User Profile

Taru Luojola

Stoori@kirja.casa

Joined 3 years, 6 months ago

Kirjailija-kirjantekijä, kielitaiteilija ja -tieteilijä. Kirjakasan ylläpitäjä.

Luen vähän kaikenlaista, kaunoa ja tietoa, ties miten monella eri kielellä. Kirjoitan ennen kaikkea absurdia realismin rajoilla keikkuvaa proosaa.

Olen myös Mastodonissa.

This link opens in a pop-up window

avatar for Stoori Taru Luojola boosted

reviewed There There by Tommy Orange

Tommy Orange: There There (2018, Alfred A. Knopf)

Not since Sherman Alexie's The Lone Ranger and Tonto Fistfight in Heaven and Louise Erdrich's …

A journey

I learned about this book because the author came to my school freshman year. I didn't get one of the free copies they were giving out at the time, but it stayed on my mind and I saw it as an audiobook so I figured I'd check it out. Oh boy, what a journey, harder and harder to put down. If you're familiar with "The Overstory" by Richard Powers, you're introduced to several different characters with some common themes that link them to a major event—that is what came to mind when reading this book structure wise. I never finished "the Overstory" and I wouldn't compare the plot otherwise. For "There There", the final event, as well as things that happen to characters of various indigenous descent, all connected to Oakland, will sit with you for a long time. It's different from other books by indigenous folx, I've read with …

avatar for Stoori Taru Luojola boosted
Howard Chiang: Transtopia in the Sinophone Pacific (2021, Columbia University Press) No rating

As a broad category of identity, “transgender” has given life to a vibrant field of …

One of the earliest moments when I realized that my approach to history has been crippled by the available categories can be traced to the way Transgender China (New York: Palgrave Macmillan, 2012), the first book I edited, was received. Specifically, some Anglophone readers criticized the ways in which the term transgender was used to describe a range of phenomena in Chinese culture that they did not deem sufficiently genuine to the concept as it is understood in the West. Many of the examples discussed in Transgender China were simply not "trans enough"
for these readers. For a field that was just beginning to acquire shape and foundation, I was surprised by the degree of boundary policing imposed by its interlocutors. Perhaps I should not have felt so dismayed, but those reactions pushed me to think harder about the promise and limitations of transgender discourse.

Transtopia in the Sinophone Pacific by 

In the acknowledgments

Hannu Raittila: Ei minulta mitään puutu (Finnish language, 1998)

Hengenmiehet kauppaa tekemässä ja maailmaa rakentamassa

Ihan hauska yhden päivän kohellusromaani lestadiolaisten suviseuroista, joissa kaikki järjestelyt pettävät samaan aikaan. Kohelluksen lomassa pohditaan eri herätysliikkeiden luonnetta, menestyksen teologiaa, uskon ja maallisen materian suhdetta jne. Kertojaääniä on useampia ja ne vaihtuvat niin taajaan, että välillä on lukijana vaikea pysyä kärryillä siitä, kuka kulloinkin on äänessä.

avatar for Stoori Taru Luojola boosted
Anne-Maija Aalto: Korento (EBook, suomi language, 2020, Otava)

Kaksi nuorta naista, Satomi ja Mai ovat aina pitäneet yhtä. He ovat syntyneet internointikylään saarella, …

Ajatuksia teoksesta Korento

Satuinpa taas löytämään #kirja'n missä maailma on pilattu. Teemat ja ympäristö oli kovin vahvasti samankaltaiset kuin toisen maailmansodan jälkimainingeissa japanilaisten internointileireillä voi kuvitella olleen.

Synkkä maailma, raakoja ihmiskohtaloita - mutta onneksi myös valoa ja toivoa ihmisten välillä ja keskuudessa.

Vaikka tarina oli surua ja kurjuutta osittain, löytyi sieltä mitä mahtavimpia ihmisiä ja vahvoja persoonia. Loppujen lopuksi jäi sellainen haikea olo kurjan luettua.

Miten paljon pitää ihmisen kestää, miten vahvoja me kuitenkin osataan tarpeen tullen olla? Tällaisia kirjoja lukiessa sitä aina miettii että olisiko itsestä siihen, vai murtuisiko oma keho tai mieli.

#Lukeminen #BookWyrm #KirjaMasto #Kirjat

Juha Itkonen: Hetken hohtava valo (Finnish language, 2012)

Puuduttavan yllätyksetön

Tämä on toinen lukemani Itkosen kirja. Edellisen lukemisesta on ehkä viitisentoista vuotta, mutta ei selvästikään riittävän pitkä aika, jotta tämä olisi tuntunut mitenkään omaperäiseltä lukukokemukselta. Mutta sepä toisaalta taitaa vähän olla sukupolviromaanien ideakin: niiden pitää kuvata mahdollisimman tavanomaisia tapahtumankulkuja, jotta mahdollisimman moni voisi kokea ne omakseen. Noh, minua lähinnä tympi. Eikös buumereiden ja heidän vanhempiensa sukupolvista ole kirjoitettu jo tarpeeksi monta sukupolviromaania? Eikös vahinkoraskauksista alkaneet velvollisuusavioliitot riitoineen ja lopulta eroineen ole aika mielikuvituksettomia, jos niihin ei edes yritetä saada mitään mielikuvituksellista (kuten tässä kirjassa ei ole tehty)? Kauhean tylsää cisheteronormatiivisuutta ja vieläpä hirmuista setäselittämistä. Noh, Hämeenlinnastahan Itkonen oikeasti kirjoittaa, kuten siinä toisessakin Itkosen kirjassa, jonka olen lukenut, vaikka tätä on yritetty häivyttää kertomalla hiukan muistakin kaupungeista, mutta silti vain Hämeenlinna-kuvauksissa on kirjoittajan sielu mukana.

Mutta okei, kirja onnistui kyllä jossain määrin tavoittelemaan sitä lopun aikojen tuntua, joka Euroopassa ja Yhdysvalloissa vallitsi vuoden 2010 tietämillä, ja on jossain määrin pysäyttävää lukea …

avatar for Stoori Taru Luojola boosted
Babel (EBook, 2022, Harper Voyager)

From award-winning author R. F. Kuang comes Babel, a thematic response to The Secret History …

Kääntäjät kolonialismia vastaan

Nautin kovasti R. F. Kuangin Poppy War -trilogiasta, ja Babel on odottanut jo jonkin aikaa hyllyssä lukemista.

Ensi alkuun tuntui, että odotukset täyttyivät. Tapani mukaan en lukenut kirjasta edes takakantta, joten koko kirjan lähtökohta tuli yllätyksenä. Ajatus käännösten merkityseroista maailmaa pyörittävänä käyttövoimana oli toisaalta vitsikäs mutta toisaalta antoi vallan käyttökelpoisen tavan käsitellä kolonialistista yhteiskuntaa. Kuangin kerronta vei tarinaa eteenpäin kuin juna.

Jossain vaiheessa jännite kuitenkin katosi. Kirja oli alusta loppuun sujuvaa luettavaa, mutta viimeinen kolmannes on lähinnä loppukliimaksin odottamista, jossa tuntuu, että mitään merkittävää ei tapahdu. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa - kyllähän kirjassa tapahtuu, paljonkin, mutta tunteet, joita lukiessa voisi kuvitella heräävän, jäävät syttymättä.

Lopussa hiukan pedataan siihen suuntaan, että kirjalle voisi tulla myös jatkoa, mutta Kuang on ilmeisesti ilmoittanut, että toista kirjaa ei ole luvassa. Yllä kirjoittamastani huolimatta se ehkä hivenen harmittaa.

Thorvald Steen, Arvi Tamminen: Pikku hevonen (Finnish language, 2005)

Spoileri: pikku hevonen kuolee ennen kirjan loppua

Kertomus islantilaisen mahtimiehen viimeisistä päivistä 1200-luvulla. Kirjan tapahtumat sijoittuvat viiteen päivään, joiden aikana Snorre lähinnä hapuilee ympäriinsä ja muistelee menneitä. Muisteluiden myötä käy selväksi, että hän on lähinnä osannut toimia sen verran omahyväisesti ja armottomasti, ettei ole kerännyt ympärilleen kuin vihamiehiä, ja nyt viimein kaikki liittoutuvat häntä vastaan. Voi olla, että suomennos teki tästä kirjasta kankeamman kuin tämä muuten olisi.

avatar for Stoori Taru Luojola boosted
J. Sakai: The Shape of Things to Come (Kersplebedeb) No rating

J. Sakai is one of North America’s most insightful and challenging radical intellectuals, best-known for …

We might say that the u.s. empire is less like a great military power in the old sense and more like a superbly-armed private mafia for a gated suburb. Its power is very dangerous on a tactical level—like a SWAT team blowing down your front door will really put some concern on your mind—but strategically it is more and more dysfunctional and immobilized.

The Shape of Things to Come by 

"Beyond McAntiwar: notes on finding our footing in the collapsing stageset of the u.s. empire"

Leena Lander: Kuka vartijoita vartioi (Finnish language, 2015)

Vähän heikko esitys

Kahdessa aikatasossa liikkuva romaani, jossa toisaalta seurataan Irlannin edustalla vuonna 1895 sattuneen haaksirikon jälkiselvittelyjä ja niihin liittyviä kähmintöjä ja toisaalta vuonna 2012 Irlantiin matkustaneen ja onnettomuudesta romaania suunnittelevan suomalaiskirjailijan ja tämän merivartijapuolison jokseenkin tyhjänpäiväistä kinastelua. Tympeää lukea kirjaa, jonka päähenkilöt ovat hölmöläisiä, jotka eivät oikein osaa muuta kuin infodumpata tai väärinymmärtää toisiaan. Myös esimerkiksi sukupuoliroolit kirjassa ovat äärimmäisen tunkkaisia. Tässä on muuten yllättävän paljon samoja elementtejä kuin vastikään lukemassani Hannu Raittilan Terminaalissa, enkä ihmettelisi, jos kirjat olisivat syntyneet yhteisen ideariihen tuloksena.

avatar for Stoori Taru Luojola boosted
Juno Mac, Molly Smith: Revolting Prostitutes (2018, Verso Books)

You hear that selling sex is degrading; you hear that no one would ever choose …

A Topic More People Need to Explore

This book is one of the few that I found that talk about sex workers in a nuanced light. This is largely because it's a book that's by sex workers, and that makes all the difference.

As someone reads through it, they'll start seeing the connections between a lot of different issues and sex work in particular: trans and queer issues, homelessness, misogyny and violence against women, migrant issues, race, and so on. It provides one more link in a chain that highlights the ways in which everything is connected, which is something that more people really need to be cognizant of.

There are a few parts that I take issue with, and it's largely because they try to be... more polite to people than I think they ought to be. There's a part of the text where they say something along the lines that they want to sit down …

avatar for Stoori Taru Luojola boosted
Christine Platt: Afrominimalist's Guide to Living with Less (Hardcover, 2021, Christine Platt)

Forget the aesthetics of mainstream minimalism and discover a life of authenticity and intention with …

What I needed after Marie Kondo

I randomly came across this audio book in my uni's collection. I first learned about Marie Kondo first came out in 2014. Since middle school, I have been vertical folding, and have been notoriously known for having organized collections. Much of the specifics I have forgotten since then, but it motivated something special in me about my own spaces, though in combination with cultural expectations, many of those initial words of advice have become diluted. Yet as I've distanced from it along with the ways it's been tied into trauma, with her own Netflix show, Kondo has become as popular as ever.

The Afrominimalist is well aware of these trends and is what I needed to ground myself in what minimalism means to me and my cultures. The Afrominimalist looks at the context of why our spending and owning habits have formed to what they are today, and how we …