Reviews and Comments

Oli pari juttua jotka häiritsi; muodonmuuttajahahmon ja päähenkilön erottaminen toisistaan välillä ja esimerkiksi äänitehosteiden luettavuus (valkoinen ohut ulkoreuna ei riitä hyvään luettavuuteen. Ja oikeestaan tämä ei vaikuta olevan mitenkään minun genreä. Arvostan kuitenkin yksityiskohtaista tunnelmaa, kerrontaa ja toteutusta.

Kaikki tarinat ei tunnu olevan kerrottu samalla tarinankerronnallisuudella, osa on vähän enemmän sellaista "sattui tämä ja sitten sattui tämä" tyylistä listausta. Mutta eläinten ja ihmisten läheiset suhteet kiinnostavat, ja tätäkin lukiessa tuli tippaa linssiin.

Kevyt, herttainen positiivinen kirja varmasti kesälukemista ajatellen, vaikka aiheet ovatkin vakavia. Siksi lukupiiriin voisi sopia kevyemmäksi lukemiseksi aiheista vanhuus, vanhusten itsemääräämisoikeus, omaisten vastuu asiassa, syrjäytyminen tms.

Luin tämän vähän katkonaisesti, joten ei ole oikein hyvää kokonaiskuvaa. Mutta ihan mielenkiintoisia juttuja. Tiivistys kuitenkin: 
"Neuropsykiatrisista diagnooseista tiedetään yhä enemmän, mutta ihmisillä on yhä vähemmän tilaa olla erilaisia."

Polveileva, mutta lopulta kaiken yhteen kuin viimein putkinäöstä laajakuvaksi kasaava teos maailmasta.

3,5 ⭐️ Mielenkiintoinen ja avaava vuoropuhelu alkoholistin ja alkoholistin läheisen välillä. Paikoitellen hiukan toistuvaa, mutta pääasiassa hyvä ja ajatuksia herättävä.

Tämä on taas niitä lukuseikkailuja, jossa olin väärinymmärtänyt täysin, mitä kirja pitää sisällään. En tajunnut tämän olevan elämäkerta, ennen kuin palauttaessa katsoin kirjastoluokitusta. Muuten olin vain ajatellut, että onpa vähän dramatiikkaa romaaniksi, jossa piti olla maallemuuttoa ja romantiikkaa.

Mutta dramatiikkaa tässä on muutenkin aika vähän. Jäi epäselväksi, miksi tämä kirja on kirjoitettu. Tavallaan oli arvostettavaa tämä yhden pienen ihmisen elämänkaaren kertominen myös muita osapuolia kunnioittavalla tavalla, mutta... Mitä jäljelle jää? Ehkä eniten kerrotaan remontoimisesta, mutta siitäkin kuin ihmiselle, joka ei olisi asiasta kovin kiinnostunut. Ehkä tämä todella toimisi parhaiten kuunnelmana tai blogina. 

Arvostan, että kerrankin kirjailija on saanut tarinaansa tiivitettyä vähän luettavampaan kokoon. Tästäkään tosin en ole varma, miten päähenkilön raskas kasvutarina ja hänen rakkautensa amerikkalaisen Ianin omat lapsuudentarinat toisiinsa liittyvät. Ehkä se kertoo jotain rakkauden tukevasta voimasta, mutten kyllä tuntenut kemiaa enkä tarkoitusta. Lopulta tästä oli vaikea saada myöskään merkitystä, teemaa tai sanomaa irti. Jonkun kauhean raskasta elämää on kuvailtu, ja se toimi - mutta lopetus tuntuu toiveikkaammalta kuin kirjan todellisuus ehkä ansaitsisi? Mutta toisaalta dtässä isän tunnustus vuosien jälkeen ehkä aloittaa paremman kierteen, ja se on sanoma mitä voin tukea. Virheidensä kohtaaminen, niiden hirveimpienkin, vapauttaa läheiset teeskentelystä ja he voivat viimein kohdata tunteensa. 

Very inspiring decorations.

En oikein saanut tästä paljoa irti.

Näin pitkässä kirjassa paikoin taistelukuvaukset ja etsimiskuvaukset puuduttivat. Mutta Skokov kertoo mielenkiintoisen monitahoisesti kaatuneiden etsinnässä. Liikutaan melko kronologisesti kannaksen suurten taistelujen mukaan. Mitä kaikkea voikaan maastoon jääneistä painaumista ja metallinkappaleista päätellä? Auttavatko aikalaisten kertomukset edelleen kadonneiden löytämisessä? 
Sotahistoriallisesti mielenkiintoinen, mutta myös kadonneiden etsimisen kannalta jännittävää luettavaa.

Lisäksi Slava Skokov peilaa historian tapahtumia nykyiseen tilanteeseen. Lukijakin tahtomattaan vertailee, miten pysyvästi ihminen on kadonnut Neuvostoliitossa. Suomalaisista löytyneistä suuri osa voidaan tunnistaa, puna-armeijan vainajista ei juuri ketään. Jotenkin tuntuu, että tämä on ehkä osa ongelmaa tai sen peili; tämä koneisto ei mitenkään kaipaa eikä tarvitse pienimpiä osasiaan. Kuin hiekkaa Saharassa. 

On suru, ettei kuolleiden etsintä ja toimitus enää onnistu samoin. Uskon, että Suomessa on edelleen omaisia, jotka kokisivat jonkin tulleen päätökseen saatuaan tietää sukulaistensa viimeisen leposijan. 

Huokauksia luokasta on huokauksia myös lähes tasa-arvoisesti kirjailijan ammatista. Sinänsä siis äidinkielen ja lukutaidon ystäville miellyttävää luettavaa, vaikken itse ole kirje-kirjoihin kovin ihastunut.

Eniten kirjassa saa irti Aurilta otetuista suorista lainauksista. Muuten olen pitkälti pettynyt, mitä kirjailija on saanut irti tästä yhdestä Suomen ulkomailla tunnetuimmista julkkiksista. Eikö Aurista saa enempää nyhdettyä, vai eikö kirjailija ole osoittanut tarkentavia kysymyksiä? Aikataulu loppunut kesken? Elämänkertaosuus on ehkä ymmärrettävästi pintaraapaisu, sillä suurimmasta osaa tapahtumista ei ole kovin kauan. Kuitenkin ehkä masennuksen merkityksen, vanhempien yrittäjyydestä olisi voinut kasata paljon mielenkiintoisempia selvityksiä, miten tämänpäivän ura on rakentunut. Lopun siivousasennepohdinnoissakin olisi voitu syvemmälle tietoon. Julkisuuskuvan kannalta ymmärrän tietyn etäisyyden pitämisen yleisöön (itsekin olen kommentteja lukenut). Se tosin tarkoittaa, että tässä kirjassa ei ole mitään uutta sisältöä. Toivottavasti lukija pitää Aurin tähänastisen videouran kertaamisesta tekstimuodossa.