User Profile

Nimensä mukainen. Kerrontateknisesti nämä tarinat eivät ole kovin monimutkaisia, ja yksi toistuva juonikuvio on, että vääryyttä kohdanneen vainaja tulee kummittelemaan kunnes oikeus toteutuu. Kuitenkin monta ihan kiinnostavaakin ja aihevalinnoiltaan ilahduttavan yllättävää tarinaa joukossa.

"A note on Burmese Names" People always ask me this question. I think it's fantastic within the first few moments he explains the context concisely. It's complicated.

Varsin hyvin otteessaan pitävä kauhuromaani metsästä löytyneestä pikkuvauvasta, hänen varttumisestaan ja vaikutuksestaan ihmisiin ympärillään sekä tutkielma parinkymmenen vuoden takaisesta verkkoviestinnän laajenemisesta ja raadollisista kykykilpailuista ja näiden vaikutuksesta teini-ikäisten mielenterveyteen. Loppuratkaisu oli ehkä kirjan heikoin lenkki, vaikkei siinäkään sinällään mitään vikaa ollut, enkä toisaalta tiedä, miten siihen suuntaan kehitetyn tarinan muuten olisi lopettanut. Mutta ehdottomasti yksi mukaansa imaisevimmista tänä vuonna lukemistani kirjoista.

Tinarinnat on kokoelma lyhyitä tarinoita monelta eri kirjailijalta.Ilahduttavasti monessa tarinassa oli runomittaista tekstiä, joka sopii inspiraationsa Kalevalasta ammentaviin tarinoihin todella hyvin. Tarinoiden teemat, paikat ja jopa ajanjaksotkin vaihtelevat, mutta keskiössä on kaiken aikaa naiset. Yritin parhaani mukaan olla hotkaisematta koko kirjaa kerralla, vaan sulatella jokaista tarinaa ajan kanssa. Toki ne voi lukea vain tarinoina, mutta minusta oli mukava miettiä vähän enemmän mitä tarinan takana on.

Erityisesti rakastin takakannessakin ollutta lausahdusta: "Joskus naisella ei ole muita vaihtoehtoja kuin muuttua valtavaksi petolinnuksi."

On tapahtunut jonkinlainen katastrofi, ja joukko ihmisiä asustaa Hotel Sapiensissa. Ehkä he ovat viimeiset ihmiset olemassa, ehkä eivät. Heistä pitävät huolta nunnat, jotka eivät ole ihmisiä vaan jotain muuta, ehkä pelkkää aineellistunutta keinotietoisuutta, en tiedä. Krohnin muiden kirjojen tapaan tässäkin pohditaan nykyistä maailmanmenoa ja lopunaikojen kehitystä, ja Krohnin muiden kirjojen tapaan kokonaisuus on tässäkin vähän hajanainen ja äänensävy hiukan luennoiva.

Modernin sotakirjallisuuden klassikko, eikä syyttä. Sodan raadollisuutta ja järjettömyyttä seurataan kaunistelematta tavallisen rivisotilaan silmin. Hän on koko lukioluokkansa tavoin lähtenyt opettajansa innostamana vapaaehtoisena sotaan sen varhaisvaiheessa, mutta jo ensimmäinen vuosi rintamalla on tehnyt koulupojista vanhoja miehiä, ja toverit kuolevat rinnalta yksi kerrallaan. Kirja, jota toisaalta lukee kevyesti mutta joka on pohjimmiltaan todella raskasta luettavaa.

Kertomus siitä, kuinka yksinkertaista, toisteista ja rauhallista elämää viettävä nainen — ehkä jollakin tavalla kehitysvammainen tai neuroepätyypillinen — päätyy jonkinlaisen noidan uhriksi.

@tml@urbanists.social Joo, tämä on aika mielenkiintoisella tavalla tehty harrastelijakäännös. Ihan hyvä sinänsä, ei isompia ongelmia, mutta ammattikääntäjä olisi tehnyt ehkä hiukan erilaisia, kerrontaa sujuvoittavia ratkaisuja. Mutta yllätyin silti käännöksen laadusta myönteisesti.

Kirjan ja pelin tarinat ovat täysin itsenäisiä, vain maailma on sama. Pelissä laajempi maailma on enemmänkin staattista taustaa ja siinä liikutaan koko ajan vain yhdessä kaupungissa, kun taas kirjassa maailma itsessään muuttuu koko ajan, niin itsestään kuin ihmisten tekojen seurauksena, ja siinä liikutaan laajoilla alueilla paikasta toiseen. Eli siinä mielessä, jos haluaa päästä uppoutumaan maailmaan paremmin, kannattaa ehkä lukea kirja ensin. Minä pelasin ensin, ja laajempi maailma ei tullut sillä tavalla iholle kuin kirjassa. Kummankin tarinassa on kuitenkin se yhtäläisyys, että vaikka niissä selvitetään rikosta, varsinainen selvityskohde on päähenkilöiden oma elämä.

Mieskolmikko kohtaa toisensa luokkakokouksessa, ja heitä yhdistää se, että he kaikki ovat etsineet parikymmentä vuotta aiemmin kadonneita ja kuoliaaksi arveltuja luokkatovereitaan. Yhdessä he lähtevät jatkamaan uusimpia vihjeitä, ja vaikka jäljittäminen näyttää epätoivoiselta, he eivät suostu luovuttamaan toivosta. Lukijaa johdatellaan ympäri rapistuvaa maailmaa, joka muistuttaa häiritsevällä tavalla omaamme mutta on selvästi fantasiaa. Ja kun toivo kadonneiden siskosten löytymisestä vähän kerrallaan haihtuu, haihtuu maailmakin ympäriltä. Lopun aikojen läheisyys on jatkuvasti läsnä, ja kaikki on koko ajan häiritsevällä tavalla viurahtanutta.

Myöhemmin kirjan maailman pohjalta on syntynyt peli nimeltä Disco Elysium, ja vaikka kirjan henkilöt ja tapahtumat eivät ole samoja kuin pelissä, on maailmassa ja monissa tarinan elementeissä huomattavaa yhtäläisyyttä.

Mielelläni olisin lukenut tämän viroksi, mutta en jaksanut nähdä niin paljon vaivaa että olisin hankkinut kirjan käsiini (löytyisi muuten Seinäjoen kirjastosta), joten luin englanninkielisen käännöksen.