User Profile

Hyvällä tavalla hämmentävä kirja. Britanniaan lapsensa ja uuden miehen kanssa muuttanut nainen keskustelee aikuistuvan tyttärensä kanssa ja muistelee siinä samalla elämää toisen maailmansodan jälkeisessä Nagasakissa. Paitsi että muistikuvissa ei kaikki tunnu olevan ihan kohdallaan. Lopulta kirjassa tuntuu tärkeämmäksi muodostuvan se, mitä jätetään sanomatta, kuin se, mitä sanotaan. Tämä on niitä kirjoja, jotka jäävät elämään lukijan mieleen.

Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjan henkeen ja tunnelmaan hyvin sopivia historiallisia ja spefahtavia novelleja, jotka saavat lukijan jälleen näkemään Barcelonan tarpeettoman romanttisesti. Mutta toki, kuten itse romaanisarjassa, myös näissä tarinoissa miehet toimivat ja naiset ovat vain neitsyen, huoran tai äidin sivuosassa.

Komedia venäläisen ylimystön seurapiirinokittelusta ja naimakauppajuonista. Ihan jees, vaikka aihe on kaukana varsinaisista mielenkiinnoistani, mutta Dostojevskin kirjoitus on aina hyvää.

Tarinana hyvä kirja nuoresta pöyhkeästä runoilijasta, joka tekee sopimuksen saatanan kanssa ja sitten kärsii siitä lopun ikäänsä. Kierretään ympäri Eurooppaa ja tavataan Nietzsche ja Steiner. Mutta kun näinä aikoina kirjoittaa kirjan, jossa esitellään natseja ja natsien aatteita, niin vähän kyllä panee miettimään, että vaikka natsit esitetäänkin pahuuden ruumiillistumina, niin eihän se vain ole tekosyy päästä lausumaan julki natsiaatteita — etenkin kun Kännö flirttailee tämän saman aiheen kanssa kirjasta toiseen.

Vähän pettymys kyllä. Aikoinaan pidin Concept M:stä, joten odotin jatko-osaltakin suhteellisen paljon. Mutta... On siis kulunut runsaat 20 vuotta Concept M:n tapahtumista, mystinen tauti, jonka näkyvin oire on värittömyys, vaivaa jo lähes puolta Länsi-Euroopan väestöstä — ja silti esitetään, että edes sairauden syytä ei vielä tunneta. Kamoon nyt, kyllä sen mittakaavan tauti olisi jo siinä ajassa tutkittu perinpohjaisesti. Koko sairaus tuntuu muutenkin olevan nyt sivuosassa, ja pääosassa on vähäeleinen ja kuiva agenttitarina kevyttotalitaristisessa ympäristössä. Ja kun sanon kuiva, niin tarkoitan ennen kaikkea sitä, miten suuri osa tapahtumista kerrotaan kronikkamaisesti. Ja loppuratkaisu sitten, noh, tuntuu että tapahtumat on kehitetty vasta noin puoliväliin kun sitten tulee kymmenen sivun ”toiminta”kohtaus ja se on siinä.

Kolmetoistavuotiaan keskiluokkaisen koulupojan kipuilua vuoden 1982 Britannian maaseudulla, jossa koulu on läpeensä sadistinen paikka, vanhempien avio-onni rakoilee ja Thatcher pullistelee voimainsa tunnossa. Paljon kuvailua poikien välisistä tappeluista ja paikan hakemisesta nokkimisjärjestyksessä, ja kieli on sen mukaisesti paikoin roisia (ja hyvin suomennettua!). Britannian ajankohtaiset ulko- ja sisäpoliittiset teemat vaikuttavat paikoin päälleliimatuilta ja infodumpahtavilta pikakelauksilta. Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvää ajan- ja paikankuvaa.

@krrksch Tää on tämmönen varhaisteinipojan kasvutarina, niin sikäli roisi kielenkäyttö sopii kuvaan.