Reviews and Comments

Yvonne Keuls on pitkän linjan kirjailija, jolta kuitenkaan en ole lukenut mitään muuta. Tässä kirjassa hän muistelee jaavalaista äitiään ja tämän elämän ja luonteen erityispiirteitä. Sanotaanko, että vaikutti aika voimakastahtoiselta äidiltä.

Tää on vissiin joku hyvinkin tunnettu tyyppi Ranskassa, tehnyt paljon bisnestä ja ollut urheilussa ja politiikassa mukana (semmonen Kummola siis), mutta en ollut kuullut mitään ennen kuin aloin lukea tätä kirjaa. Ei tämä kyllä kovin kiinnostava kirja ollut, pointti tuntui puuttuvan kokonaan. Pitäisi varmaan jatkossa vähän tarkemmin miettiä, mitä vieraskielisiä kirjoja vaihtohyllyistä ottaa, kun monet on tämän tapaan ihan turhia.

Kahden vammaisen lapsen isän yleisellä tasolla pohdiskeleva kirja siitä, miten kamalaa on oikeastaan olla vammaisten lasten isä, ja koko ajan vain miettii, millainen normaali elämä lapsilla olisi voinut olla. Oikeastaan ihan hirveä kirja.

Tarina kesäpäivästä jossain päin Suomen maaseutua. Paikalla ovat ainakin vanhat veljekset, pihapiirin vuokralaiset ja liuta ihmisiä, joiden täsmällisiä suhteita en valtavan henkilövyörytyksen vuoksi oikein koskaan ehtinyt kunnolla sisäistää. Ruumiitakin tulee, villipetoja kohdataan ja välillä saunotaan ja nussitaan, kuinkas muutenkaan. En tiä, jotenkin hajanaisen tuntuiseksi jäi kokonaisuus.

Tiivis romaani armenialaisten vuosisatojen mittaan kokemasta sorrosta sekä Armenian ja Azerbaižanin välisistä vihamielisyyksistä. Eletään Neuvostoliiton loppuaikoja. Kuuluisa azerbaižanilainen näyttelijä puolustaa kadulla armenialaisia ja päätyy henkihieverissä sairaalaan. Hän ei enää herää, vaan kulkee muistoissaan kotikylässään. Pidin kirjan tiiviydestä, ja oli kiinnostavaa lukea tästä Suomessa vähemmän tunnetusta ikikonfliktista.

Takakannessa kirjaa luonnehditaan raikkaan humoristiseksi, mutta minulle tuli tätä lukiessa lähinnä vaivaantunut olo. Kirjassa on kaikenlaisia hyväksikäyttäjiä ja kiltteytensä vuoksi hyväksikäytettyjä, mikä ei kylläkään ole kovin raikas huumorin lähde (eikä ollut enää 13 vuotta sittenkään) vaan saa lukijan lähinnä vihaiseksi. Lisäksi neurokirjon ihmisistä puhutaan melko halventavaan sävyyn.

Kirja, jossa turkulaiset nussii (miksi kirjoissa ja leffoissa aina nimenomaan turkulaiset nussii joka suuntaan ristiin?) ja ryyppää ja joka on jotenkin todella nollaria. Yhteiskunnallisia teemoja kannetaan mukana, mutta lopulta niillä ei tunnu olevan hirveästi painoarvoa, vaan tämä on kertomus pariskunnaksi kasvaneiden lapsuudenystävien erosta ja itsensä etsimisestä.

Ihan hauska yhden päivän kohellusromaani lestadiolaisten suviseuroista, joissa kaikki järjestelyt pettävät samaan aikaan. Kohelluksen lomassa pohditaan eri herätysliikkeiden luonnetta, menestyksen teologiaa, uskon ja maallisen materian suhdetta jne. Kertojaääniä on useampia ja ne vaihtuvat niin taajaan, että välillä on lukijana vaikea pysyä kärryillä siitä, kuka kulloinkin on äänessä.

Kertomus islantilaisen mahtimiehen viimeisistä päivistä 1200-luvulla. Kirjan tapahtumat sijoittuvat viiteen päivään, joiden aikana Snorre lähinnä hapuilee ympäriinsä ja muistelee menneitä. Muisteluiden myötä käy selväksi, että hän on lähinnä osannut toimia sen verran omahyväisesti ja armottomasti, ettei ole kerännyt ympärilleen kuin vihamiehiä, ja nyt viimein kaikki liittoutuvat häntä vastaan. Voi olla, että suomennos teki tästä kirjasta kankeamman kuin tämä muuten olisi.

Kahdessa aikatasossa liikkuva romaani, jossa toisaalta seurataan Irlannin edustalla vuonna 1895 sattuneen haaksirikon jälkiselvittelyjä ja niihin liittyviä kähmintöjä ja toisaalta vuonna 2012 Irlantiin matkustaneen ja onnettomuudesta romaania suunnittelevan suomalaiskirjailijan ja tämän merivartijapuolison jokseenkin tyhjänpäiväistä kinastelua. Tympeää lukea kirjaa, jonka päähenkilöt ovat hölmöläisiä, jotka eivät oikein osaa muuta kuin infodumpata tai väärinymmärtää toisiaan. Myös esimerkiksi sukupuoliroolit kirjassa ovat äärimmäisen tunkkaisia. Tässä on muuten yllättävän paljon samoja elementtejä kuin vastikään lukemassani Hannu Raittilan Terminaalissa, enkä ihmettelisi, jos kirjat olisivat syntyneet yhteisen ideariihen tuloksena.

Erinomaisen vetävä ja kiinnostavasti rakennettu scifiseikkailu, jossa jossitellaan ihmisten alkuperästä, pohditaan orjuuttamisen ja eläinteollisuuden moraalia ja yritetään selvitä vainoharhojen kanssa monta kuukautta avaruusaluksella. Lajityypin kliseitä hyödynnetään tehokkaasti niin, ettei lukijaa aliarvioida hetkeäkään. Vahva suositus!

Puolalaispojan kasvutarina jostain ehkä runsaan puolen vuosisadan takaa. Päähenkilöllä on vilkas mielikuvitus, ja välillä on vaikea sanoa, mikä tapahtuu henkilöille ”oikeasti” ja mikä on vain päähenkilön kuvittelua tai unia. Joka tapauksessa käänteitä riittää, perhe elää jatkuvasti kädestä suuhun ja yrittää keinolla jos toisella päästä taloudellisesta ahdingosta, ja matkalla vastaan tulee kaikenmoista hyväksikäyttäjää. Kiinnostavaa kuvausta täällä vähemmän tunnetusta entisten aikojen puolalaisesta elämänmenosta.

Pienoisromaaneista ensimmäinen on absurdi lapsuuskuvaus, jossa ei edes muututa nunnaksi. Toinen taas on enemmänkin filosofinen essee kuin romaani. Kummankin päähenkilönä on César Aira, mutta vaikea sanoa, kuinka autofiktiivisiä ne ovat.

Kannessa lukee, että huonoja runoja. Se pitää paikkansa.