Reviews and Comments

Kertomus omintakeisesta matemaattisesta superlahjakkuudesta, joka värvätään valtion salaiseen yksikköön purkamaan vihollisvaltioiden salauskoodeja. Tämä oli hyvä! Ensinnäkin on virkistävää lukea vaihteeksi fiktiota valtion virastoista ja salaisista agenteista ilman, että kyseinen valtio on vaikkapa Yhdysvallat — tässä tapauksessa ollaan Kiinassa. Toisekseen päähenkilö on hyvin ilmiselvästi autisti ilman, että tässä lainkaan mainitaan autismia, ja vaikka kyseessä onkin lahjakkuutensa takia valtiolle hyödyllinen poikkeusyksilö, kertomus alkaa pitkältä menneisyydestä ja on kaikkiaan varsin humaani ja henkilöihin keskittyvä, ja agenttipuuhastelut tuntuvat lähinnä taustalta, jota vasten eri persoonia tarkastellaan. Mistään varsinaisesta trilleristä ei siis ole kyse, vaan enemmänkin siitä, miten utilitaristinen koneisto syö hauraita yksilöitä.

Maon ajan kiinalaiseen maaseutukaupunkiin sijoittuva romaani miehestä, joka rahoittaa perheen perustamisen ja auttaa pitämään perheensä hengissä vaikeina aikoina myymällä vertaan kaupunginsairaalaan. Kun vaikeudet kasaantuvat, on vertakin myytävä aina vain enemmän. Tässä oli jotenkin kiva tunnelma ja elävä maailma.

1300-luvun tuskaisia rakkauslurituksia tuskaisena suomennoksena. Toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos. Ehkä jonkun iskelmäkompin päällä nää vois mennä.

Moderni klassikko, jossa sama lyhyt, kahdesta havainnosta koostuva tarina on kirjoitettu 99:llä eri tyylillä. Osa on suorastaan hyviä, osa täysin väkinäisen oloisia. Suomennos tuo kirjaan tietenkin oman mausteensa, paikoin oikein hersyvällä tavalla. Jos määrän pudottaisi noin puoleen eli jättäisi kaiken roskan pois, tämä voisi olla vielä paljon parempi.

Keski-ikäinen toisen polven maahanmuuttaja oppii tuntemaan äitinsä ja sukunsa menneisyyden entisessä kotimaassa ennen kuin on liian myöhäistä eli ennen kuin äidillä todettu muistisairaus ehtii tehdä tuhojaan. Aluksi tämä alkoi vähän turhan tavanomaisena vuosituhannen vaihteen ”ollaan kaikki tosi hyvin toimeentulevia keskiluokkaisia liberaaleja” -jenkkihöttönä, mutta kasvoi pian kiinnostavammaksi, eivätkä Kiinaan sijoittuvat osiotkaan tuntuneet häiritsevän orientalistisilta. Joitain kiinnostavia sivupolkuja olisi voinut puida enemmän, ja etenkin lopussa tuntui avautuvan yksi sivujuonne tavalla, joka tuntui tosi tärkeältä, mutta se oli ilmeisesti vain väärä hälytys. Ihan jees siis kuitenkin.

Tanskalaistrilleri syrjäisellä saarella elävästä eristäytyneestä perheestä, jonka kaikki tietävät oudoksi mutta jonka elämään kukaan ei puutu koska sehän olisi tunkeutumista, ja trilleriksihän se muuttuu. Ihan jees, joskin suomennos tuntui hieman viimeistelemättömältä (toki nyt itse juuri yhden suomennoksen viimeisteltyäni kiinnitän tähän seikkaan varmaankin suhteettoman paljon huomiota).

Vähän niin kuin Veriruusujen vastinpari eli Suomen sisällissota valkoisten näkökulmasta. Reikäpäistä huumoria, raakuutta ja unelmien romuttumista, eli oikein hyvän kirjan ainekset, ja vieläpä tarjoiltuna rehevällä kielellä. Kerrontatekniikka tekee tästä kuitenkin vähän hajanaisen kokonaisuuden: näkökulmahenkilö vaihtuu muutaman sivun välein, joskus jopa kahdesti samalla sivulla, ja aina ei tunnu että lukisi yhtenäistä romaania. Lukukokemuksena siksi työläämpi kuin Kannon aiemmat romaanit.

Olipas tympeä kirja. Puitteina on jaavalainen satamakaupunki ja aikajanana noin koko 1900-luku, joten odotukset olivat korkeammat. Mutta eihän tässä muuta tehdä kuin raiskataan, nussitaan joskus ihan ilman raiskaamistakin, ja halvennetaan ja esineellistetään naisia. Väliaikoina sitten teurastetaan ihmisiä. Kannessa on sitaatti, jossa kirjailijaa verrataan Gabriel Garcia Márqueziin ja Salman Rushdieen, ja varoitus kannattaakin ottaa todesta.

Useimpien viittomakielten tapaan myös indonesialaista viittomakieltä on toistaiseksi tutkittu aika vähän. Kirjassa onkin ensin kattava kuvaus Indonesian kuurojen ja viittomakielisten tilanteesta ja historiallisesta kehityksestä, ja tämä on helposti kirjan kiinnostavin osuus. Varsinaisessa analyysiosuudessa keskitytään kahden kieliopillisen piirteen korpuspohjaiseen variaatioon, eli missään tapauksessa yhteen kirjaan ei ole saatu kaikkea indonesialaisen viittomakielen variaatiota (Palfreymanilla on näitä julkaisuja jonossa useampia, joissa hän paneutuu sitten muihin piirteisiin). Analyysin jälkeen pohditaan kysymystä siitä, voidaanko puhua yhdestä indonesialaisesta viittomakielestä vai olisiko parempi puhua useasta erillisestä kielestä, ja kallistutaan alustavasti yhden kielen kannalle. Paikoin kankealukuinen, mutta ehdottoman relevantti meikäläisen interesteille.

Romaani diktatorisessa Etelä-Koreassa vuonna 1980 tapahtuneesta siviilien joukkoteurastuksesta ja sen elämänmittaisista vaikutuksista hengissä säilyneisiin. Tapahtumien keskipisteenä on sotilaiden kylmäverisesti tappama, aseettomana antautunut alaikäinen poika, ja muut henkilöt — kirjailija mukaan lukien — kelailevat omaa suhdettaan tähän poikaan ja ajan tapahtumiin yleensä. Vähäeleisessä raakuudessaan kylmäävää luettavaa.

Alkoholistin tytär joutuu aikuistumaan liian varhain ja päätyy hätiköidysti vaimoksi miehelle, joka paljastuu väkivaltaiseksi sadistiksi. Romaanissa pohdiskellaan sitä, minkä voi laskea pahuuden (tai itsekurin puutteen) ja minkä sairauden syyksi, sekä sitä, missä määrin epäterve suhde on seurausta molemminpuolisesta dynamiikasta. 1930-luvun kielenkäyttö on välillä hupsua ja dialogi monin paikoin hämmentävän poukkoilevaa, mutta näitä samoja teemojahan joudutaan pohtimaan nykypäivänäkin.

Selkeä, tiivis ja nimensä mukaisesti alusta loppuun kriittinen johdanto kulttuurienväliseen viestintään. Tätä oli suorastaan nautinto lukea.

Ukko ja akka kuulevat juoruja uudesta rautatiestä ja aikansa venkoiltuaan lähtevät katsomaan. Päätyvät koeajolle, ja köpelöstihän siinä käy. Kannattiko lähteä, kysyvät vaan. Minulle tämän suurinta antia olivat aikalaiskuvaukset maalaiselämästä.

Tarina nuorena keuhkotautiin kuolleesta ylellistä elämää viettävästä kurtisaanista, tai oikeastaan häneen tulisesti rakastuneesta nuoresta miehestä. Kirja kai yritti alleviivata sitä, että kurtisaanikin voi rakastaa aidosti, mutta yhteiskunta ei salli kurtisaanille onnellista tulevaisuutta. Minä lähinnä tylsistyin lukiessani tätä.

Kokoelmassa kuurot kertovat oman näkemyksensä tulkkaamisesta erilaisissa tilanteissa. Jälleen kerran kirja keskittyy täysin Yhdysvaltoihin, ja koska Suomessa tulkkausta koskevat käytännöt ovat täysin erilaiset, on vähän vaikea jaksaa keksiä mitään ajatuksia tästä kirjasta. Mälsää kun joka kurssilla pitää lukea vain kaikkea jenkkitavaraa. Noh, kirjassa sinällään tuskin on isoa vikaa, mutta emme me ole tämän kohdeyleisöä.