User Profile

Taru Luojola

Stoori@kirja.casa

Joined 3 years, 4 months ago

Kirjailija-kirjantekijä, kielitaiteilija ja -tieteilijä. Kirjakasan ylläpitäjä.

Luen vähän kaikenlaista, kaunoa ja tietoa, ties miten monella eri kielellä. Kirjoitan ennen kaikkea absurdia realismin rajoilla keikkuvaa proosaa.

Olen myös Mastodonissa.

This link opens in a pop-up window

Sandra Kasturi: Come Late To The Love Of Birds (2012, Tightrope Books)

Linturunoja

Arvelinpa vaihteeksi lukea vähän runoja, kun en työkiireiden takia ole jaksanut viime päivinä oikein keskittyä romaanitekstiin, ja runokirjanhan nyt lukaisee nopeasti ohimennen. Niin kuin lukikin. Linnuista tässä paljon puhutaan. Olihan tässä jokunen ovelahko ajatus, mutta en nyt enää kymmentä minuuttia myöhemmin oikein muista, mitä kirjassa oli.

Helinä Kangas, Sue Monk Kidd: Mehiläisten salaisuudet (Hardcover, Finnish language, 2005, Bazar)

Ei mitään yllättävää

Silkkaa americanaa. 14-vuotiaalla valkoisen persikanviljelijän tyttärellä on kotona rankkaa, kun hän ampui vahingossa äitinsä neljävuotiaana ja isä kohtelee kaikkea muuta kuin rakkaudella. Yhteiskunnallisena taustana on 1960-luvun kansalaisoikeustaistelut ja mustien saama äänioikeus, joten totta kai tähän saadaan rotujännitteitäkin mukaan. Valkoinen tyttö auttaa vankilaan joutuneen mustan kotiapulaisensa karkuun, ja yhdessä he lähtevät etsimään tyttären äidin menneisyyttä. Matka vie heidät mustien mehiläishoitajien taloon, ja siellähän se äidin menneisyys sitten selviääkin. Vähän harmi, että mustien ihmisten tehtävä tässä kirjassa on lähinnä toimia valkoisen päähenkilön kasvun kätilöinä. Muutenkin tunnelma on koko ajan vähän kuin vanhoja Valittuja Paloja lukisi.

Max Porter: Lanny (2019, Faber & Faber, Limited)

Niitä kirjoja, joita lukiessa on koko ajan 🤏 hilkulla ymmärtää mutta jotka pakenevat ymmärrystä

Aika väkevä kuvaus — mistä oikeastaan? Vaikka mistä! Omalaatuisesta lapsesta, joka teini-iän kynnyksellä joutuu ahtautumaan muottiin johon ei sovi mutta joka onnistuu säilyttämään taiteellisen henkireikänsä? Vanhasta ja maineikkaasta taiteilijasta, joka uransa ehtoopuolella löytää vielä uutta merkitystä elämälleen? Pienten kyläyhteisöjen gentrifikaatiosta ja niistä jännitteistä, joita se aiheuttaa? Juorujen vallasta ja sensaatioteollisuuden ajojahdeista? Vanhemmuudesta? Iänvanhoista mytologioista?

Petteri Sihvonen: Kolkko (Hardcover, Finnish language, Bazar)

Setämies miesselittää

Ihme jaarittelua. Joku vanha elostelija matkustaa Siperiaan junalla ja tuputtaa matkaseuraksi sattuneille ihmisille kämäistä romaanikäsikirjoitustaan, jossa päähenkilö lähinnä retostelee irstailullaan, ja välillä infodumpataan kymmeniä sivuja ideologisia kiistoja. Eli vähän kuin jotain paskempien nettifoorumien keskusteluja lukisi. Lopussa on olevinaan joku koukku, joka asettaisi tarinan mittasuhteisiinsa, mut enpä nyt tiedä, kyllä tää aika lailla setäkirjallisuuden syvään päähän menee. Harvoin näin väsynyttä heteronormatiivista pätemistä päätyy lukemaan.

Irvine Welsh: Trainspotting (Paperback, 2004, VINTAGE (RAND))

The seminal novel that changed the face of British fictionChoose us. Choose life. Choose mortgage …

Voiko junia bongata kuivin silmin?

Kaikkihan ovat nähneet kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, joten tarina on tuttu: narkkarit sekoilevat Edinburghissa. Tästä lähtökohdasta en osannut odottaa mitään sen erityisempää, sillä kirjan tapahtumat ovat varsin kaukana omasta elämästäni, ja kun tämä on vieläpä kirjoitettu paksulla Skotlannin murteella, niin lukeminen eteni melko verkkaista tahtia. Eikä juoni sitten sen kummoisempi ollutkaan, kirja koostuu melko irrallisen oloisista episodeista, joiden näkökulmahenkilö vaihtelee, mutta meininki on aina samanlaista: jos ei piikitetä niin ryypätään ja jos ei tapella niin vongataan pesää.

Yhtä minä vain junista tykkäävänä ihmisenä mietin: miksi kirjan nimessä puhutaan junien bongailusta? Elokuvan näkemisestä on iäisyys, mutta muistan, että siinä junat esiintyivät lähinnä vieroitustuskissa pyörivää Rentonia piinaavina tapettikuvioina (sikäli jos muistan oikein) — vaan kun kirjan vieroitushourekohtauksessa ei ollut edes junatapettia! Noh, kirjan loppupuolella sitten, kun jäljellä oli enää kymmenesosa, päästään lukuun ”Trainspotting at Leith Central Station”. Vihdoinkin, ajattelin, vihdoinkin päästään kirjan ydinlukuun, siihen, mistä tässä kaikessa on kyse.

Mutta JU-MA-LAU-TA en …