Omalaatuinen, hauska kirja. Leda-myytin uustulkintaa ranskalaisissa hienostopuitteissa, kertojana varsinainen tarinankertoja itsekin, eli tähän on kasattu hienot kerrokset.
Kieli on sopivan koukeroista ja täynnä viehkeitä kaksimielisyyksiä, tapahtumat yllättäviä ja kerronta lyhyesti sanottuna vinkeää. Vaikea tästä on mitään kovin fiksua nyt sanoa, kunhan nautin lukemastani.
Tämän ja Katie-Katen perusteella Anu Kaaja on noussut vahvasti "pakko lukea"-osastoon, jos Muodonmuuttoilmoitus vähän odotuksia haaleamman fiiliksen jättikin.
Review of 'Building Blocks of Tabletop Game Design' on 'Goodreads'
5 stars
Erittäin käytännöllinen lähdeteos näin lautapeliarvosteluja kokoavaa sivustoa rakentavalle – tässä esitelty luokittelutapa on hyödyllinen ja kiinnostava, joskaan ei mitenkään lopullisesti valmis.
Jos harrastaa lautapelien suunnittelemista, tästä saa paljon ajattelemisen aihetta – etenkin jos oma kokemus erilaisista pelimekaniikoista on vajavaista.
Arkailin tarttua tähän kirjaan sen nykypäivään sijoittuvan aiheen vuoksi, mutta suotta – kyllä Kay tällaisenkin tarinan taitaa. World Fantasy -palkinto tuli tälle kirjalle perustellusti.
Teini-ikäisen Ned Marrinerin isä on huippuvalokuvaaja, joka kuvaa Provencessa uutta kirjaansa varten. Ned pyörii mukana. Aix-en-Provencen katedraalissa Ned kohtaa paitsi amerikkalaisen vaihto-oppilaan Katen, myös erikoisen tunkeilijan, joka uhkailee Nediä ja Katea veitsen kanssa ja kehottaa näitä unohtamaan näkemänsä.
Luonnollisesti tämä vain varmistaa sen, että Ned ja Kate tempautuvat selvittelemään miehen käynnistämää mysteeriä ja pian kaksikko ajautuu osaksi vanhaa, kirottua tarinaa, joka ylittää kuolleiden ja elävien välisen rajan kerran muutamassa sadassa vuodessa. Provence on taianomaista aluetta ja beltanen aika keväällä magiaa täynnä. Epämiellyttävä kohtaaminen muinaisen kelttimagian kanssa vetää pian Nedin isän koko työryhmän vimmaiseen ajojahtiin, jossa on panoksena tärkeä ja läheinen ihminen.
Kay on taikonut vetävän tarinan, Provence on oivallinen tausta ja kirjan henkilöhahmot ovat mielenkiintoinen ja ennen kaikkea melko uskottava porukka. Nedin teiniys ei estä aikuista …
Arkailin tarttua tähän kirjaan sen nykypäivään sijoittuvan aiheen vuoksi, mutta suotta – kyllä Kay tällaisenkin tarinan taitaa. World Fantasy -palkinto tuli tälle kirjalle perustellusti.
Teini-ikäisen Ned Marrinerin isä on huippuvalokuvaaja, joka kuvaa Provencessa uutta kirjaansa varten. Ned pyörii mukana. Aix-en-Provencen katedraalissa Ned kohtaa paitsi amerikkalaisen vaihto-oppilaan Katen, myös erikoisen tunkeilijan, joka uhkailee Nediä ja Katea veitsen kanssa ja kehottaa näitä unohtamaan näkemänsä.
Luonnollisesti tämä vain varmistaa sen, että Ned ja Kate tempautuvat selvittelemään miehen käynnistämää mysteeriä ja pian kaksikko ajautuu osaksi vanhaa, kirottua tarinaa, joka ylittää kuolleiden ja elävien välisen rajan kerran muutamassa sadassa vuodessa. Provence on taianomaista aluetta ja beltanen aika keväällä magiaa täynnä. Epämiellyttävä kohtaaminen muinaisen kelttimagian kanssa vetää pian Nedin isän koko työryhmän vimmaiseen ajojahtiin, jossa on panoksena tärkeä ja läheinen ihminen.
Kay on taikonut vetävän tarinan, Provence on oivallinen tausta ja kirjan henkilöhahmot ovat mielenkiintoinen ja ennen kaikkea melko uskottava porukka. Nedin teiniys ei estä aikuista lukijaa nauttimasta tarinasta. Mukana on vähemmän seksiä kuin Kayn kirjoissa yleensä ja väkivaltakin on melko mietoa, mutta ei Ysabel ihan pelkkä nuortenkirjakaan ole, nuorista päähenkilöistään huolimatta. Modernin maailman ja muinaisten legendojen kohtaaminen on kiehtova aihe, joka tuo mieleen Alan Garnerin Huuhkajalaakso-klassikon – näistä kahdesta Ysabel on kyllä vetävämpi.
Tarina on tavallaan jatkoa Fionavarin kuvakudokselle, pari Fionavarin päähenkilöistä esiintyy tässä kirjassa parikymmentä vuotta myöhemmin (itse tosin olin tämän tyystin unohtanut, joten ei lainkaan haittaa, jos ei ole Fionavaria lukenut ennen Ysabelia, tarinat ovat täysin itsenäisiä). (9.6.2010)
Review of 'For the Love of God, Marie!' on 'Goodreads'
4 stars
Satunnaislöytö kirjastosta osoittautui aivan mainioksi. For the Love of God, Marie kertoo Mariesta, joka joutuu jo nuorena vaikeuksiin katolisessa koulussa ottamalla lähimmäisenrakkauden liian kirjaimellisesti. Marie rakastaa ja rakastelee välittämättä muiden mielipiteistä ja uskoo vahvasti, että Jumalalle on ihan sama, kunhan on onnellinen. Ympäristö on luonnollisesti eri mieltä.
Tarina etenee 1960-luvulta 1990-luvulle ja käsittelee rakkautta, seksuaalisuutta, uskontoa ja misogyniaa aika kepein ottein. Piirrosjälki on kaunista ja värimaailma myös, tarinassa on seksikkyyttä ja seksimyönteisyyttä ja lopputulos on oikein mukava ja dynaaminen sarjakuva.
Helsinki, 2058. Akseli työskentelee yliopistolla ja yrittää innottomasti selvittää, mikä on lamaannuttanut suomalaiset. Valon kaupungissa …
Review of 'Taivas' on 'Goodreads'
4 stars
Mainio dystopia, jossa ei niin kovin kaukaisilta tuntuvista lähtökohdista on kehitelty tulevaisuus, jossa valtion virallinen virtuaalitodellisuus on huumannut ihmiset saamattomiksi. En ole ihan varma, miten on valtion etu, että väestö ei enää lisäänny vaan hiipuu pikkuhiljaa pois, mutta väliäpä tuolla, vetävä ja hyvätunnelmainen kertomus tämä joka tapauksessa oli.
Pitkään sai tämä Kuopio-sarjan spinoff odotella lukuvuoroaan hyllyssä, mutta tulipa nyt luettua. Ei vetovoimassaan Kuopio-kirjojen veroinen, mutta toimi tämäkin. Ehkä vähän arastelin aika ankealta tuntuvaa aihetta, mutta ei se nyt niin kamala ollut... Ja minusta Kähkönen kuvaa tässä kyllä oikein hyvin Neuvostoliiton alkuvaiheita, idealismin haihtumista vainoharhoiksi ja puhdistuksiksi.
Jotensakin hurmaava kokoelma katkelmia. Pääosassa on uuteen kaupunkiin muuttanut Aisla, jonka elämästä nähdään väläyksiä. Tarinassa poiketaan myös menneisiin sukupolviin ja Aislan tuttaviin, kunnes palataan taas Aislan elämään ja kuvataan muun muassa kokemus tosi-tv-selviytymisseikkailuun osallistumisesta ja melontaharrastuksen alkua. Leppoisa kirja.
Aika hurja kuvaus traumankäsittelystä ja dissosiaatiohäiriöistä. "Epäluotettava" on tästä kertojasta melko loivasti sanottu. Takakansi viittaa maagisen realismin suuntaan, mutta sitä ei kannata ottaa todesta, asiat vain voivat näyttää vähän maagisilta, jos todellisuudentaju on hukassa. Rankkoja aiheita, sekavaa kuvausta ja kaikkiaan kyllä todella vaikuttava kirja.
Tämän ja Kerrostalon piti saman tien laittaa loputkin Kuisman kirjoista tilaukseen kirjastosta.
Olipas vetävä. Tavallaan tosiaan vähän hassua, että tätä luonnehditaan dystopiaksi. Tiettyjä dystopiakirjallisuuden piirteitä on, joo, mutta noin yleisesti ottaen taitaa kuitenkin olla vain tietyn kansanryhmän ihmisten elämää.
Tunnustan kuitenkin keskiluokkaisuuteni, enkä väitä tietäväni kirjan kuvaamasta lähiöelämästä sen vertaa, että voisin arvioida, missä määrin tämä on dramaattista liioittelua ja missä määrin todenmukaista kuvausta. Hitusen tuntuu heikoilla jäillä kävelemiseltä arvioiminen.
Arvokasta kuitenkin, että joku kirjoittaa kiinnostavan ja jännittävänkin kirjan, jossa kuvataan jotain muuta kuin keskiluokkaista tai yläluokkaista elämää. Kontrasti ennen tätä lukemaani Säädylliseen murhenäytelmään on melkoinen. Kuisma vaikuttaa kirjailijana sen verran taitavalta, että kehuja kerännyt Viides valtakunta pääsi lukulistalle välittömästi.
Review of 'Säädyllinen murhenäytelmä' on 'Goodreads'
4 stars
Vähän raskas – melkein viikkohan tämän parissa meni – mutta olipa antoisa. Paikoin kirja oli (vahingossa) todella hauska, mutta olihan tässä riipiväkin puolensa. Hienoa suomalaisen sivistyneistön perhe-elämän kuvausta. Miten kulisseja ylläpidetään, kun perheidylliä ravistellaan pahemman kerran?
Ehkä vähän jäin miettimään, minkä verran Naimin ja Arturin tarinalla lopulta oli merkitystä. Ilmeisesti se oli kuitenkin se kirjailijalle omakohtaisempi tarina, mutta silti selvästi sivuosassa Tohtorin perheen säädyllisen murhenäytelmän rinnalla. Tylyimmillään Naimin ja Arturin yhteiselo oli kyllä karmivaa, anopin dementian aiheuttama luonteenmuutos oli aika julmaa kuvausta.
Kiinnostavaa ajankuvaa, enpä ollut mitään tällaista ennen lukenut.
