User Profile

Mainostekstin mukaan "novellikokoelma näyttää [Hautalasta] kokonaan uuden puolen", mutta kyllä näissä tarinoissa liikuttiin aika samoissa tunnelmissa kuin kahdessa häneltä aikaisemmin lukemassani romaanissa. Enimmäkseen arkisiin tilanteisiin sijoittuvaa kauhua, parissa ollaan ulkomailla reissaamassa. Ja on tosiaan yksi Twitter-tarinakin.

Pisimmät novellit ovat 30 sivun mittaisia ja osa tuntuu vähän liiankin tiiviiltä, raakilemaisiltakin - niistä olisi saanut vähän pidemmänkin tarinan ehkä kehiteltyä. Mutta Hautala osaa luoda hyvää tunnelmaa ja esitellä oikeilta tuntuvia hahmoja lyhyemmissäkin tarinoissa, joten kaikissa oli jotain kiinnostavaa.

Saarikivi on raskaan sarjan esseisti, tarkoitan siis että häntä on hyvin raskasta lukea. "Raskas" ei ole yksi kirjan hankalista sanoista, sen sijaan esimerkiksi "toksinen maskuliinisuus", "halla-aho" ja "fasismi" ovat. Esseet sinkoilevat käsiteltävien sanojen etymologiasta henkilökohtaisiin ja yhteiskunnallisiin vähän miten sattuu.Henkilökohtaisemmat pätkät ovat kiinnostavimpia, esimerkiksi "uupumuksesta" ja "hitaudesta" kertovat.

Jos on lukenut Saarikiven verkkokolumneja, tietänee mitä odottaa. Mutta en voi suositella.

Vaikka alaotsikko on "elämä ja teokset", alun elämäkertaosio on hyvin lyhyt, ja suurin osa kirjasta keskittyy Tolkienin teoksiin sekä erityisesti Taru sormusten herrasta -teoksen vaikutukseen sitä seuranneeseen fantasiakirjallisuuteen ja "nörttikulttuuriin" (2014 ilmestyneessä kirjassa toki ei olla enää aivan ajan tasalla).

Teoksen luvut toimivat pääasiassa itsenäisestäkin luettavina, ja tätä kirjaa olisikin ehkä mielekkäintä lukea valikoiden sieltä täältä. Esimerkiksi joidenkin postuumien tarinakokoelmien esittelyt olivat aika puuduttavaa luettavaa. Koska kirjassa käydään läpi käsittääkseni kaikki julkaistut Tolkienin tarinat, sekä laajasti muiden tekemät johdannaistyöt, hirveästi ei keretä viipyä muiden kuin niiden olennaisismpien teosten parissa. Toisaalta jotkut ilmeisesti tekijöiden omat analyysit vaikka Sormusten herrasta tuntuivat jopa vähän kummallisilta. Mutta paljon oli ihan kiinnostavaakin, minulle ennestään tuntematonta asiaa. Jonkin verran käsitellään toki myös Tolkienin teoksia ja vaikutusta Suomessa, mikä lienee suurin etu verrattuna ei-suomalaisiin teoksiin. Hakuluettelo kirjan lopussa olisi ollut ihan kiva, vaikka kirja ei mikään mammutti olekaan.

Ajattelin, että tämä voisi toimia jonkinlaisena lämmittelynä Sormusten herran uusintaluvulle, missä en ollut ihan väärässä. En tiedä, saavatko syvällisemmin Tolkienia tuntevat tästä minkä verran irti.