Reviews and Comments

Katajalan novellit ovat varmaa tasaista laatua: rauhallisesti etenevää toteavaa kerrontaa ja yleismaailmallisesti toistuvien kysymysten käsittelyä aina uudenlaisissa ympäristöissä. Kokoelman novellit on jaettu kolmeen osioon. Ensimmäisessä käsitellään nykymaailmamme vaihtoehtohistorioita, joissa Neuvostoliitto säilyi mutta Yhdysvallat hajosi tai joissa Balkanin etniset kiistat ovatkin toteutuneet Suomessa. Tämän osion novellit kiehtoivat minua eniten. Toisen osion novelleissa ihmiset maapallolla kohtaavat muita elämänmuotoja tai ulottuvuuksia. Kolmannessa osiossa liikutaan sitten jo kaukana ulkoavaruudessa ja asutetaan tai tuhotaan muita planeettoja.

Oivaltavia ja paikoin surrealistisia tarinoita maailmasta, jonka säännöt ovat lukijalle aina tuntemattomia. Omalla kohdallani tämä arvaamattomuus ja tuntemattomuus myös jonkin verran rajoitti lukunautintoa, samoin kuin kokoelman runsas seksuaalisuus.

El libro primero que he leído en español. Hay tres cuentos separados, y me pregunto porque llama trilogía. En todo caso muy apropiado para estudír español.

Kokoelmassa on maistiaisia brittiläisestä ja portugalilaisesta steampunk-novellistiikasta (kolme kummastakin maasta) sekä kolme uusintajulkaisua Osuuskumman aiemmin julkaisemista suomalaisista noveleista. Vaikka maat vaihtuvat, steampunkin keskeiset teemat pysyvät samana: suuruudenhulluja keksijöitä ja salaisuuksia ryöstäviä seikkailijoita.

Oikein toimiva sekoitus muinaissuomalaista elämää ja uskoa, fantasiaa ja dekkaria. Tietäjä Kontiainen kiertää maata ja ratkoo kohdalle osuvia pulmia — ja paljon niitä hänen kohdalleen osuukin! Tapaukset ratkeavat yleensä suhteellisen helposti, eikä kerronnassa koskaan upota liian syvälle kikkailun kiemuroihin. Henkimaailmassa sen sijaan vieraillaan useaan kertaan. Kontiaisen kumppanina liihottaa sympaattinen Varis. Kokoelman lopetuksesta tulee oikeutetusti kylmät väreet.

Ihailtavaa, kuinka helpon ja kevyen tuntuisesti Maija Haavisto onnistuu kirjoittamaan näin raskaista aiheista.

Ihan virkistävän tunnelmallinen puolentoistapäivänromaani saksalaiskylän ihmisistä ja heidän elämästään. Mutta jos tässä jokin isompi juoni oli, niin se ehkä jäi minulta huomaamatta. Ihmisiä on paljon mutta heille tapahtuu aika vähän. Välissä on kronikkapätkiä kylän tapahtumista aina viidensadan vuoden taakse. Joka tapauksessa tunnelma on hyvä, ja sitä ryydittää vielä hienovaraisen kuiva saksalainen huumori.

Kuriositeettina mainittakoon, että tämä on sattumalta melko lyhyen ajan sisällä jo toinen lukemani saksalaiskylään sijoittuva romaani. Tässä ollaan entisessä Itä-Saksassa, siinä toisessa oltiin Länsi-Saksassa. Yhteistä idälle ja lännelle näiden kirjojen mukaan on muun muassa se, että kylän posteljoonit lukevat kirjeitä (idässä tietty Stasin lukuun, lännessä silkasta uteliaisuudesta) ja ihmiset pyöräilevät kasuaalin arkisesti. Arkipyöräilyn lisäksi tässä kirjassa järjestettiin myös antifasistinen pyöräretki, mikä ajatuksena lipsahtaa jo melkein velopunkin puolelle.

Ihan perus kohellusta.

Tätä kirjaa ei pitäisi lukea näin väsyneenä kuin tulin lukeneeksi. Mutta teksti on onneksi tiivistä ja kirja lyhyt, joten tämä suorastaan kutsuu lukemaan uudemman kerran joskus toiste. Calvino tarkastelee kaupungin olemusta ja vain sitä. Kirjassa esitellään sivun tai parin mittaisissa katkelmissa kymmeniä eri kaupunkeja monesta eri näkökulmasta. Mutta mitä pidemmälle lukee, sitä vankemmin alkaa lukijakin epäillä, ovatko kaikki kaupungit oikeastaan vain yksi ja sama kaupunki eri vaatteissa. Urbanistin peruslukemistoa siis.

Vahvan dystooppinen ja cyberpunk-henkinen kertomus minuudesta ja siitä, mitä asioiden taustalta voi löytyä, jos liikaa lähtee kaivelemaan. Romaani, jota lukiessa saa jatkuvasti epäillä kaikkea, mitä lukijan eteen tuodaan.

Hoofdzakelijk wiste ik al om deze kolonialistische misdaden. Maar het is goed om ook de alle details te lezen.

Luin yhdeksänvuotiaalle nyt iltasatuna myös trilogian päätösosan. Häntä kovasti harmittaa, että tarina loppui jo kolmeen osaan, kun kuulemma tämä oli niin hyvä. Ehkä seuraavaksi pitää sitten lukea samaan maailmaan sijoittuvat novellit.

Trilogia on eheä kokonaisuus, ja sen tunnelma on kauttaaltaan mukavan rauhallinen ja kaunis. Erityisesti pidin siitä, miten perinteistä valitun protagonistin kaavaa varioitiin (mutta enpäs kerro siitä enempää, koska muuten spoilaan).

Tämä on yksi parhaista kirjoista, jotka tänä vuonna olen lukenut. Kuulin käsitteen sosiokratia ensimmäistä kertaa vajaa vuosi sitten Mastodonissa, ja koska organisoituminen ja toimintakulttuurin kehittäminen ovat minua käytännössäkin kiinnostavia aiheita, tsekkasin tietenkin, mistä on kyse. Kuulosti hyvältä jo nettisivujen lyhyen johdannon perusteella. Ja tuolloin tätä kirjaa vasta lupailtiin. Nyt kun kirja vihdoin on ilmestynyt, niin täytyy sanoa, että olen todella vaikuttunut. Juuri tällä tavalla yhteisöjä tulisi pyörittää. Juuri tähän olen intuitiivisesti itsekin pyrkinyt jo pitkään. Mutta minulta ovat puuttuneet työkalut ja käsitteet, ja sen vuoksi pyrkimykseni ovat jääneet puolivillaisiksi.

Kyseessä on siis käytännön asioista puhuva oppikirja, jossa esitellyt käytännöt myös perustellaan periaatteellisella tasolla. Jos hallintokulttuuri ei kiinnosta ja hallinnon järjestäminen ei ole ajankohtaista, tästä kirjasta ei varmaan saa kovin paljon irti. Mutta jos mietit usein sitä, miten asioiden tekemisen muiden ihmisten kanssa voisi järjestää paremmin, kiilaa tällä kirjalla saman tien lukulistan kärkeen.

Yleisesitys osuuskuntaliikkeen historiasta ja uudesta noususta Suomessa ja maailmalla. Kovin syvällisesti mitään kirjan aiheista ei käsitellä, ja paikoin tuntuu, että samaa asiaa toistetaan toistamasta päästyä. Mutta kyllä kirjasta jokunen käytännössä hyödyttävä tiedonmuru löytyy myös pitkään osuuskuntatoiminnassa mukana olleelle.

Iloisena yllätyksenä löysin kirjasta myös vajaan sivun mittaisen esittelyn omasta osuuskunnastani. Olemme totisesti tainneet tehdä historiaa.