. Antologian luonteeseen kuuluu, että tarinat eivät ole tasavahvoja. Teos olisi kaivannut vähän graafisen suunnittelun näkymää. Alun tekstit koko sivun levyisenä eivät ole kovin luettavia.
Keskimäärin ilahduttava teos. Antologian luonteeseen kuuluu, että tarinat eivät ole tasavahvoja. Teos olisi kaivannut vähän graafisen suunnittelun näkymää. Alun tekstit koko sivun levyisenä eivät ole kovin luettavia.
Eurovision has always been the highlight of Millie's year - the one night she can …
None
3 stars
Elämän unelmien muuttumisen kuvaamisessa oli jonkinlaista ymmärrystä ja taidokkuutta, mutta keskimäärin hyvin väljähtänyt olo. Kevyttä viihdettä on toki hyvä lukea joskus, mutta tää tuntui jo paikoin vähän sisällöttlmältä. Paljetit ja biisien nimet ei riitä. Euroviisuihin kuuluu myös draamaa. Tätä voisi varmaan lukea nuoretkin.
Elämän unelmien muuttumisen kuvaamisessa oli jonkinlaista ymmärrystä ja taidokkuutta, mutta keskimäärin hyvin väljähtänyt olo. Kevyttä viihdettä on toki hyvä lukea joskus, mutta tää tuntui jo paikoin vähän sisällöttlmältä. Paljetit ja biisien nimet ei riitä. Euroviisuihin kuuluu myös draamaa. Tätä voisi varmaan lukea nuoretkin.
Pidin haastatteluista ja niiden jälkeiseltä pohdinnalta. Vaikka arvostan kertojien rohkeaa henkilökohtaisuutta, en voi olla hieman hymisemättä kertojapariskunnan miehelle, jolle tulee shokkina ennen häitä, että hänen kumppaninsa ei vieläkään tahdo lapsia (kuten ei tahtonut heidän alkaessa seurustellakaan, minkä sanoi heti aluksi...) Mutta toki asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Heidän suhteessaan lapsien yrittäminen on ollut pohdinnassa. Useilla vapaaehtoisesti lapsettomillakin on paljon pohdintaa aiheesta, usein ihan koska asiaa on joutunut perustelemaan. Itse olisin kaivannut ehkä vielä enemmän ikäskaalaa. Ehkä erityisesti samaistun kirjan 27-vuotiaan haastatteluun. Vaikken itse mitään vastaavaa ole tehnyt, koen yhtä lailla että en tahdo enää olla hoivaajan roolissa ja siten rajautuu aika selkeästi vanhemmuus pois elämästä.
Pidin haastatteluista ja niiden jälkeiseltä pohdinnalta. Vaikka arvostan kertojien rohkeaa henkilökohtaisuutta, en voi olla hieman hymisemättä kertojapariskunnan miehelle, jolle tulee shokkina ennen häitä, että hänen kumppaninsa ei vieläkään tahdo lapsia (kuten ei tahtonut heidän alkaessa seurustellakaan, minkä sanoi heti aluksi...) Mutta toki asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Heidän suhteessaan lapsien yrittäminen on ollut pohdinnassa. Useilla vapaaehtoisesti lapsettomillakin on paljon pohdintaa aiheesta, usein ihan koska asiaa on joutunut perustelemaan. Itse olisin kaivannut ehkä vielä enemmän ikäskaalaa. Ehkä erityisesti samaistun kirjan 27-vuotiaan haastatteluun. Vaikken itse mitään vastaavaa ole tehnyt, koen yhtä lailla että en tahdo enää olla hoivaajan roolissa ja siten rajautuu aika selkeästi vanhemmuus pois elämästä.
En ole ihan varma pidänkö hahmojen persoonallisuuksista tässä mangaversiossa, tuntuvat vähän liioitellun koomisilta. Mutta keskimäärin mielenkiintoista ja ihastuttavaa kerrontaa, josta jää hyvä mieli.
En ole ihan varma pidänkö hahmojen persoonallisuuksista tässä mangaversiossa, tuntuvat vähän liioitellun koomisilta. Mutta keskimäärin mielenkiintoista ja ihastuttavaa kerrontaa, josta jää hyvä mieli.
Yllätyin, että tämä oli näin hyvä ja pidin siitä! En ollut kovin kiinnostunut tästä, sillä pidin piirrostyyliä jotenkin naiivina. Mutta lyhyessä ajassa ehdittiin käsitellä ihan kivasti tämän perheen vaikenemisen kulttuuria, joka ei ei lakkaa myrkyttämästä ilmapiiriä.
Yllätyin, että tämä oli näin hyvä ja pidin siitä! En ollut kovin kiinnostunut tästä, sillä pidin piirrostyyliä jotenkin naiivina. Mutta lyhyessä ajassa ehdittiin käsitellä ihan kivasti tämän perheen vaikenemisen kulttuuria, joka ei ei lakkaa myrkyttämästä ilmapiiriä.
Kiehtova muotokuva Euroopan ensimmäisestä naiseläinlääkäristä ja vaikuttava aikamatka eläinlääketieteen historiaan. Kahdeksanvuotiaana kauhajokinen Agnes Sjöberg tiesi …
None
3 stars
En ole varma kuinka objektiivisesti voin arvioida tätä kirjaa, koska olisin oikeastaan mieluummin lukenut tietokirjan henkilöstä enkä romaaniksi muunnettua elämäntarinaa. Tällaisessa romaanissa päähenkilön ajatukset ja motivaatiot tuntuvat kunnioittavan etäisiltä, ja silloin jos lähestytään enemmän ajatuksia, on hankala olla ajattelematta, mikä tässä on fiktion lisää. Lisäksi aika alussa keskitytään useita sivuja henkilöön, jonka yhteys päähenkilöön tuntui aika kevyeltä. Miksi edes luemme hänestä? Elämänkerran luenteeseen kuuluu, että merkittäviä asioita tapahtui ajallisesti kaukaa toisistaan, ja tarina tuntui hyppelevän.
Suurin ongelma minulle oli, että oli ihan liian vähän tarinoita eläimistä. Ehkä omissa muistelmissaan Sjöberg kertoi niistä ja eläinlääketieteen kehityksestä enemmän nimen omaan eläinten kautta.
En ole varma kuinka objektiivisesti voin arvioida tätä kirjaa, koska olisin oikeastaan mieluummin lukenut tietokirjan henkilöstä enkä romaaniksi muunnettua elämäntarinaa. Tällaisessa romaanissa päähenkilön ajatukset ja motivaatiot tuntuvat kunnioittavan etäisiltä, ja silloin jos lähestytään enemmän ajatuksia, on hankala olla ajattelematta, mikä tässä on fiktion lisää. Lisäksi aika alussa keskitytään useita sivuja henkilöön, jonka yhteys päähenkilöön tuntui aika kevyeltä. Miksi edes luemme hänestä? Elämänkerran luenteeseen kuuluu, että merkittäviä asioita tapahtui ajallisesti kaukaa toisistaan, ja tarina tuntui hyppelevän.
Suurin ongelma minulle oli, että oli ihan liian vähän tarinoita eläimistä. Ehkä omissa muistelmissaan Sjöberg kertoi niistä ja eläinlääketieteen kehityksestä enemmän nimen omaan eläinten kautta.