This link opens in a pop-up window
Mukiinmenevää fantasiaa. Tarinoiden maailma aika perus pseudokeskiaikaa, hahmot eivät kovin kiinnostavia eikä huumorikaan niin iskenyt. Silti tarinoissa oli ihan kiinnostaviakin juttuja.
Kansainvälistä suosiota teoksillaan keränneen Marko Hautalan ensimmäinen novellikokoelma näyttää hänestä kokonaan uuden puolen. Kauhutarinoiden taituri …
Mainostekstin mukaan "novellikokoelma näyttää [Hautalasta] kokonaan uuden puolen", mutta kyllä näissä tarinoissa liikuttiin aika samoissa tunnelmissa kuin kahdessa häneltä aikaisemmin lukemassani romaanissa. Enimmäkseen arkisiin tilanteisiin sijoittuvaa kauhua, parissa ollaan ulkomailla reissaamassa. Ja on tosiaan yksi Twitter-tarinakin.
Pisimmät novellit ovat 30 sivun mittaisia ja osa tuntuu vähän liiankin tiiviiltä, raakilemaisiltakin - niistä olisi saanut vähän pidemmänkin tarinan ehkä kehiteltyä. Mutta Hautala osaa luoda hyvää tunnelmaa ja esitellä oikeilta tuntuvia hahmoja lyhyemmissäkin tarinoissa, joten kaikissa oli jotain kiinnostavaa.
Saarikivi on raskaan sarjan esseisti, tarkoitan siis että häntä on hyvin raskasta lukea. "Raskas" ei ole yksi kirjan hankalista sanoista, sen sijaan esimerkiksi "toksinen maskuliinisuus", "halla-aho" ja "fasismi" ovat. Esseet sinkoilevat käsiteltävien sanojen etymologiasta henkilökohtaisiin ja yhteiskunnallisiin vähän miten sattuu.Henkilökohtaisemmat pätkät ovat kiinnostavimpia, esimerkiksi "uupumuksesta" ja "hitaudesta" kertovat.
Jos on lukenut Saarikiven verkkokolumneja, tietänee mitä odottaa. Mutta en voi suositella.
Alkupuolella pari tehokasta kohtausta, kirjan edetessä usvan pelottavuus ei ihan kanna ja hulluuskohtausten kuva menee vähän toisteiseksi. Monen hahmon esittelyyn uhrataan sivuja, ja sitten hahmot joutuvatkin heti silppuriin, tai siis usvaan. Kovin syvällisiä henkilöhahmoja ei muutenkaan kirjassa ole. Homoseksuaalisuuden kuvaus on seitkytlukulaisen vanhahtavaa ja ainoa (hetero)seksikohtaus tylsä.
Nillityksestä huolimatta sivut kääntyivät nopeasti ja loppupuolellakin oli hyvää jännitystä.
Toisin kuin nimestä ja joistain Kontulan haastisten kehystyksistä voisi ehkä arvella, kirjassa ei ollut kauheasti mitään kulttuurisotatykittelyä. Viiden esseen kokoelma, jossa käsitellään tunteiden korostumista julkisessa keskustelussa, sosiaalityötä, mielenterveysdiagnoosien lisääntymistä, parlamentarismin kyvyttömyyttä reagoida ekokriisiin, sekä kissojen ulkoilutusta.
Kontula esittää ihan kiinnostavia näkökulmia monista yhteiskunnallisista ongelmista, mutta hänen tarjoamansa ratkaisut jäävät paikoin laihoiksi. Teksti on usein vähän akateemisen tuntuista. Paras esseistä muodollisesti on viimeinen kissojen ulkoilutuksen toteuttamista käsittelevä, jossa Kontula esittää hyvin asian usealta eri kantilta, ja tarjoaa järkevän oloiset ratkaisuehdotuksensa.
J. R. R. Tolkien: Elämä ja teokset on tietokirja fantasiakirjallisuuden mestarista J. R. R. Tolkienista …
Vaikka alaotsikko on "elämä ja teokset", alun elämäkertaosio on hyvin lyhyt, ja suurin osa kirjasta keskittyy Tolkienin teoksiin sekä erityisesti Taru sormusten herrasta -teoksen vaikutukseen sitä seuranneeseen fantasiakirjallisuuteen ja "nörttikulttuuriin" (2014 ilmestyneessä kirjassa toki ei olla enää aivan ajan tasalla).
Teoksen luvut toimivat pääasiassa itsenäisestäkin luettavina, ja tätä kirjaa olisikin ehkä mielekkäintä lukea valikoiden sieltä täältä. Esimerkiksi joidenkin postuumien tarinakokoelmien esittelyt olivat aika puuduttavaa luettavaa. Koska kirjassa käydään läpi käsittääkseni kaikki julkaistut Tolkienin tarinat, sekä laajasti muiden tekemät johdannaistyöt, hirveästi ei keretä viipyä muiden kuin niiden olennaisismpien teosten parissa. Toisaalta jotkut ilmeisesti tekijöiden omat analyysit vaikka Sormusten herrasta tuntuivat jopa vähän kummallisilta. Mutta paljon oli ihan kiinnostavaakin, minulle ennestään tuntematonta asiaa. Jonkin verran käsitellään toki myös Tolkienin teoksia ja vaikutusta Suomessa, mikä lienee suurin etu verrattuna ei-suomalaisiin teoksiin. Hakuluettelo kirjan lopussa olisi ollut ihan kiva, vaikka kirja ei mikään mammutti olekaan.
Ajattelin, että tämä voisi toimia jonkinlaisena lämmittelynä Sormusten herran …
Vaikka alaotsikko on "elämä ja teokset", alun elämäkertaosio on hyvin lyhyt, ja suurin osa kirjasta keskittyy Tolkienin teoksiin sekä erityisesti Taru sormusten herrasta -teoksen vaikutukseen sitä seuranneeseen fantasiakirjallisuuteen ja "nörttikulttuuriin" (2014 ilmestyneessä kirjassa toki ei olla enää aivan ajan tasalla).
Teoksen luvut toimivat pääasiassa itsenäisestäkin luettavina, ja tätä kirjaa olisikin ehkä mielekkäintä lukea valikoiden sieltä täältä. Esimerkiksi joidenkin postuumien tarinakokoelmien esittelyt olivat aika puuduttavaa luettavaa. Koska kirjassa käydään läpi käsittääkseni kaikki julkaistut Tolkienin tarinat, sekä laajasti muiden tekemät johdannaistyöt, hirveästi ei keretä viipyä muiden kuin niiden olennaisismpien teosten parissa. Toisaalta jotkut ilmeisesti tekijöiden omat analyysit vaikka Sormusten herrasta tuntuivat jopa vähän kummallisilta. Mutta paljon oli ihan kiinnostavaakin, minulle ennestään tuntematonta asiaa. Jonkin verran käsitellään toki myös Tolkienin teoksia ja vaikutusta Suomessa, mikä lienee suurin etu verrattuna ei-suomalaisiin teoksiin. Hakuluettelo kirjan lopussa olisi ollut ihan kiva, vaikka kirja ei mikään mammutti olekaan.
Ajattelin, että tämä voisi toimia jonkinlaisena lämmittelynä Sormusten herran uusintaluvulle, missä en ollut ihan väärässä. En tiedä, saavatko syvällisemmin Tolkienia tuntevat tästä minkä verran irti.
Ihan pätevä murhamysteeri, mutta ei mitenkään erityisen mieleen jäävä. Varmaan ensimmäinen aikuisiällä lukemani Christie, eikä edes Poirotia tai Marplea. Tässä oli ihan kiinnostavaa leikittelyä yliluonnollisen kanssa ja juonenkäänteet onnistuivat yllättämäänkin, mutta hahmot olivat enimmäkseen latteita.
Gosford Park meets Groundhog Day by way of Agatha Christie and Black Mirror – the …
Sujuva murhamysteeri spefikehyksellä. Aikalooppi tuntui tavallaan kikalta, jota ilmankin kirja olisi toiminut, mutta ei olisi varmaan erottunut muista vastaavista.
Painajaismainen sukellus vantaalaisen ostoskeskuksen irvokkaaseen lähimenneisyyteen.
80-luvulla rakennettuun ja 2012 purettuun Vantaan Hahlokallion pahamaineiseen ostoskeskukseen …
Kokoelma muutaman sivun tarinoita kuvitteellisesta vantaalaisesta ostarista. Hauskaa urbaania ällökauhua.
H.P. Lovecraftin pienoisromaanin uusi, kommentoitu suomennos esipuheella ja jälkisanoilla.
Ollut vähän lukujumi kirjojen suhteen, ja tämä uusintalukukin jäi nyt kesken. Lueskelin kuitenkin tämän uuden suomennetun laitoksen kattavat alku- ja jälkisanat, jotka taustoittavat ansiokkaasti tarinaa.
Pimeä aika -teoksessa keskiajan asiantuntija Jaakko Tahkokallio oikoo kymmenen yleistä väärinkäsitystä keskiajasta. Murtamalla myytin kerrallaan …
Mainio tietokirja, joka oikoo perusteellisesti erilaisia keskiaikaan liittyviä myyttejä (tai yksinkertaistuksia).
It's been centuries since the robots of Panga gained self-awareness and laid down their tools; …
Kirjan maailmassa ihmiset elävät vehreissä kestävän teknologian kaupungeissa ja puolet planeetasta (tai siis kuusta) on rauhoitettu ihmiskunnalta. Ihmiskunnan muinoin rakentamat ja sitten omille teilleen lähteneet robotit ovat jo melkein unohdettua historiaa. Päähenkilö, kiertävänä "teemunkkina" toimiva Dex, lähtee etsimään merkityksen tunnetta ja törmää robottiin, joka on lähtenyt tutustumaan ihmisten yhteiskuntaan.
Eli siis jonkinlaista tekno-optimistista ja utopistista skifiä on tämä lyhytromaani. Mulle melko uutta "solarpunk"-termiä on myös käytetty teosta kuvaamaan. Ihan kivasti kirjoitettu ja sympaattinen tarina elämän merkityksen etsimisestä, jotenkin liiankin kiva ja mukava. Ehkä kaipaan skifiltäni enemmän konfliktia ja säröä.
It has a dark past—one in which a number of humans were killed. A past …
Ihan jepa jatko-osa. Varmaan jatkan jossain vaiheessa vielä sarjaa eteenpäin.
"As a heartless killing machine, I was a complete failure."
In a corporate-dominated spacefaring future, …
Hauska, nopea lukukokemus. Saatan tarttua jatko-osiinkin.
Lady Chatterley's Lover is a novel by English author D. H. Lawrence that was first …
En olisi tätä aloittanut, tai varmaan jaksanut loppuun lukea ilman lukupiirin luomaa painetta. En tiennyt kirjasta etukäteen kauheasti muuta kuin maineen kohua herättäneenä sensaatioromanssina, mutta tässähän oli aika paljon kaikkea muutakin taustalla, aina hiilikaivoksissa raatavan työläisluokan kurjan aseman kuvauksesta ensimmäisen maailmansodan aiheuttamaan traumaan ja uuden sodan uhkaan.
Mutta siis aika verkkainen kirja tämä oli. Hahmot vetelivät välillä jaarittelevia keskusteluja ja monologeja, jotka eivät vaikuttaneet kovinkaan luontevilta. Seksikuvaukset eivät toki olleet nyt luettuna kovinkaan riettaan oloisia, ja kesti aika pitkään että kunnon äksöniin edes päästiin, mutta kirjassa oli nätisti sanottuna vanhentuneen oloinen käsitys romantiikasta ja sukupuolisesta kanssakäymisestä.