Reviews and Comments

Fantasianovelleja, joissa päähenkilöt elävät tietämättöminä jostakin suuresta henkilökohtaiseen elämäänsä vaikuttavasta asiasta, joskus harhaanjohtamisen ja joskus suojelupyrkimysten takia, toisinaan taas ihan vain koska eivät oivalla asiaa. Monet näistä kuvioista on kirjoitettu varsin miellyttävästi, mutta mahtuu tähän toki myös fantasiatarinoiden perusasetelmia.

Kolmen Ambergrisin kaupunkiin sijoittuvan tarinan kokoelma. Ymmärsin saatesanoista, että näitä tarinoita on paljon enemmänkin ja tämä on vain pieni otos. Jotenkin en tästä innostunut. Ihan näppäriä tarinoita, mutta... en tiedä mikä tökki. Ehkä se, että luin nämä suomeksi — suomennoksessa ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta kirjoitustyyli on sellaista lavean nokkelaa jaarittelua, joka toimii englanniksi muttei suomeksi. Ja ymmärrän, miksi kirjaa minulle aikoinaan suositeltiin, olenhan itsekin kirjoittanut kokonaisen maailmallisen kuvitteelliseen kaupunkiin sijoittuvia tarinoita. Mutta siihen yhtäläisyydet sitten tuntuvatkin loppuvan.

Kaunokirjallisuudeksi merkitty kokoelma Tšernobylin onnettomuuden ja sen seuraukset kokeneiden oikeiden ihmisten puheenvuoroja, eli ehkä tämä kallistuu enemmän muistelmien suuntaan. Sinänsä puheenvuorot ovat ihan kiinnostavia, mutta kirjaa rasittaa ihan loputon toisteisuus. Tarinatyyppejä on pääasiassa neljä — on pelastustöihin osallistunut varusmies tai palomies, on pelastustöihin lähetetyn varusmiehen vaimo, on kotoaan evakuoitu maalainen ja on järjestelmän järjettömyyttä päivittelevä asiantuntija tai johtaja — ja jokainen sanoo pääpiirteissään samat asiat pienin muunnelmin ja käyttäen samoja metaforia.

Kalevalatyylinen runoelma maailman synnystä, myyttisistä käärmeolennoista ja niiden taistelusta ihmisiä vastaan.

Kokoelma paatosta, ilakointia, tragediaa, hölynpölyä, eläintarinoita ja balladeja. Erityisesti synkkämielisyyden riemuja janoavalle erinomainen kokoelma, joka ilahduttaa myös suloisilla eläinkuvauksillaan ja rikkaalla kielenkäytöllään.

Kalevalan lukikin sutjakammin kuin oletin! Juoni on toki mitä on, kuten eepoksissa yleensä, mutta on tässä kyllä mahtavaa kielenkäyttöä. Aivan syyttä olen kartellut lukemasta näin pitkään (mikähän on koulun äidinkielenopetuksessa vikana, kun tällaiselle himolukijallekin syntyy siellä lähinnä asenne, että suomalaisen kirjallisuuden klassikot ovat parhaimmillaankin tunkkaisia — eihän se nyt näin ole, kuten olen viime vuosina saanut huomata!). Ihanan värikästä sanastoa ja kielellistä variointia, ja poljento tarttuu äkkiä omaankin puheenparteen, siksi suomen kielen ytimessä tässä ollaan.

Väki-nuortentrilogian avausosa, ja kaikkiaan oikein hyvin toimiva ja kiinnostava kirja. Liikutaan Helsingissä ja etenkin Vuosaaressa ja tutustutaan romanien kulttuuriin ja heidän kohtaamaansa syrjintään. Päähenkilöillä on tiettyjä ns. yliluonnollisia kykyjä, joiden ympärille kehittyy sitten salaliittojännitysseikkailua. Loppu jää sillä tavalla auki, että on ihan selvää ettei tätä ole tarkoitettu itsenäiseksi teokseksi. Saattaa olla etten itse lue koko trilogiaa, koska nuortenkirjat eivät sinällään ole mun juttu, mutta tiedänpä suositella tätä nuoremmille lukijoille.

Romaani, jossa tapahtuu vaikka mitä. Aluksi liikutaan Thatcherin ja kaivoslakkojen ajan Britanniassa, mutta kun kirja etenee, käy selväksi, että ajassa hypitään välillä vuosia eteenpäin ja näkökulmahenkilökin vaihtuu. Työväenluokkaiset henkilöt toimivat pikaistuksissaan mutta ovat rehdihköjä, kun taas yläluokkaiset ovat iljettäviä ja juonittelevia selkäänpuukottajia. Maailmaa kierretään, ajankohtainen reaalimaailman taustatilanne vaihtuu toiseen, ja Mitchellin kerronta tuntuu välillä jopa itseironiselta. Ja sitten tapahtuu yliluonnollisuuksia. Kirjan ensimmäiset kaksi kolmannesta ovat kiinnostavimpia, mutta oma mielenkiintoni alkoi lopahtaa pahasti siinä vaiheessa, kun kierroksia lisättiin ja varmaan joidenkuiden mielestä kirjan kiinnostavimmat osiot alkoivat. Jotenkin rakenteesta tuli mieleen Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa, vaikka tässä liikutaan varsin erilaisessa maailmassa ja erilaisissa tunnelmissa.

Perhetarina, jossa kuuttakymppiä lähestyvä päähenkilö muistelee lapsiaan seksuaalisesti hyväksi käyttänyttä isäänsä ja tuntuu lopussa olevan sisarustensa kanssa jossain määrin sinut menneisyyden kanssa.

Luin nyt tällaisen #sisällis100-kirjan trendikkäästi neljä vuotta myöhässä. Tai luin ja luin, koska kirjassa voi valita oman seikkailunsa, ja yksi lukukerta alusta loppuun ei ole kovin monta kymmentä sivua. Mutta ehkä joskus toisella kertaa valitsen toisen seikkailun. Tapahtumat etenevät suhteellisen kaavamaisesti sisällissodan oikeita käänteitä mukaillen ja teksti on pääosin melko mekaanista ja vieraannuttavaa, joten kovin syvälle ei mennä sen enempää juonenkäänteissä kuin hahmon nahoissakaan. Jos on jo lukenut paljon sisällissodasta — kaunoa tai tietoa — ei tämän kirjan tapahtumista oikein uutta tietoa irtoa. Mutta ihan kiinnostava konsepti Suomen historian elävöittämiseen, ja sanoisin, että etenkin nuoremmille lukijoille tämä voi olla paljonkin vaikuttavampi kokemus. Niin ikään sanoisin, että kirja sopii ihan hyvin teineillekin, koska julmuuksilla ei erityisesti mässäillä.

Romaani siitä, kuinka sierraleonelaiset elävät sisällissodan muistojen ja traumojen kanssa ja yrittävät jatkaa eteenpäin, ja valkoisista hyväntekijöistä, joita maahan saapuu kuka mistäkin syystä. Tai oikeastaan rakkaudesta ja kompromisseista, joita elämässä joutuu tekemään.

Novellikokoelma, jossa on muutama oikein teräväkin novelli. Hyvin tuore ja moniin viime vuosina laajalti esillä olleisiin ilmiöihin pureutuva. Etenkin Lijst, Matroesjka's ja Wétiko jäivät mieleen.

Vanhan ajan arvonsa tunteva ja roolilleen lipsumatta antautuva brittihovimestari tekee itselleen harvinaisen, vajaan viikon mittaisen yksinäisen automatkan, jona aikana hän muistelee kartanossa viettämiään vuosikymmeniä ja pohdiskelee maailman muutosta.