Kirjailija-kirjantekijä, kielitaiteilija ja -tieteilijä. Kirjakasan ylläpitäjä.
Luen vähän kaikenlaista, kaunoa ja tietoa, ties miten monella eri kielellä. Kirjoitan ennen kaikkea absurdia realismin rajoilla keikkuvaa proosaa.
This link opens in a pop-up window
Kahden vammaisen lapsen isän yleisellä tasolla pohdiskeleva kirja siitä, miten kamalaa on oikeastaan olla vammaisten lasten isä, ja koko ajan vain miettii, millainen normaali elämä lapsilla olisi voinut olla. Oikeastaan ihan hirveä kirja.
Tarina kesäpäivästä jossain päin Suomen maaseutua. Paikalla ovat ainakin vanhat veljekset, pihapiirin vuokralaiset ja liuta ihmisiä, joiden täsmällisiä suhteita en valtavan henkilövyörytyksen vuoksi oikein koskaan ehtinyt kunnolla sisäistää. Ruumiitakin tulee, villipetoja kohdataan ja välillä saunotaan ja nussitaan, kuinkas muutenkaan. En tiä, jotenkin hajanaisen tuntuiseksi jäi kokonaisuus.
Taru Luojola
boosted
Mimi on jätteenkäsittelijä. Lupaukset työstä ja paremmasta elämästä ovat houkutelleet hänet ja lukemattomat muut köyhät …
Aihealueeltaan tosi mielenkiintoinen, ilmasto on lämmennyt niin, että merien pinnat on nousseet ja ajaneet ihmiset sopeutumaan uusiin rajoihin - tai pitäisi ehkä sanoa että olisi pitänyt ajaa.
Ihminen on tässäkin teoksessa se sama, ylikuluttava omaa etuaan ajatteleva egoisti. Viherpesulla koitetaan saada hyvää aikaiseksi ja parantaa hymyilevillä mainoskasvoilla maailmaa. Ongelmia ei kuitenkaan ratkota, koska sehän tarkottaisi pienempiä voittoja ja työntekijöille isompia palkkoja.
Henkilöhahmot oli jokseenkin perinteisiä, helposti samaistuttavia altavastaajia ja väärin ymmärrettyjä ujoja linjastotyötä tekeviä.
Tarina oli ehkä vähän keskinkertainen, mutta aihe ja teoksen pohdinnat kuitenkin hyviä ja erittäin ajankohtaisia - vaikkakin teos taitaa olla alunperin julkaistu jo 2013.
Tiivis romaani armenialaisten vuosisatojen mittaan kokemasta sorrosta sekä Armenian ja Azerbaižanin välisistä vihamielisyyksistä. Eletään Neuvostoliiton loppuaikoja. Kuuluisa azerbaižanilainen näyttelijä puolustaa kadulla armenialaisia ja päätyy henkihieverissä sairaalaan. Hän ei enää herää, vaan kulkee muistoissaan kotikylässään. Pidin kirjan tiiviydestä, ja oli kiinnostavaa lukea tästä Suomessa vähemmän tunnetusta ikikonfliktista.
Takakannessa kirjaa luonnehditaan raikkaan humoristiseksi, mutta minulle tuli tätä lukiessa lähinnä vaivaantunut olo. Kirjassa on kaikenlaisia hyväksikäyttäjiä ja kiltteytensä vuoksi hyväksikäytettyjä, mikä ei kylläkään ole kovin raikas huumorin lähde (eikä ollut enää 13 vuotta sittenkään) vaan saa lukijan lähinnä vihaiseksi. Lisäksi neurokirjon ihmisistä puhutaan melko halventavaan sävyyn.
Kirja, jossa turkulaiset nussii (miksi kirjoissa ja leffoissa aina nimenomaan turkulaiset nussii joka suuntaan ristiin?) ja ryyppää ja joka on jotenkin todella nollaria. Yhteiskunnallisia teemoja kannetaan mukana, mutta lopulta niillä ei tunnu olevan hirveästi painoarvoa, vaan tämä on kertomus pariskunnaksi kasvaneiden lapsuudenystävien erosta ja itsensä etsimisestä.
Taru Luojola
boosted
Not since Sherman Alexie's The Lone Ranger and Tonto Fistfight in Heaven and Louise Erdrich's …
I learned about this book because the author came to my school freshman year. I didn't get one of the free copies they were giving out at the time, but it stayed on my mind and I saw it as an audiobook so I figured I'd check it out. Oh boy, what a journey, harder and harder to put down. If you're familiar with "The Overstory" by Richard Powers, you're introduced to several different characters with some common themes that link them to a major event—that is what came to mind when reading this book structure wise. I never finished "the Overstory" and I wouldn't compare the plot otherwise. For "There There", the final event, as well as things that happen to characters of various indigenous descent, all connected to Oakland, will sit with you for a long time. It's different from other books by indigenous folx, I've read with …
I learned about this book because the author came to my school freshman year. I didn't get one of the free copies they were giving out at the time, but it stayed on my mind and I saw it as an audiobook so I figured I'd check it out. Oh boy, what a journey, harder and harder to put down. If you're familiar with "The Overstory" by Richard Powers, you're introduced to several different characters with some common themes that link them to a major event—that is what came to mind when reading this book structure wise. I never finished "the Overstory" and I wouldn't compare the plot otherwise. For "There There", the final event, as well as things that happen to characters of various indigenous descent, all connected to Oakland, will sit with you for a long time. It's different from other books by indigenous folx, I've read with an emphasis on cultural loss/revitalization/reclamation in an urban context. It reminds me more of what I've heard from indigenous podcasts about current indigenous issues. I really enjoyed the role of grandmothers in this book as well.
Taru Luojola
boosted
As a broad category of identity, “transgender” has given life to a vibrant field of …
One of the earliest moments when I realized that my approach to history has been crippled by the available categories can be traced to the way Transgender China (New York: Palgrave Macmillan, 2012), the first book I edited, was received. Specifically, some Anglophone readers criticized the ways in which the term transgender was used to describe a range of phenomena in Chinese culture that they did not deem sufficiently genuine to the concept as it is understood in the West. Many of the examples discussed in Transgender China were simply not "trans enough" for these readers. For a field that was just beginning to acquire shape and foundation, I was surprised by the degree of boundary policing imposed by its interlocutors. Perhaps I should not have felt so dismayed, but those reactions pushed me to think harder about the promise and limitations of transgender discourse.
In the acknowledgments
Ihan hauska yhden päivän kohellusromaani lestadiolaisten suviseuroista, joissa kaikki järjestelyt pettävät samaan aikaan. Kohelluksen lomassa pohditaan eri herätysliikkeiden luonnetta, menestyksen teologiaa, uskon ja maallisen materian suhdetta jne. Kertojaääniä on useampia ja ne vaihtuvat niin taajaan, että välillä on lukijana vaikea pysyä kärryillä siitä, kuka kulloinkin on äänessä.
