User Profile

Kokoelmassa on runoja ja proosallisempia omakohtaisia kertomuksia, joita lähes kaikkia yhdistää nimenomaan se, että niillä kuvataan autistina olemista. Lopussa on myös jokunen ”asiantuntijan artikkeli”, joissa on nähtävissä myös sellaista vanhanaikaista toiseuttavaa paternalistista selittämistä, jonka nykypäivänä soisi jo jääneen unholaan. Kaiken kaikkiaan laadultaan ja tyyliltään varsin vaihteleva kokoelma, mikä johtunee myös tekstien keruutavasta, mutta kyllä useimmissa teksteissä aika hyvin ja konstailematta osataan sanoittaa sitä, mikä on kirjoittajan oma kokemus.

Proosarunoja, joiden rytmistä en mitenkään saanut kiinni. Voi olla, että käännöksessä on menetetty jotakin.

Islannin pohjoiskolkkiin 1600-luvulle sijoittuva romaani noitavainoista. Ihan mielenkiintoinen, mutta hiukan junnaava.

Päähenkilön usko jumalaan on kadonnut, ja hän viettää viimeisen kerran paastoa. Samalla parisuhde joutuu koetukselle ja työ kirkkohistorian tutkijana saa vaihtua muuhun. Ihan leppoisasti etenevä kirja, mutta kaikkea muuta kuin järisyttävä, yllättävä tai haastava.

Jatkosodan rintamalle sijoittuva dekkari, jossa sotapoliisit etsivät neljää desanttia, löytävät kolme kuollutta ja kaksi elossa olevaa, ja sitten alkaa kova selvitystyö siitä, kumpi saa kuolemantuomion ja kumpi on syytön. Todistusaineisto puhuu yhtä lailla kummankin puolesta ja kumpaakin vastaan. Kerrontaa tahdittavat takaumat epäiltyjen elämäntarinoista. Kirja on oikein vetävä edustaja 2010-luvun suomalaisesta sotakirjallisuustrendistä, jossa itse sotatoimet eivät ole pääosassa, vaikka tällä kertaa ollaankin ihan rintamalla, ja henkilökaartikin on perinteistä sotakirjallisuutta kirjavampaa. Niin ikään trendin mukaisesti kuvataan venäläisten vankileirien elämää, ei ehkä kovin ainutlaatuisesti ja paikoin jopa toisteisesti, mutta muilta osin teos on melkoista timangia.

Runoilijat Katri Vala ja Olavi Paavolainen yrittävät selvitä sodan keskellä, kun sensuuri estää julkaisemasta ja toisinajattelijoita viedään vankilaan. Ahtauden ilmapiiri tuli kyllä hyvin esiin, mutta kirja ei oikein jaksanut imeä mukanaan.

Erään todellisuudessa tapahtuneen poliittisen murhan innoittama romaani fasistisen terrorismin aikakaudesta Suomessa. Heinäveden kunnanjohtaja, sosiaalidemokraatti Onni Happonen, tekee hyvää työtä köyhän kansanosan olojen parantamiseksi ja rikkaiden isäntien verottamiseksi. Köyhälistö palkitsee äänivyöryllä, mutta Lapuan liikkeen isännät ottavat oikeuden omiin käsiinsä. Jysäyttävä tarina ja huolestuttavan ajankohtainen. Paikoin henkilökuvaus on kyllä hiukan väkinäistä ja karikatyyrimäistä ja samankaltaisia tapahtumia tahkotaan kerta toisensa jälkeen, mutta kokonaisuutena vallan tärkeä kirja.

@niksii Kieltämättä Yrjänän itsensä lukemana tähän saa varmasti paljon lisäarvoa.