User Profile

Islannin pohjoiskolkkiin 1600-luvulle sijoittuva romaani noitavainoista. Ihan mielenkiintoinen, mutta hiukan junnaava.

Päähenkilön usko jumalaan on kadonnut, ja hän viettää viimeisen kerran paastoa. Samalla parisuhde joutuu koetukselle ja työ kirkkohistorian tutkijana saa vaihtua muuhun. Ihan leppoisasti etenevä kirja, mutta kaikkea muuta kuin järisyttävä, yllättävä tai haastava.

Jatkosodan rintamalle sijoittuva dekkari, jossa sotapoliisit etsivät neljää desanttia, löytävät kolme kuollutta ja kaksi elossa olevaa, ja sitten alkaa kova selvitystyö siitä, kumpi saa kuolemantuomion ja kumpi on syytön. Todistusaineisto puhuu yhtä lailla kummankin puolesta ja kumpaakin vastaan. Kerrontaa tahdittavat takaumat epäiltyjen elämäntarinoista. Kirja on oikein vetävä edustaja 2010-luvun suomalaisesta sotakirjallisuustrendistä, jossa itse sotatoimet eivät ole pääosassa, vaikka tällä kertaa ollaankin ihan rintamalla, ja henkilökaartikin on perinteistä sotakirjallisuutta kirjavampaa. Niin ikään trendin mukaisesti kuvataan venäläisten vankileirien elämää, ei ehkä kovin ainutlaatuisesti ja paikoin jopa toisteisesti, mutta muilta osin teos on melkoista timangia.

Runoilijat Katri Vala ja Olavi Paavolainen yrittävät selvitä sodan keskellä, kun sensuuri estää julkaisemasta ja toisinajattelijoita viedään vankilaan. Ahtauden ilmapiiri tuli kyllä hyvin esiin, mutta kirja ei oikein jaksanut imeä mukanaan.

Erään todellisuudessa tapahtuneen poliittisen murhan innoittama romaani fasistisen terrorismin aikakaudesta Suomessa. Heinäveden kunnanjohtaja, sosiaalidemokraatti Onni Happonen, tekee hyvää työtä köyhän kansanosan olojen parantamiseksi ja rikkaiden isäntien verottamiseksi. Köyhälistö palkitsee äänivyöryllä, mutta Lapuan liikkeen isännät ottavat oikeuden omiin käsiinsä. Jysäyttävä tarina ja huolestuttavan ajankohtainen. Paikoin henkilökuvaus on kyllä hiukan väkinäistä ja karikatyyrimäistä ja samankaltaisia tapahtumia tahkotaan kerta toisensa jälkeen, mutta kokonaisuutena vallan tärkeä kirja.

@niksii Kieltämättä Yrjänän itsensä lukemana tähän saa varmasti paljon lisäarvoa.

Takakansitekstin ja alun perusteella odotin jotain sukutarinaa, muttei tämä oikeastaan ole sellainen, vaan enemmänkin kertomus siitä, kuinka päähenkilö yrittää tulla sinuiksi syyllisyytensä kanssa sen jälkeen, kun sodan pakottavissa oloissa sortui tekemään jotakin anteeksiantamatonta.

Kolmessa aikatasossa liikkuva romaani mehiläisten kesyttämisen historiasta ja hyönteisten joukkokuolemista. Kirjassa yhdistyy kymmenluvun kirjallisuudelle ominaisia teemoja, mm. mehiläisten joukkokuolemat ja vajaan sadan vuoden päähän kurottuva tulevaisuudenkuvaus, jossa eletään dystooppisissa oloissa ja nykyvaltioista oikeastaan vain Kiina on jotenkuten selviytynyt ja on nykyiseen malliin totalitäärinen. Toisaalta kirjassa rinnastetaan ihmisyhteiskuntaa mehiläisyhdyskuntaan monin tavoin: 1800-luvun Englannissa miehet ovat joutavia, masennukseen ja juopotteluun taipuvaisia kuhnureita, kun taas naiset tekevät oikeastaan kaiken työn, ja osa naisista toimii sitten vähän kuin mehiläiskuningattaret eli pitää pesää pystyssä, perustaa uuden pesän tai ohjailee kokonaista kansakuntaa, ja kun elinolot käyvät mahdottomaksi, pesä hylätään ja kaupungit tyhjenevät. Siinä rinnastus kuitenkin hajoaa, että tulevaisuudessa ihmiskunnan pelastaa lopulta yksittäinen työläinen, ei kuningatar tai koko yhdyskunta yhdessä. Ei sillä, ihan vetävä kirja.