User Profile

Taru Luojola

Stoori@kirja.casa

Joined 3 years, 6 months ago

Kirjailija-kirjantekijä, kielitaiteilija ja -tieteilijä. Kirjakasan ylläpitäjä.

Luen vähän kaikenlaista, kaunoa ja tietoa, ties miten monella eri kielellä. Kirjoitan ennen kaikkea absurdia realismin rajoilla keikkuvaa proosaa.

Olen myös Mastodonissa.

This link opens in a pop-up window

Taistelu Heikkilän talosta Pakolaiset Kirot Simson ja Delila Jeftan tytär

Ei mitään tajunnanräjäyttävää muttei toisaalta umpisurkeaakaan

Teosten toisessa osassa on kaksi (pien)romaania ja kolme näytelmää. Taistelu Heikkilän talosta on lyhyt ja suoraviivainen tarina topakasta emännästä, joka panee juopottelevan isännän kuriin. Pakolaiset on paikoin varsin lupaava kertomus vanhojen miesten naimakauppajuonitteluista, kostosta ja anteeksiannosta, ja päästäänpä siinä repimään huumoria savolaisten ja hämäläisten eroistakin. Kirot on näytelmä kansallisesta heräämisestä ja pienen kansan tasapainottelusta suurvaltojen välissä. Simson ja Delila ja Jeftan tytär ovat näytelmäversioita Raamatun tarinoista, eikä niissä oteta liikoja vapauksia juonen suhteen. Mikään teoksista ei yllä ihan sille tasolle kuin Linnankosken kaksi ensimmäistä, ja parasta antia tässä osassa on ilman muuta Linnankosken rikas ja vanhahtava kieli.

Italo Calvino, Helinä Kangas: Kenraali kirjastossa (Finnish language, 2012)

Calvinon rääppiäiset

Postuumisti julkaistu kokoelma lyhyitä tarinoita, osa aiemmin julkaistuja, osa julkaisemattomia käsikirjoituksia ja joskus suorastaan keskeneräisiä katkelmia. Joukossa on myös ihan hyviä oivalluksia, ja monien tekstien luonnosmaisuus palautti mieleen erinäisiä omia kesken jääneitä tekstiyritelmiä, joissa on ollut jopa samoja aiheita ja teemoja. Joukossa on tietenkin myös jokunen tylsä ja jankkaavakin tarina, mutta kokonaisuus kääntyy hyvän puolelle.

Leena Krohn: Erehdys (Finnish language, 2015)

Katkeruutta monessa kerroksessa

Katkeroituneen oloinen kirjailija saapuu pimeään talviseen kaupunkiin kirjastovierailulle ja lukee katkelmia teoksistaan. Kirjastonhoitajaa ei tunnu kiinnostavan, jostain syystä yleisöä on paljon mutta kaikki tuntuvat vain vittuilevan kirjailijalle, ja kirjailijan lukemissa katkelmissa ihmiset ovat aina tavalla tai toisella yhtä hukassa ja sorsittuja kuin kirjailija itsekin. Äh, ärsyttävän katkera kokonaisuus.

avatar for Stoori Taru Luojola boosted

reviewed Flung Out of Space by Hannah Templer

Hannah Templer, Grace Ellis, Joan Schenkar: Flung Out of Space (Hardcover, 2022, Abrams, Inc.)

A fictional and complex portrait of bestselling author Patricia Highsmith caught up in the longing …

What's your wife's name again, Eddie? Because I'd like to murder you, but I want to be sure that she hasn't called dibs first

It was amazing?

Admittedly I love sarcastic female leads with devastating one-liners, but I really liked this book. It's a fictional take on an episode in Patricia Highsmith's life, when she was anonymously writing low-grade comics while penning what would become Strangers on a Train, followed by The Price of Salt, later renamed Carol.

The muted color palette effectively captures the grayness of Patricia's life, between her boring jobs and the rest of the world telling her she should stop being a lesbian. An occasional pop of orange signals a rare moment of excitement, and I love how Hannah Templer renders shadows in the thriller scenes, or how she mimics old comic books style to illustrate Highsmith's stories.

There's also a little mise en abyme here, that makes us realize just how far we've come since then: the story shows a lesbian writer in the 1950s, struggling …

Gabriel García Márquez, Sulamit Hirvas: Miguel Littínin maanalainen seikkailu Chilessä (Finnish language, 1987)

Soluttautuminen sotilasjunttaan

Romaanin muotoon puettu tositarinaan pohjautuva muistelo siitä, kuinka Chilestä pysyvästi karkotettu chileläinen elokuvaohjaaja matkustaa salaa maahan kuvaamaan filmiä sotilasjuntan arkipäivästä ja sitä vastustavasta maanalaisesta liikkeestä. Ihan hauska anekdoottientäyteinen jännitys- ja seikkailutarina.

Ikuinen taistelu Laulu tulipunaisesta kukasta

Linnankosken ensimmäiset teokset ovat kovaa kamaa

Teosten ensimmäinen osa sisältää Linnankosken kaksi ensimmäistä teosta: näytelmän Ikuinen taistelu ja romaanin Laulu tulipunaisesta kukasta. Yllättävintä minusta on se, että nykypäivänä näistä puhutaan perin vähän.

Ikuinen taistelu on hulvaton kertomus hyvän ja pahan sekä uskon ja epäilyksen ristiriidasta. Näyttämölle marssitetaan värikäs kaarti jos jonkinlaista vertauskuvallista olentoa — ja Linnankosken parenteesit ovat sen verran lennokasta scifi-seikkailua, että panee miettimään, millaisilla näyttämöillä tätä 1900-luvun alun Suomessa on edes ajateltu esitettävän. Siinä sitten Kain lankeaa murhaamaan veljensää, kun Lucifer ja Mikael vuoroin hänen korvaansa kuiskuttelevat. Viiden tähden tavaraa!

Laulua tulipunaisesta kukasta näkee usein luonnehdittavan suomifilmitukkilaisromantiikaksi, mikä ei tietenkään ole ihan väärä luonnehdinta, ainoastaan hiukan nurinkurinen: suomifilmitukkilaisromantiikka nimittäin on Laulu tulipunaisesta kukasta -romantiikkaa, sillä tämä kirja on ollut ensin ja tästä se kaikki tukkilaisromantiikka ammentaa. Ison talon isäntä ei hyväksy poikansa naimahaaveita, joten poika lähtee tukkijätkäksi. Matkalla tulee riiuteltua tyttöä jos toistakin, koskea lasketaan showmiehen elkein ja lopulta hairahdusten kautta päästään kunnon naimisiin …

Loppua kohti lässähtävä seikkailu uskon ja tiedon kamppailusta 1600-luvun Euroopassa

Suomalaisten vanhempien klassikkokirjailijoiden kärkinimen pääosin vetävä ja monipolvinen romanttinen seikkailutarina 1600-luvun alkupuolelta, Ruotsin kuningatar Kristiinasta sekä hänen kanssaan samana yönä syntyneistä orpokaksosista, joiden sukutaustaan tuntuu liittyvän salaisuus, jonka lonkerot ulottuvat ympäri Eurooppaa ja kolmikymmenvuotisen sodan pyörteitä. Topeliuksen teksti on usein yksinkertaisesti hauskaa, ja hän on moninaisine ja aktiivisine vähemmistöhenkilöineen ollut huomattavasti aikaansa edellä. Mutta kirjassa on myös puutteensa. Alun perin kolmeen niteeseen jaetun tarinan kaksi ensimmäistä osaa vetävät vauhdilla mukaansa, mutta kolmas osa tuntuu junnaavan ja tarinassa on loppupuolella aivan liikaa tyhjäkäyntiä. Ja Topeliukselle tuttuun tapaan tarina päättyy siihen, että päähenkilö nöyrtyy ja ottaa Jeesuksen sydämeensä. Suurin vika on kuitenkin se, että Topeliuskaan ei voinut välttää aikansa antisemitistisiä ja orientalistisia kliseitä. Niinpä tätä kirjaa en suosittelisi varauksetta ihan kelle tahansa.

avatar for Stoori Taru Luojola boosted
Edogawa Ranpo: Japanese Tales of Mystery and Imagination (2012, Tuttle Pub.)

Japanese Tales of Mystery and Imagination contains nine bloodcurdling tales that combine the quick tempo …

Poe of the Rising Sun

While not the first Japanese mystery writer, Edogawa Rampo was one of the most influential. As the name implies, he was an avid fan of Edgar Allan Poe, and this collection of short stories were the first ones translated to English with his cooperation back in the 50s. And an interesting collection it is. These are of distinguishably Japanese affair, with the kind of sensibilities one wouldn't usually expect in western fiction.

While most stories are about murder cases, which are quite enjoyable, part of the collection are what is called "ero guro nansensu" or erotic grotesque nonsense, which dials up the weirdness factor. Most famous of these stories is "The Living Chair", where a craftsman constructs himself inside a resting chair out of a whim, subsequently losing his mind over the one sided "love affairs" to the women who sit on his work – and on him.

So there …