User Profile

A curious book. Quite unlike the western standards, which feels fresh. The description had me expecting more of a traditional spy thriller, but instead I was served some kind of psychological study to a mind of a codebreaker.

That is all fine and interesting, but the author did take his time approaching the subject. Was all that prefacing and background necessary? I suppose the author thinks it was, as he went through all that, but I was left with a feeling it would be possible to condense this book a bit.

But the best part, the psychology of codebreaking, that sure was interesting.

Olipas kertakaikkisen huikea esikoisteos. Todellakin Sarjakuva-Finlandian arvoinen teos. Voro Liljan hurja seikkailu sopii monenikäisille lukijoille: tarina on vauhdikas, jännittävä, maltillisesti verinen ja sopivasti hauska.

Tarina kääritään pakettiin oikein mainiosti: juoni ei jää kesken, mutta jatko seuraavaan osaan on pohjustettu herkullisesti. Lukisin Liljan seikkailuja mielelläni lisääkin.

Tokihan tämän olisi mieluusti nähnyt värillisenä, mutta ymmärrettävistä syistä on tyytyminen mustavalkoiseen.

My wife was adamant I should read this; I did, and she was, indeed, right. This is a charming mystery story, very classical and old-fashioned in a good way. Lovely! Flavia de Luce is a delightful protagonist and the mystery was very intriguing and easy-to-read. I'm definitely going to read the rest of the books in the series.

Enimmäkseen tämä oli oikein hyvä. Idea on mainio ja kaikki psykologinen analyysi ja pyöritys vallan mielenkiintoista. Loppua kohden alkoi kuitenkin huolettaa: juttu on ihan levällään, mutta sivumäärä hupenee huolestuttavasti. Niinhän siinä sitten kävi, että kaikki langanpäät jäivät tyystin irralleen. Sitä, jonka minä kirjan varsinaiseksi juoneksi koin, ei viety millään tavalla päätökseen. Jos tämä on kirjailijan näkemys hyvästä lopetuksesta, taisin lukea eri tarinaa kuin mitä kirjailija kirjoitti.

Kumminkin kolme tähteä, hyvällä lopetuksella tämä olisi ollut helposti neljän tähden kirja.

Hyvä kirja suomalaisen insinööriluonteen törmäyksestä italialaisen kulttuurin kanssa. Tönkkö insinööri saapuu Venetsiaan ratkaisemaan ongelmaa tarmolla, joka on vieras paitsi italialaisille, niin myös muille EU-projektin osallistujille. Palatsit jäävät pelastamatta, mutta ainakin tarina saa lopulta varsin karnevalistisia käänteitä.

Mainio, kuivakan hauska teos, kyllä tässä taas hyvin raittilamaiseen tapaan on insinöörismiehet luonnonvoimia vastassa.

Vahvaa tavaraa. Kanto kuvaa sisällissotaa valkoisten näkökulmasta. Erilaisia näkökulmia onkin sitten runsaasti: on jääkäriä, suojeluskuntalaista, muonittajaksi lähtenyttä nuorta naista, lääkäriä... toistuvien päähenkilöiden lisäksi on koko joukko irtonaisia näkökulmia täydentämässä kokonaisuutta, ja mukana on lisäksi dokumentaaristakin ainesta.

Kirja kuvaa ilmajokelaisten nuorten miesten matkan Suomen halki Tampereen kautta Viipuriin ja lopulta Helsinkiin voitonparaatiin. Miltä tuntuu olla voittajien puolella sodassa, jossa molemmat osapuolet syyllistyvät hirvittäviin raakuuksiin? Sisällissota ei ollut helppo sota käydä, hävitä tai voittaa, sen Kanto osoittaa tarkasti.

Jos [b:Sinisen kuoleman kuva|27815560|Sinisen kuoleman kuva (Karelia Noir #1)|Mikko Porvali|https://images.gr-assets.com/books/1447392749s/27815560.jpg|47796332]n jälkeen vähän ihmetyttikin, miten Porvali on saanut Vuoden johtolangan, niin tämän varsinaisesti palkitun teoksen jälkeen ei ihmetytä yhtään. Onhan tämä ihan tuntuvasti parempi kirja. Jos edeltäjälle tuli kolme tähteä vähän armosta, tämä ansaitsee neljä epäilyksettä.

Tarina etenee paljon paremmin. Kirjassa tutkitaan Erik Mätön kuuluisaa muilutustapausta, mutta sen parissa ei suinkaan vietetä koko kirjaa, vaan muutakin tutkittavaa on ja lopulta päästään sotavuosiinkin, jotka eivät Viipuria armahtaneet.

Hieno historiallinen dekkari, kyllä tämän vuoksi kannattaa ykkösosakin lukea.

Puitteet olivat kyllä mielenkiintoiset, Viipuri ja Kannas 1920-luvulla on mainio asetelma. Kieltolakikin tarjoaa poliiseille tekemistä, jota poliitikot tietysti torppaavat yhtenään, kieroja kun ovat.

Ei nyt ihan täydellinen suoritus kuitenkaan, vaan tuntui jotenkin aika kömpelöltä. Juoni ei oikein vedä, eikä tässä oikeastaan olekaan kovin napakkaa juonta, vain epämääräisiä tapahtumia silloin ja tällöin, sitten hypätäänkin jo toisaalle. Tiiviimpi juoni olisi tehnyt kirjalle hyvää.

Kirjoitustyylissäkin oli epätasaisuutta, aina silloin tällöin töksähteli vähän. Sellaista vähän vaikeasti selitettävää, mutta kuitenkin silmiinpistävää heikkoutta.

Puitteista kuitenkin kolmas tähti ja päästetään jatkoon. Pääasiassa luin tämän, koska kakkososa [b:Veri ei vaikene|33780382|Veri ei vaikene (Karelia Noir, #2)|Mikko Porvali|https://images.gr-assets.com/books/1483403768s/33780382.jpg|54667719] voitti Vuoden johtolangan. Jatketaan siis kakkososaan, mutta sen pitää kyllä parantaa menoa tuntuvasti.

Tavattoman kiehtova kirja. Kuvaus suuruudenhullun it-miljonäärin maanisista teemapuistosuunnitelmista kasvaa vertauskuvaksi vaikka mistä, kun raamatulliset tuhovoimat lopulta repivät kaiken kappaleiksi. Todella omituinen ilmapiiri vallitsee kautta kirjan. Raittila on hieno kirjailija, ei tavallisen ihmisen päästä tällaista outoutta kumpua.

Toimihan tämä. Itse juoni ja tarina oli aika tavanomainen kasvukertomus, mutta muuten kirja oli erinomainen informaatiopaketti elämästä 1600-luvun Suomessa, erityisesti oikeuslaitokseen, lääketieteeseen ja noitavainoihin liittyen. Hyvin on taustatyö tehty ja kirja mielenkiintoista luettavaa.

Vahva teos, käsittelee hienosti identiteettikysymyksiä. Millaista on olla albaani, millaista on olla mies tai nainen, millaista on olla pakolainen? Ihminen voi olla muovailuvahaa ja vääntyy erilaisiin muotoihin itse tai toisten vaikutuksesta. Ajatuksia herättävä kirja, tästä riittäisi kyllä keskustelemista.

Napakka paketti taas, ihan tällainen yhdessä illassa luettava viihdepläjäys. Ei pettänyt odotuksia, Rönnbacka on hyvä kirjoittaja ja henkilökaarti on mainio. Juonikin oli viritelty oikein hyvään kuntoon, tarina rullasi eteenpäin tasaisen varmasti. Rentoa ja viihdyttävää poliisitoimintaa kaipaaville Rönnbackaa on helppo suositella, mutta kannattaa aloittaa alusta, sillä tavalla nämä parhaiten toimivat.

Toisinajattelevan jäkälätutkijan viimeiset vuodet, lyhyitä ja enimmäkseen tympääntyneitä päiväkirjamerkintöjä. Kyllä näistä kirjoittajan kuva piirtyy, oivallisesti piirtyykin. Mukava pieni välipala, tiiliskivien lomassa on mukava lukea tällainen kirja, jolle riittää hädintuskin 150 sivua mielekkään lukuelämyksen tuottamiseen.

"Jotkut riidat johtuivat vain siitä, että ylioppilaat olivat ympäripäissään, mutta minua se ei koske, vaan olen aina riidellyt selvin päin."

Lisää Carlsonia lukulistalle, [b:Herra Darwinin puutarhuri|7533009|Herra Darwinin puutarhuri|Kristina Carlson|https://images.gr-assets.com/books/1363269717s/7533009.jpg|9782897] pitänee lukea.

Nopeita novelleja, joista useimmissa todellisuus nyrjähtää jotenkin oivallisella tavalla. Ihan ei kuitenkaan jatkuvalla syötöllä täysosumaa osu, näin pienessä ja tiiviissä kokoelmassa olisin suonut vähän parempaa osumatarkkuutta. Osa jutuista tuntuu vähän jäävän kesken, Aro piirtää jonkun oivallisen tunnelman, mutta siihen sitten jää, ja minä jään kaipaamaan novelliin vähän enemmän lihaa.

Excellent work. Sapiens is fairly short, considering how much it covers – the whole human history, pretty much – but manages to be both entertaining and educational.

Apparently also shocking – looking at some reviews, Harari's views on the benefits of agriculture (it being the biggest fraud in human history) have struck a nerve with some folks. But I agree with Harari here: while from the viewpoint of a privileged urban European, agriculture is a sweet deal, I'm sure it hasn't been such a great deal for most people involved in it in human history.

All in all, Harari seems to hit the key points in Homo Sapiens history quite well. This is highly recommended to anybody, especially if you haven't studied human history much. If you've well read, there's little new here, but it's still a well-written and an entertaining book.