Kirjailija-kirjantekijä, kielitaiteilija ja -tieteilijä. Kirjakasan ylläpitäjä.
Luen vähän kaikenlaista, kaunoa ja tietoa, ties miten monella eri kielellä. Kirjoitan ennen kaikkea absurdia realismin rajoilla keikkuvaa proosaa.
This link opens in a pop-up window
Taru Luojola
boosted
No, we're not lost. The wind knows my name. And yours too.
Vienna, 1938. Samuel …
One of the better books this year, although immensely sad as the topic of the book reflects our current society and its behaviour towards innocent immigrants and children.
Tönkönpuoleinen ja hengetön, eikä henkilöistä jaksa kiinnostua.
Naivistinen kertomus lapsuudesta rikkinäisessä kodissa maaseudulla, kun isä kuolee, äidillä on pakka ihan levällään ja kaikki ovat vittumaisia kyräilijöitä.
Lisää vanhoja suomalaisia kauhu- ja kummitustarinoita. Tässä tuntui olevan jotenkin runsaasti pitkitetyn kuolemisen kokemuksen kuvauksia. Niminovellin rasismi taas tökki melkoisesti — ehkä sellaisen muista kauhuansioistaan huolimatta olisi voinut jättää pois tänä aikana julkaistusta uudesta kokoelmasta.
Taru Luojola
boosted
Walled Culture is the first book providing a compact, non-technical history of digital copyright and …
Bought this book in epub format directly from the author when I came across a post on Mastodon and have been reading it whenever I have been sitting around waiting.
The book provides a good overview of the problems the digital world faces from copyright, old business models and reluctance to change. The publishing industry with it's lobbying is heavily criticized. It also provides viable alternatives for content creators to thrive in the digital world.
Nimensä mukainen. Kerrontateknisesti nämä tarinat eivät ole kovin monimutkaisia, ja yksi toistuva juonikuvio on, että vääryyttä kohdanneen vainaja tulee kummittelemaan kunnes oikeus toteutuu. Kuitenkin monta ihan kiinnostavaakin ja aihevalinnoiltaan ilahduttavan yllättävää tarinaa joukossa.
Taru Luojola
boosted
Precariously positioned between China and India, Burma’s population has suffered dictatorship, natural disaster, and the …
BURMA OR MYANMAR? Around a millennium ago, the word “Myanma” first appeared in inscriptions, apparently describing a people living in the valley of the Irrawaddy River and their language. Over the centuries, kings began referring to themselves as Myanma kings, and their kingdom as the Myanma pyi (the Myanma country) or Myanma naing-ngan (the Myanma conquered lands). By the 17th century, the word was colloquially pronounced “Bama.” Both “Myanma” and “Bama” are adjectives.
Around the same time, the first Europeans arrived, and called the country some variant of “Burma”: it was “Birmania” to the Portuguese, “Birmanie” to the French. These names are almost certainly derived from “Bama.” Under British rule, “Burma” was the country’s official English name. The name in Burmese remained Myanma pyi.
None of this caused much of a fuss until 1989, when the ruling army junta officially changed the name of the country in English to Myanmar (the final “r” was meant to lengthen the vowel, as it would when spoken in the southeast of England, and not be pronounced). The justification offered was that the name “Myanmar” incorporated all the country’s indigenous peoples. This was untrue. Few minorities, if any, would claim that the word historically applied to them. The real reason for the change was that the government of the time was moving in a nativist direction and looking for easy wins to burnish its ethno-nationalist credentials. An equivalent would be Germany insisting on being called “Deutschland” in English, or the Italians insisting on “Italia.” Many in the West continued to use “Burma,” either out of habit or to show disdain toward the junta dictatorship.
I use “Burma” throughout this book out of habit, because as a Burmese speaker it’s awkward to refer to the country using an adjective, because I think “Burma” sounds far better in English, and because of the nativist underpinnings of the name change.
I use “Burmese” to refer either to the ethnic majority people, who speak the Burmese language and are overwhelmingly Buddhist, or to the state. There is no satisfactory term, at least not yet, for referring to all the peoples of the country.
"A note on Burmese Names" People always ask me this question. I think it's fantastic within the first few moments he explains the context concisely. It's complicated.
Little Star (Swedish: Lilla stjärna) is a 2010 horror/drama novel written by John Ajvide Lindqvist. …
Varsin hyvin otteessaan pitävä kauhuromaani metsästä löytyneestä pikkuvauvasta, hänen varttumisestaan ja vaikutuksestaan ihmisiin ympärillään sekä tutkielma parinkymmenen vuoden takaisesta verkkoviestinnän laajenemisesta ja raadollisista kykykilpailuista ja näiden vaikutuksesta teini-ikäisten mielenterveyteen. Loppuratkaisu oli ehkä kirjan heikoin lenkki, vaikkei siinäkään sinällään mitään vikaa ollut, enkä toisaalta tiedä, miten siihen suuntaan kehitetyn tarinan muuten olisi lopettanut. Mutta ehdottomasti yksi mukaansa imaisevimmista tänä vuonna lukemistani kirjoista.
Taru Luojola
boosted
Tinarinnat on kokoelma lyhyitä tarinoita monelta eri kirjailijalta.Ilahduttavasti monessa tarinassa oli runomittaista tekstiä, joka sopii inspiraationsa Kalevalasta ammentaviin tarinoihin todella hyvin. Tarinoiden teemat, paikat ja jopa ajanjaksotkin vaihtelevat, mutta keskiössä on kaiken aikaa naiset. Yritin parhaani mukaan olla hotkaisematta koko kirjaa kerralla, vaan sulatella jokaista tarinaa ajan kanssa. Toki ne voi lukea vain tarinoina, mutta minusta oli mukava miettiä vähän enemmän mitä tarinan takana on.
Erityisesti rakastin takakannessakin ollutta lausahdusta: "Joskus naisella ei ole muita vaihtoehtoja kuin muuttua valtavaksi petolinnuksi."
Little Star (Swedish: Lilla stjärna) is a 2010 horror/drama novel written by John Ajvide Lindqvist. It is named after Lilla …
