User Profile

Tukevalla niskapersotteella riipaistu tilitys nuoremman polven työelämä- ja taloyhtiökokemuksista 2000-luvulla, kun kaikkialla vastassa on vain täysin eri maailmassa eläviä eläkeläisiä ja työpaikkojen kaksi suurinta ongelmaa ovat asiakkaat ja pomot. Teksti on niin konstailemattoman härskiä, että kehtaako sitä edes myöntää nauravansa tälle? Samalla tavalla ristiriitaisia tunteita muistan kokeneeni viimeksi parikymmentä vuotta sitten, kun luin Arto Salmista — jonka kuvaaman maailman kanssa Hanskoilla tiskissä onkin paljon yhteistä. Yksi oikolukukierros lisää ei olisi ollut pahitteeksi, niin ainakin räikeimmät huolimattomuusvirheet olisi saatu siivottua.

Ihan hirveää jaarittelua alusta loppuun. Loputtoman pitkiä ja joka suuntaan haarovia virkkeitä, joissa ei ole päätä eikä häntää. Varsin ohut ja mitäänsanomaton juoni, joka ei lunasta yhtään mitään siitä mitä lupaa. Sekä trotskilaiset että Trotskin vihaajat voivat olla ihan yhtä pettyneitä tähän turaukseen.

Kollaasimainen seikkailukertomus, joka ammentaa seikkailukirjallisuuden klassikoista ja vie lukijan merten syvyyksiin saksalaisnatsien salaisuuksia mukanaan. Tunnelma on vähän kuin Walter Moersin kirjoissa, mutta lopulta tätäkin vaivaa sama kuin vanhoja kunnon seikkailukirjoja: juonenkäänteitä toisensa perään tulee kuin tyhjästä niin, että ihmeellisyydet kärsivät inflaation.

Hilpeä hupinäytelmä rikkaasta penninvenyttäjästä, joka on huolissaan vain rahoistaan mutta ei silti malta olla panematta kapuloita lastensa avioliittoaikeiden rattaisiin. Ei liikaa kohellusta mutta mukavasti nokkeluutta.

Kaupungissa vietetään taiteiden iltaa, eri ihmiset osallistuvat siihen joko esiintyjinä, yleisönä tai ketkuina, ja yksi jos toinenkin kadottaa jonkin esineen tavalla tai toisella. Ne sitten päätyvät löytötavaratoimistoon, jonka lakoninen hoitaja tarkastelee niiden kautta ihmiseloa. Kymmenluvun mielipuolisen onttoa karnevalismia ja lopunajan tunnelmaa tihkuva lyhyt romaani ehtii silti olla paikoin toisteinen.

Kokoelman nimi on varsin kuvaava. Antologiassa on tarinoita 11:ltä kirjailijalta, joista suurin osa oli minulle entuudestaan tuntemattomia. Kaikenlaisia pimeyden voimia tulee vastaan tämän tästä, ja rukouksilla ja ristinmerkeillä niitä voidaan torjua. Ahneus ja rikkauksien kahmiminen on myös toistuva pahuuden lähde. Tarinoiden laatu ja koukuttavuus vaihtelee, ja minua miellyttivät eniten Vladimir Odojevskin ehkä vähemmän goottilaiset spefitarinat: yhdessä ollaan 2500 vuotta tulevaisuudessa ja ennusteen mukaan vuoden kuluttua komeetta iskeytyy maahan ja tuhoaa kaiken, ja siellä vaan eliitti juhlii eikä viitsi edes puhua koko asiasta; toisessa kuvaillaan hyödyn ja voiton tavoittelua ja mitä siitä seuraa yhteiskunnan tasolla tosi terävästi; kolmannessa rikas paskiainen näkee unta, jossa on kuollut ja kuoleman jälkeen kaikki kiroaa sen aikaansaannoksia; asetelmia, jotka istuvat tosi hyvin nykypäiväänkin. Ja Aleksei Tolstoin vampyyritarina on kokoelmalle hieno lopetus.