User Profile

@Unetar@piipitin.fi Niin, jos sattuu olemaan luonnonpuskia lähellä, niin kyllähän nekin pölytyksen saattavat hoitaa. Mutta varman päälle jos pelaa, niin ei jätä pölytystä sattuman varaan. Minä haluan nimittäin satoa!

Ai niin, kirjassa puhuttiin myös pähkinäpensaan juuristossa kasvavasta tryffelistä. Mietin sellaistakin, että jos pölytyslajikkeena olisi joku, jonka juurella kasvaa vielä tryffelikin, niin ehkä hyvällä säkällä saisi joskus omasta pihasta sellaistakin herkkua. :D

@Unetar@piipitin.fi Noh, varmaan noita ”tavan” pähkinäpensaita eli hasselpähkinöitä ainakin, kirjan mukaan 4–5 puskaa ja hiukan eri lajikkeita olisi hyvä olla, että pölytys onnistuu ja tulee satoa. Jos sen lisäksi saisi pihaan vielä puun tai pari ”jalompaa” lajia, vaikka saksanpähkinää tai amerikanpähkinää. Mutta vaatii kyllä suunnittelua, koska pihaan pitää mahtua muitakin hedelmäpuita ja kasvimaata.

Olipas innostava ja selkeästi kirjoitettu kirja aiheesta. Kyllä minä tämän kirjan tiedoilla voisin jo uskaltaa kokeilla pähkinöiden istuttamista omalle pihalle. Pitää vain suunnitella paikat ja lajikkeet ja selvittää, mistä saa sopivat taimet... Ah!

”sijoitella” :P

Ennen kaikkea loputtoman misogyyninen mutta myös hiukan rasistinen tarina, jonka heikkoutena on lisäksi se, että itse tarina on pelkkää päätöntä jorinaa. Kun kerrontatyylikin on vielä jotenkin irtonaista ja etääntynyttä, niin ihan työstä kävi lukea. Ei kannata.

Nyt jo hiukan ikääntymään päin (kyllä, tämä ala kehittyy nopeasti) oleva artikkelikokoelma globalisaation ajan monikielisyysilmiöistä ja niiden tutkimisesta eri puolilla maailmaa. Jotenkin ei kovin vakuuttava kokoelma. Metodologisesti artikkelit ovat yhtä sillisalaattia, terminologiaa käytetään ihan miten sattuu eikä mikään artikkeleista tuntunut mitenkään uraauurtavalta. Noh, onhan näistäkin tekijät nyt saaneet julkaisun luetteloonsa.

@Joni@mementomori.social mähän sanoin että sakeaa settiä! :D

Eka luku oli sen verran sakeaa settiä, että katsotaan nyt, jaksanko lukea loppuun.

Kaksi nuorta miestä elää sodan keskellä Beirutissa, tekee työtä ja vähän muutakin, koska yhteiskunnan rakenteet ovat luhistuneet ja kaikki tekevät vähän muutakin. Peli kovenee, pikkuhuijauksista edetään puolisotilaallisiin joukkoihin ja kädet tahriutuvat vereen. Päähenkilö lähtee viimein, mutta löytää itsensä sivullisena Ranskasta.

Kovaa menoa, nyrkit ja aseet puhuvat ja naisetkin saavat kaltoinkohtelusta osansa. Sellaista rupesin miettimään, kun päähenkilö haaveilee lähdöstä Romaan — ei siis Roomaan vaan Romaan — ja libanonilaisbändi Mashrou' Leilallakin on kappale nimeltä Roman, niin onko tää myyttinen Roma joku erityinen libanonilainen juttu?

Todella kiinnostava, hyvin kirjoitettu ja selvästi hyvin lähteisiin perustuva kertomus keskiajasta, joka (siis keskiaika sellaisena kuin sen tunnemme) tuntuu olevan suurelta osin uuden ajan keksintöä.

2009 julkaistiin eka kertaa tämä lyhentämätön versio. Ekasta käännöksestä oli jätetty pois jotain kohtia moraalisen paheksunnan takia (esim. luku lesboudesta), mutta suuren osa leikatuista osista voi kyllä jättää huoletta lukematta. Esimerkiksi yksityiskohtainen analyysi Beauvoirin aikalaiskirjallisuudesta ei kauheasti aukene näin vajaa vuosisata myöhemmin toisella kielellä luettuna.

Moni asia kirjassa sen sijaan ei ole vanhentunut lainkaan, mikä on joko uskomaton saavutus Beauvoirilta tai uskomaton epäonnistuminen meiltä muilta.

Tiivis ja yleistajuinen, suurelle yleisölle suunnattu esitys Suomessa puhutuista kielistä ja eri kieliryhmien historiasta. Lähdeviitteet opastavat lukijan syvemmän tiedon äärelle.