This link opens in a pop-up window
Margaretin perheellä on ongelmansa. Kaikessa hurmaavuudessaan he ovat varkaita, huijareita, metafyysisiä anarkisteja, Järjestyksen vankkumattomia vihollisia ja yleisiä uhkatekijöitä - eivätkä …
Margaretin perheellä on ongelmansa. Kaikessa hurmaavuudessaan he ovat varkaita, huijareita, metafyysisiä anarkisteja, Järjestyksen vankkumattomia vihollisia ja yleisiä uhkatekijöitä - eivätkä …
@henrik No mä pidin siis kyllä ihan paljonkin. Kieleltäänhän tämä on tosi sujuvasti luettavaa, ei mitään koukeroita. Riippunee, että miten antiikin maailma tai nyt ylipäätään kiinnostaa. Aina voi jättää kesken, tosin oon tosi huono noudattamaan tätä ohjetta :D Jos haluaa kokeilla Waltarin historiallisista romaaneista ensin jotain vähemmän mammuttia, niin ehkä jokin Johannes Angelos voisi olla myös hyvä.
Luin tämän kahdessa pätkässä (kirjaston varaustilanne aiheutti vaikeuksia), jonka takia luku-urakassa kului varmaan enemmän kuin Waltarilla kirjan kirjoittamisessa.
Pidin enemmän ensimmäisen osan matkakertomuksesta kuin loppupuolen suureellisuudesta ja kurjistelusta, mutta olihan tämä rullaavasti kirjoitettu ja vaikuttava teos. Vahvasti omassa ajassaan kiinni toki: selkeästi aistii jatkosodan jälkeisen mielenmaiseman. Selkästi moderni ihmiskuvauksessaan - Sinuhe tuntuu enemmän 1900-luvun kuin antiikin ihmiseltä - ja samalla kauniisti sanottuna vanhahtava esimerkiksi eri kansojen kuvauksessa.
Vetävästi kirjoitettu tosikertomus Etelämantereen-tutkimusmatkasta, josta tulee ensimmäinen talvehtiminen mantereella laivan juututtua jäihin.
Kokoelma artikkeleita kieltäytymisen eri muodoista. Aiheissa esim. seksistä kieltäytyminen, erilaiset ruokaan liittyvät kieltäytymiset ja kulutuksesta kieltäytyminen.
Osa teksteistä aiheeltaan kiinnostavampia kuin toiset ("Vallasta kieltäytyjät" -jutun selailin hyvin ylimalkaisesti). Kirjoittajat kaikki tutkijoita, akateemisuus tuntuu välillä vähän kuivana tekstinä. Kirja julkaistu 2008, minkä huomaa osasta aiheita sekä niiden käsittelystä. Lukemisen arvoinen, varsinkin jos valikoi kiinnostavien aiheiden mukaan.
Kokoelma artikkeleita kieltäytymisen eri muodoista. Aiheissa esim. seksistä kieltäytyminen, erilaiset ruokaan liittyvät kieltäytymiset ja kulutuksesta kieltäytyminen.
Osa teksteistä aiheeltaan kiinnostavampia kuin toiset ("Vallasta kieltäytyjät" -jutun selailin hyvin ylimalkaisesti). Kirjoittajat kaikki tutkijoita, akateemisuus tuntuu välillä vähän kuivana tekstinä. Kirja julkaistu 2008, minkä huomaa osasta aiheita sekä niiden käsittelystä. Lukemisen arvoinen, varsinkin jos valikoi kiinnostavien aiheiden mukaan.
Tätähän olisi vielä tosiaan neljä kirjaa lisää (plus jatkotarut). Jos tätä tulee jatkettua - enpä tiedä - niin koitan etsiä alkuperäiskieliset teokset.
Taru kertoo Aldurin pyhästä kivestä, joka suojelee pahan voimilta. Niin kauan kuin kivi on Rivan …
Varhaisteini-iän suosikin uudelleenluku. Oli edelleen ihan hauskaa, kepeää fantasiaa. Alussa heitetään vähän turhan vinhasti eri jumaluuksia ja kansoja lukijan muistettavaksi, ja maailmanrakennus on muutenkin selkeän Tolkien-johdannaista. Esimerkiksi naiskuvassa näkyy 80-lukulaisuus, vaikka Polgara tuntuukin täydemmältä hahmolta kuin vaikka "Sormusten herran" naiset. Mieshahmot pitävän kaljan juonnista. Tarina etenee vauhdikkaasti varsinkin kirjan toisella puoliskolla ja Eddingsi(e)n vähän ironinenkin huumori tuo kivan lisän.
Suomennos on kohtalainen, englanti tulee paikoin vähän läpi. Tiettyjen termien toisto huvitti, esimerkiksi mieshahmot "vetelehtivät" aika monessa kohtaa ja ovet sun muut "rysähtelevät" vähän väliä (en tiedä, mitä termejä alkuperäisteoksissa on käytetty). Eniten tökkäsi sanan "race" kääntäminen muotoon "rotu" eri ihmiskansoista puhuttaessa.
Varhaisteini-iän suosikin uudelleenluku. Oli edelleen ihan hauskaa, kepeää fantasiaa. Alussa heitetään vähän turhan vinhasti eri jumaluuksia ja kansoja lukijan muistettavaksi, ja maailmanrakennus on muutenkin selkeän Tolkien-johdannaista. Esimerkiksi naiskuvassa näkyy 80-lukulaisuus, vaikka Polgara tuntuukin täydemmältä hahmolta kuin vaikka "Sormusten herran" naiset. Mieshahmot pitävän kaljan juonnista. Tarina etenee vauhdikkaasti varsinkin kirjan toisella puoliskolla ja Eddingsi(e)n vähän ironinenkin huumori tuo kivan lisän.
Suomennos on kohtalainen, englanti tulee paikoin vähän läpi. Tiettyjen termien toisto huvitti, esimerkiksi mieshahmot "vetelehtivät" aika monessa kohtaa ja ovet sun muut "rysähtelevät" vähän väliä (en tiedä, mitä termejä alkuperäisteoksissa on käytetty). Eniten tökkäsi sanan "race" kääntäminen muotoon "rotu" eri ihmiskansoista puhuttaessa.
Taru kertoo Aldurin pyhästä kivestä, joka suojelee pahan voimilta. Niin kauan kuin kivi on Rivan …
Nostalgialuku lähtee.
Mukiinmenevää fantasiaa. Tarinoiden maailma aika perus pseudokeskiaikaa, hahmot eivät kovin kiinnostavia eikä huumorikaan niin iskenyt. Silti tarinoissa oli ihan kiinnostaviakin juttuja.
Kansainvälistä suosiota teoksillaan keränneen Marko Hautalan ensimmäinen novellikokoelma näyttää hänestä kokonaan uuden puolen. Kauhutarinoiden taituri …
Mainostekstin mukaan "novellikokoelma näyttää [Hautalasta] kokonaan uuden puolen", mutta kyllä näissä tarinoissa liikuttiin aika samoissa tunnelmissa kuin kahdessa häneltä aikaisemmin lukemassani romaanissa. Enimmäkseen arkisiin tilanteisiin sijoittuvaa kauhua, parissa ollaan ulkomailla reissaamassa. Ja on tosiaan yksi Twitter-tarinakin.
Pisimmät novellit ovat 30 sivun mittaisia ja osa tuntuu vähän liiankin tiiviiltä, raakilemaisiltakin - niistä olisi saanut vähän pidemmänkin tarinan ehkä kehiteltyä. Mutta Hautala osaa luoda hyvää tunnelmaa ja esitellä oikeilta tuntuvia hahmoja lyhyemmissäkin tarinoissa, joten kaikissa oli jotain kiinnostavaa.
Mainostekstin mukaan "novellikokoelma näyttää [Hautalasta] kokonaan uuden puolen", mutta kyllä näissä tarinoissa liikuttiin aika samoissa tunnelmissa kuin kahdessa häneltä aikaisemmin lukemassani romaanissa. Enimmäkseen arkisiin tilanteisiin sijoittuvaa kauhua, parissa ollaan ulkomailla reissaamassa. Ja on tosiaan yksi Twitter-tarinakin.
Pisimmät novellit ovat 30 sivun mittaisia ja osa tuntuu vähän liiankin tiiviiltä, raakilemaisiltakin - niistä olisi saanut vähän pidemmänkin tarinan ehkä kehiteltyä. Mutta Hautala osaa luoda hyvää tunnelmaa ja esitellä oikeilta tuntuvia hahmoja lyhyemmissäkin tarinoissa, joten kaikissa oli jotain kiinnostavaa.
Saarikivi on raskaan sarjan esseisti, tarkoitan siis että häntä on hyvin raskasta lukea. "Raskas" ei ole yksi kirjan hankalista sanoista, sen sijaan esimerkiksi "toksinen maskuliinisuus", "halla-aho" ja "fasismi" ovat. Esseet sinkoilevat käsiteltävien sanojen etymologiasta henkilökohtaisiin ja yhteiskunnallisiin vähän miten sattuu.Henkilökohtaisemmat pätkät ovat kiinnostavimpia, esimerkiksi "uupumuksesta" ja "hitaudesta" kertovat.
Jos on lukenut Saarikiven verkkokolumneja, tietänee mitä odottaa. Mutta en voi suositella.
Saarikivi on raskaan sarjan esseisti, tarkoitan siis että häntä on hyvin raskasta lukea. "Raskas" ei ole yksi kirjan hankalista sanoista, sen sijaan esimerkiksi "toksinen maskuliinisuus", "halla-aho" ja "fasismi" ovat. Esseet sinkoilevat käsiteltävien sanojen etymologiasta henkilökohtaisiin ja yhteiskunnallisiin vähän miten sattuu.Henkilökohtaisemmat pätkät ovat kiinnostavimpia, esimerkiksi "uupumuksesta" ja "hitaudesta" kertovat.
Jos on lukenut Saarikiven verkkokolumneja, tietänee mitä odottaa. Mutta en voi suositella.
Alkupuolella pari tehokasta kohtausta, kirjan edetessä usvan pelottavuus ei ihan kanna ja hulluuskohtausten kuva menee vähän toisteiseksi. Monen hahmon esittelyyn uhrataan sivuja, ja sitten hahmot joutuvatkin heti silppuriin, tai siis usvaan. Kovin syvällisiä henkilöhahmoja ei muutenkaan kirjassa ole. Homoseksuaalisuuden kuvaus on seitkytlukulaisen vanhahtavaa ja ainoa (hetero)seksikohtaus tylsä.
Nillityksestä huolimatta sivut kääntyivät nopeasti ja loppupuolellakin oli hyvää jännitystä.
