User Profile

Ronskiotteinen ja kieli poskella kirjoitettu kertomus lapsuudesta ja mieheksi varttumisesta 1960–70-lukujen Tornionjokilaaksossa. Mitään varttumista kokoavampaa juonta kirjassa ei siis ole, vaan anekdootit seuraavat toistaan, välillä liioitellaan oikein reilusti ja välillä mennään puhtaasti mielikuvituksen puolelle. Eniten kirjassa särähtää joissakin luvuissa käytetty rasistinen sanasto, jotenkin käsittämätöntä huomata, että vielä parikymmentä vuotta sitten tällainen kirjoitustyyli oli vielä ihan tavanomaista (on meinaan tullut muissakin saman aikakauden kirjoissa vastaan).

Kirja alkaa jotenkin tylsänpuoleisesti ja pitkäveteisesti, ja muutaman kerran jo harkitsin, jättäisinkö kesken. Mutta puolivälissä meno paranee melkoisesti, ja loppupuoli on suorastaan riemastuttavan oivaltavaa luettavaa ja henkilökaarti on ilahduttavan kirjavaa. Hiukan kyllä häiritsi vanhanaikaisen rasistisen sanaston käyttö, mutta vaikea sanoa, kuinka paljon vikaa on alkuteoksessa ja kuinka paljon suomennoksessa — onhan kirjalla jo melkein neljännesvuosisata ikää.

This book actually consists of many little stories, and all of them are so trans, i feel seen. One of the stories is in the foreground, stretched over the entire book, while the others are told as anecdotes from the characters' past. I liked many things in the book. But it is a slow read, nothing to consume in one weekend.

A very thought provoking book on the state of information technology, artificial intelligence and how new solutions are being deployed in our every day lives and society at large.

The books message is that it is not a mistake or a glitch that technology discriminates. There are systematic powers at play that should be seen as the cause behind technology failures.

The book is very well written and easy to read. I would recommend it to everyone with an interest in technology and injustices in our society.

Kertomus kolmesta elämän kolhimasta lapsesta, jotka tasa-arvoihanteiden nimissä määrätään huippukoulun oppilaiksi. Koulu kuitenkin vaikuttaa aika totalitääriseltä paikalta, ja näin nykypäivän suomalaislukijana on vaikea arvioida, poikkeaako kuvattu olennaisesti keskimääräisestä tanskalaiskoulusta 1970-luvun alussa. Yhtä kaikki kirja muodostuu jonkinlaiseksi jännityskertomukseksi ajan luonteesta. Loppupuolella kerronta hyppää enemmän filosofiseksi ja irti koulukokeilun salaisuuden selvittämisestä, mikä toisaalta hiukan rikkoo immersiota mutta toisaalta on ajatuksia herättävää.

Rasistinen, seksistinen, homofobinen ja muutenkin kaunokirjallisesti ala-arvoinen ajatusleikki siitä, miltä Venäjän hyökkäys Suomeen ja suomalaisten puolustus noin vuosikymmen sitten olisi saattanut näyttää. Suurin osa tekstistä on silkkaa teknistä infodumppia, joko ihan suorana kerrontana tai sitten repliikkeihin naamioituna. Kirja on aivan selvästi kirjoitettu vain vapaaehtoisen maanpuolustustoiminnan propagandakäyttöön. Minun näkökulmastani kirjalla on kuitenkin sellainen ansio, että ensimmäistä kertaa voin olla ihan oikeasti satavarma siitä, että minut ja minun ja tovereideni toiminta on mainittu jossakin romaanissa.

Parhaani yritin, mutta pakko oli jättää kesken. Onhan esperantoni vähän ruosteessa, mutta en jotenkin jaksanut kiinnostua tarinastakaan yhtään.

Kertomus tšetšenialaisten pakkosiirrosta 1940-luvun Neuvostoliitossa. Kiinnostava historiallisena tarinana, mutta kirjana aika suoraviivainen.

Edustaa sitä huumorin lajia, joka ei oikein tahdo huvittaa minua. Jotenkin kasuaalin rasistista vibaakin tämän tästä.

Hieman häiritsee, että kirja perustuu rasistiselle troopille: maailmassa ei ole ylikansoitusta ja monessa paikassa syntyvyys on alle kuolleisuuden. Sen sijaan, rikkaat ihmiset käyttävät liian suuren osan maailman resursseista.

Kirja toimisi ihan hyvin myös niin, että se toisi ilmi, miten sen yhteiskunta on rikkaiden ihmisten vallankäytön tulosta. Maailma olisi silloin ehkä hieman eri näköinen kuin kirjassa nyt: suurin osa käytettävissä olevista kehoista olisi ruskeita, koska ne olisi pakkolunastettu köyhiltä.