User Profile

Taru Luojola

Stoori@kirja.casa

Joined 3 years, 5 months ago

Kirjailija-kirjantekijä, kielitaiteilija ja -tieteilijä. Kirjakasan ylläpitäjä.

Luen vähän kaikenlaista, kaunoa ja tietoa, ties miten monella eri kielellä. Kirjoitan ennen kaikkea absurdia realismin rajoilla keikkuvaa proosaa.

Olen myös Mastodonissa.

This link opens in a pop-up window

Mikko-Pekka Heikkinen: Terveiset Kutturasta (Finnish language, 2012, Johnny Kniga)

Huumoria, jossa lyödään kaikkia

Heikkisen railakkaassa romaanissa saamenmaalaiset lähtevät sisällissotimaan Helsingin herroja vastaan ja saavat puolelleen ensin koko Pohjois-Suomen ja sotaretken edetessä loputkin suomalaisista. Tosielämässähän tällaista juntti-Suomen sisällissotaa on käyty jo pitkään politiikan saralla ja hallitus Helsingissä on saatu miehitettyä, mutta eivät sitä valitettavasti saamelaiset johda vaan hekin ovat häviäjien puolella. Mutta joo, kyllähän tämän räväkän voimafantasiakirjan parissa viihtyi.

António Lobo Antunes, Arto Rintala: Purret (Finnish language, 2021)

Äkkiköyhtyneiden houreista hortoilua Lissabonin kujilla

Tätä voisi ehkä luonnehtia unenomaisesti eteneväksi. Kontekstina lienee kutakuinkin Portugalin neilikkavallankumous ja sitä seurannut siirtomaista vetäytyminen, ja päähenkilöinä (sikäli kuin heistä saa otetta) on Angolasta Lissaboniin muuttaneita portugalilaisia. Unenomaista on se, että koko vuosisatainen siirtomaahistoria on limittynyt samaan hetkeen, ja Lissabonin räkäisillä kujilla ja roskaisilla rannoilla seikkailee ties mitä tutkimusmatkailijaa ja aristokraattia, ja kertoja vaihtuu jopa kesken kappaleen hänestä minäksi ja takaisin. Noh, naistyyppejä kirjassa on oikeastaan vain yksi eli huora. Noin kokonaisuudessaan sanoisin, että kirjasta ei oikein saa irti, jos Portugalin historia ja sen merkkihenkilöt eivät ole tuttuja — kuten ne minulle eivät oikein ole. Tietty kirja on sitä suurempi trippi mitä vähemmän tietää, mistä on kyse, kait.

António Lobo Antunes, Arto Rintala: Purret (Finnish language, 2021)

Sormet saavuttivat hänen häpyluunsa kölin, vaeltelivat karvoituksen joukossa kuin kieli, joka ei pysty jättämään aftaa rauhaan, ja kohtasivat lopulta hänen pienen ja surkean elimensä lojumassa reidellä kuolleena rätinpalasena, eikä nainen tunteja kestäneiden turhien yritystensä jälkeenkään saanut sitä hereille.

Purret by , (Page 183)

reviewed Turun valtias by Dare Talvitie (Näkymätön piiri, #2)

Dare Talvitie: Turun valtias (Finnish language, 2021)

Hyvää mättöä taas kerran

Ykkösosan tavoin vauhdikas seikkailu yliluonnollisten voimien mylläämässä Turussa. Käänteet ovat teräviä ja nörttihuumori akateemista, ja päähenkilöt onnistuvat pelastautumaan mahdottomalta tuntuvista tilanteista kerta toisensa jälkeen ihan kirjaimellisesti ihmeen kaupalla. Nautinnon kruunasi se, että tässä kirjassa palaset eivät edes tyytyneet loksahtamaan kliseisesti kohdalleen.