Reviews and Comments

Kirja, joka tekee mitä lupaa hyvin. Hyviä vinkkejä.

Its a cutesy, heartwarming story with enough depth. Its not right up my alley to earn 5 stars for me, but i would recommend this. 

Ihan mielenkiintoinen, mutta joku tässä ei nyt iskenyt.

Ehkä vuoden 2024 paras kirja minulle.

Pidin haastatteluista ja niiden jälkeiseltä pohdinnalta. Vaikka arvostan kertojien rohkeaa henkilökohtaisuutta, en voi olla hieman hymisemättä kertojapariskunnan miehelle, jolle tulee shokkina ennen häitä, että hänen kumppaninsa ei vieläkään tahdo lapsia (kuten ei tahtonut heidän alkaessa seurustellakaan, minkä sanoi heti aluksi...) Mutta toki asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Heidän suhteessaan lapsien yrittäminen on ollut pohdinnassa. Useilla vapaaehtoisesti lapsettomillakin on paljon pohdintaa aiheesta, usein ihan koska asiaa on joutunut perustelemaan. Itse olisin kaivannut ehkä vielä enemmän ikäskaalaa. Ehkä erityisesti samaistun kirjan 27-vuotiaan haastatteluun. Vaikken itse mitään vastaavaa ole tehnyt, koen yhtä lailla että en tahdo enää olla hoivaajan roolissa ja siten rajautuu aika selkeästi vanhemmuus pois elämästä. 

Suomennos ja hevosten nimet on ehkä tätä romanssin red flagejä kivuliaampia lukea.

En ole ihan varma pidänkö hahmojen persoonallisuuksista tässä mangaversiossa, tuntuvat vähän liioitellun koomisilta. Mutta keskimäärin mielenkiintoista ja ihastuttavaa kerrontaa, josta jää hyvä mieli.

Yllätyin, että tämä oli näin hyvä ja pidin siitä! En ollut kovin kiinnostunut tästä, sillä pidin piirrostyyliä jotenkin naiivina. Mutta lyhyessä ajassa ehdittiin käsitellä ihan kivasti tämän perheen vaikenemisen kulttuuria, joka ei ei lakkaa myrkyttämästä ilmapiiriä. 

oistuvuudessaan uskottava kertomus, millaista on kasvaa mielisairaan isän oikkujen mukaan uskonlahkossa. Lukisin mielellään kokonaisvaltaisemman kertomuksen, miten tämä vaikutti kaikkiin perheenjäseniin, mutta kirjailija on ymmärrettävästi rajannut kertomuksen vain omaan kokemukseensa. Hienoa, että sisarukset ovat voineet löytää toisensa. Monessa uskonlahkon sisarussarjoissa se ei ole mahdollista. 

En ole varma kuinka objektiivisesti voin arvioida tätä kirjaa, koska olisin oikeastaan mieluummin lukenut tietokirjan henkilöstä enkä romaaniksi muunnettua elämäntarinaa. Tällaisessa romaanissa päähenkilön ajatukset ja motivaatiot tuntuvat kunnioittavan etäisiltä, ja silloin jos lähestytään enemmän ajatuksia, on hankala olla ajattelematta, mikä tässä on fiktion lisää. Lisäksi aika alussa keskitytään useita sivuja henkilöön, jonka yhteys päähenkilöön tuntui aika kevyeltä. Miksi edes luemme hänestä? Elämänkerran luenteeseen kuuluu, että merkittäviä asioita tapahtui ajallisesti kaukaa toisistaan, ja tarina tuntui hyppelevän. 

Suurin ongelma minulle oli, että oli ihan liian vähän tarinoita eläimistä. Ehkä omissa muistelmissaan Sjöberg kertoi niistä ja eläinlääketieteen kehityksestä enemmän nimen omaan eläinten kautta.

Oli pari juttua jotka häiritsi; muodonmuuttajahahmon ja päähenkilön erottaminen toisistaan välillä ja esimerkiksi äänitehosteiden luettavuus (valkoinen ohut ulkoreuna ei riitä hyvään luettavuuteen. Ja oikeestaan tämä ei vaikuta olevan mitenkään minun genreä. Arvostan kuitenkin yksityiskohtaista tunnelmaa, kerrontaa ja toteutusta.

Kevyt, herttainen positiivinen kirja varmasti kesälukemista ajatellen, vaikka aiheet ovatkin vakavia. Siksi lukupiiriin voisi sopia kevyemmäksi lukemiseksi aiheista vanhuus, vanhusten itsemääräämisoikeus, omaisten vastuu asiassa, syrjäytyminen tms.

Kaikki tarinat ei tunnu olevan kerrottu samalla tarinankerronnallisuudella, osa on vähän enemmän sellaista "sattui tämä ja sitten sattui tämä" tyylistä listausta. Mutta eläinten ja ihmisten läheiset suhteet kiinnostavat, ja tätäkin lukiessa tuli tippaa linssiin.