User Profile

@kowry @henrik Waltarilla on paljon näitä historiallisia seikkailutarinoita, esim. Turms kuolematon, Johannes Angelos, Mikael Hakim/Karvajalka ym. Ne kiehtoivat kovasti kun olin lapsi.

Anne Applebaumin kirja kertoo kansainvälisestä autokratiasta. Ympäri maailmaa, Venäjältä Kiinaan ja Venezuelaan, Iranista Zimbaween ja Unkariin autokraattiset hallitsijat tukevat toisiaan ja toistensa pyrkimyksiä. Itse kutsuisin tätä uudeksi internationaaliksi, jossa yhdistävänä aatteena on korruptio ja omaisuuden kahmiminen lähipiirille.

Applebaum on mainio kirjoittaja, joskin välillä hiukan paatoksellinen. Kirjassa kerrotaan konkreettisesti vallan kahmimisen ja ylläpidon menetelmät, joita toteutetaan uusimmalla teknologialla ja vanhoilla tutuilla propagandakonsteilla. Autokraatit eivät ehkä muodosta liittoutumaa, mutta silti tukevat toisiaan globaalisti.

Lopuksi Applebaum suosittelee saman tapaista liittoa demokraattien välille. Ikävästi tämä kirja on kirjoitettu ennen Trumpin kautta. Siitä olisi varmaan ollut paljon lisää kerrottavaa.

Kushnerin Luomisen järvi on sujuvasti luettava romaani ... niin mistä? Moraalistako? Sitä oli hauska ja kevyt lukea, mutta jälkikäteen sitten mietin että mistähän se mahtoi kertoa.

Kaikki henkilöt kirjassa ovat aika vastenmielisiä persoonina. Päähenkilö ei suhtaudu rehellisesti yhteenkään toiseen henkilöön ja lopussa hän irtautuu sosiaalisesta maailmasta petoksella hankkimallaan pääomalla. Tämä juopotteleva ja petollisesti kaikkeen suhtautuva henkilö on nainen ja toinen päähenkilöistä, guru Bruno, ilmenee vain hänen abstraktille vastaanottajalle kirjoittamistaan sähköposteista, joihin päähenkilö on hankkinut pääsyn, ilmeisesti vakoiluorganisaation kautta. Tämä organisaatio ei missään vaiheessa paljastu.

Ehkäpä kirja kertoi aktivistien moraalista, siitä että myös aktivisteilla on samanlaisia heikkouksia ja perittyjä käyttäytymismalleja ja vanhoja asenteita kuin kaikilla muillakin.

En kyllä itse asiassa ole varma mistä kirjassa oli kyse. Viihdyin kyllä sitä lukiessani, mutta ei se minua mihinkään vienyt. Henkilöhahmot jäivät aika stereotyyppisiksi päähenkilöä lukuunottamatta. Päähenkilö oli tehty vastenmieliseksi persoonaltaan, mutta ehkä me kaikki olemme vastenmielisiä jossakin mielessa.

Järvilehto lähtee liikkeelle kuvaamalla ihmisen aivoja ja tietoisuutta ja tekee tästä loogisen loikan koneeseen. Hänen mukaansa tekoälyn menestys perustuu siihen, että koneen tietojenkäsittelyyn on otettu mallia aivojen toiminnasta, hermoverkoista, jotka vastaavat Kahnemanin Systeemi 1:tä. Systeemi 2 on sitten tietoinen looginen päätöksentekoprosessi. Järvilehto laajentaa tätä vielä Systeemi 3:een, joka liittyy ympäristön kanssa ajatteluun.

Kirja on riittävän kattava ja helppotajuinen esitys tästä mielen logiikasta. En ole kuitenkaan ihan varma, voimmeko tehdä loikkauksen, kuten Järvilehto esittää, että koneäly on ihmisen kaltainen. Ihminen on ruumiillinen ja holistinen otus, jolla on varsin rajalliset kognitiiviset kyvyt ja keskinkertaiset sensorit. Jos koneälylle syntyy tietoisuus, se perustuu aivan toisenlaiseen ruumiillisuuteen ja havainnointiin. Emme pystyisi ymmärtämään sen tietoisuuden prosesseja. Se ei olisi ihmisen kaltainen.

Anglosaksisesta mielen filosofiasta kiinnostuneille tämä on erittäin hyvä johdantoteos. Loppupuolella kirja hiukan taantuu ChatGPT-oppaaksi, mutta muuten asiat kuvataan selkeästi ja havainnollisesti.

@SamiMaatta Mistä Sandersonista kannattaa aloittaa?

Miettinen käy perusteellisesti läpi demokratian käsitteen kehittymisen 1500-luvulta nykypäivään ja päättää kirjan demokratian kriisiin, jonka hän selittää suhteessa aikaan. On kolme demokratiaa uhkaavaa aikakäsitystä, liberalismin historiattomuus, populistinen nostalgia, jossa halutaan palata menneeseen, sekä historian korjailu ja uhriutuminen (esim. nyky-Venäjä). Ajan käsitys on todellakin keskeinen kirjassa alusta loppuun. Kirja oli kiinnostava. Kuuntelin sen työmatkoilla silloin tällöin ja käsitykseni siitä taisi jäädä vähän hajanaiseksi. En siksi sitä sen enempää tässä mietiskele ja analysoi. Tämä ja Miettisen edellinen Eurooppa ovat kyllä ihan merkittäviä aatehistoriallisia teoksia, joskin Miettisen näkökulma asioihin on hyvin eurooppalainen ja klassinen.