User Profile

Olipas tämä vuonna 1936 julkaistu saksalaisromaani rankkaa luettavaa näin vuoden 2023 Suomessa! Päähenkilönsä, yhä suurempaa menestystä tavoittelevan näyttelijän kautta romaani kuvaa sitä, kuinka natsismi ja fasismi kasvattavat suosiotaan Saksassa, kampeavat itsensä valtaan ja alkavat lopulta teloittaa ihmisryhmää toisensa jälkeen, ja sitä, kuinka eri asemista lähtevät ihmiset suhtautuvat fasismin vaaraan. Tolkuttaja yrittää keskustella rivinatsin kanssa, mutta päätyy lopulta maanpakolaiseksi. Rivinatsi luulee onnen ja autuuden koittavan kun Johtaja lopulta ottaa vallan, mutta saa pettyä karvaasti kun puolue ei teekään sitä mitä lupasi. Ja opportunisti liehittelee milloin ketäkin, kunhan saa olla parrasvaloissa.

I don't care if Monday's blue Tuesday's gray and Wednesday too Thursday I don't care about you It's Friday, I'm in love

Ei pygee. Jätän kesken 70 sivun jälkeen. Justiinsa tämmöistä tiskirättirealismia, jota lukiessa kuolin Disco Elysiumissa. En halua ottaa sitä riskiä oikeasti.

Ronskiotteinen ja kieli poskella kirjoitettu kertomus lapsuudesta ja mieheksi varttumisesta 1960–70-lukujen Tornionjokilaaksossa. Mitään varttumista kokoavampaa juonta kirjassa ei siis ole, vaan anekdootit seuraavat toistaan, välillä liioitellaan oikein reilusti ja välillä mennään puhtaasti mielikuvituksen puolelle. Eniten kirjassa särähtää joissakin luvuissa käytetty rasistinen sanasto, jotenkin käsittämätöntä huomata, että vielä parikymmentä vuotta sitten tällainen kirjoitustyyli oli vielä ihan tavanomaista (on meinaan tullut muissakin saman aikakauden kirjoissa vastaan).

Kirja alkaa jotenkin tylsänpuoleisesti ja pitkäveteisesti, ja muutaman kerran jo harkitsin, jättäisinkö kesken. Mutta puolivälissä meno paranee melkoisesti, ja loppupuoli on suorastaan riemastuttavan oivaltavaa luettavaa ja henkilökaarti on ilahduttavan kirjavaa. Hiukan kyllä häiritsi vanhanaikaisen rasistisen sanaston käyttö, mutta vaikea sanoa, kuinka paljon vikaa on alkuteoksessa ja kuinka paljon suomennoksessa — onhan kirjalla jo melkein neljännesvuosisata ikää.

This book actually consists of many little stories, and all of them are so trans, i feel seen. One of the stories is in the foreground, stretched over the entire book, while the others are told as anecdotes from the characters' past. I liked many things in the book. But it is a slow read, nothing to consume in one weekend.

A very thought provoking book on the state of information technology, artificial intelligence and how new solutions are being deployed in our every day lives and society at large.

The books message is that it is not a mistake or a glitch that technology discriminates. There are systematic powers at play that should be seen as the cause behind technology failures.

The book is very well written and easy to read. I would recommend it to everyone with an interest in technology and injustices in our society.

Kertomus kolmesta elämän kolhimasta lapsesta, jotka tasa-arvoihanteiden nimissä määrätään huippukoulun oppilaiksi. Koulu kuitenkin vaikuttaa aika totalitääriseltä paikalta, ja näin nykypäivän suomalaislukijana on vaikea arvioida, poikkeaako kuvattu olennaisesti keskimääräisestä tanskalaiskoulusta 1970-luvun alussa. Yhtä kaikki kirja muodostuu jonkinlaiseksi jännityskertomukseksi ajan luonteesta. Loppupuolella kerronta hyppää enemmän filosofiseksi ja irti koulukokeilun salaisuuden selvittämisestä, mikä toisaalta hiukan rikkoo immersiota mutta toisaalta on ajatuksia herättävää.