User Profile

Kuuntelen vain aika harvoin äänikirjoja, mutta onnekkaasti tämä sattui kirjaksi, jonka kuuntelin ajomatkalla Helsingistä Lappiin. Ja kuinka sopiva kirja olikaan juuri kuunneltavaksi: kerronta on ystävänsä kuolemasta järkyttyneen ja koko ajan enemmän järkkyvän, syyllisyyttä kantavan miehen sisäistä monologia, kuin tehty juuri kuunneltavaksi!

Saision kieli on upeaa ja tarina kiehtova ja kiertyvä mysteeri: ovatko karmeat nuoruusmuistot totta vai sairastuvan mielen keksimää painajaista? Vaatiiko syyllisyys rikoksen sovittamista vai eikö olisikin parempi ettei vanhoista rikoksille tule enää uusia uhreja?

Haahtelan kieli on kaunista, runollista ja mietiskelevää, ja tarina liikkuu taitavasti toden, harhan ja mystis-maagisen välimaastossa. Kirja vie lukijansa tunnelmaan, jossa todellisuudessa on enemmän kerroksia kuin miltä pintapuolisesti näyttäisi, ja jättää jättää jälkeensä henkisesti ravitun olon.

Parhaat kirjat usein ovat tarttuneet matkaani kirjaston poistohyllystä, niin tämäkin.

Mauno Koiviston vuonna 2001 julkaistu erinomainen kirja Venäjän historiasta ja Venäjän ideasta tuntuu tällä hetkellä erityisen ajankohtaiselta. Se mitä Venäjällä nyt tapahtuu asettuu Koiviston käsittelyssä sitä selittävään kontekstiin: putinismi ei ole mitään poikkeuksellista, vaan se voisi olla vain yksi uusi luku Venäjän monipolvisessa ja sekavassa historiassa. Vähän tähän suuntaan Koivisto kirjansa päätösluvussa aavisteleekin: Venäjällä tuolloin vallinnut erityinen sekavuus ja idean puute oli Koivistonkin arvion mukaan vain tilapäistä: Venäjä Koivistonkaan arvion mukaan tuskin muuttuu kansalaistensa onnea ja hyvinvointia tavoittelevaksi länsimaiseksi valtioksi, vaan ammentaa perusteita olemassaololleen samoista historian syövereistä kuin aina ennenkin.

Kirjasta tekee erityisen kiinnostavan luettavan myös Koiviston henkilökohtainen ote: melkein jokaisessa luvussa Koivisto onnistuu kytkemään historian käänteet oman uransa vaiheisiin, ja kertoo näihin kytkeytyviä kiinnostavia anekdootteja vuosien varrelta.

Kiehtova, tunnelmaltaan surumielinen, mutta silti kaunis dystopia, joka vei voimalla mukaansa ilmastokatastrofin jälkeiseen miehitettyyn Skandinaviaan ja karuun tunturin juuressa sijaitsevaan kylään. En ihmettele miksi moni on tämän kirjan nostanut esille yhtenä lukusuosituksenaan - nämä suositukset saivat minutkin tarttumaan kirjaan, kun se kirjaston valikoimissa tuli sattumalta vastaan.

Mastodonissa juuri aloittaneen Avoimen lukupiirin ensimmäinen kirja luettu! Meni tänään melkein kertaistumalla; kirja oli kieleltään ja rakenteeltaan kevyt lukea, mutta ei kyllä alkuunkaan tyhjänpäiväinen sisällöltään.

Vuonna 2052 aiempien vuosikymmenten voimapolitikko Annastiina Kankaanrinta on saavuttamassa 75 vuoden iän, jolloin Kankaanrinnan itse aikaasaaman lainsäädännön mukaisesti kansalainen menettää oikeustoimikelpoisuutensa ja odotuksena on pikainen vapaaehtoinen exitus. Toisin kuin nuorempana Kankaanrinta oli kuvitellut, vapaaehtoinen kuolema ei tunnukaan enää vain hyvältä ajatukselta, vaikka vanhusten suunnitellun poistumisen kansantaloudelliset hyödyt olivatkin varsin ilmeisiä.

Kirjoitin tästä enemmän täällä larilohikoski.fi/posts/2024-01-21-17-53-05/