Ympäristötuhoista ja mystisestä sairaudesta kumpuavaa kauhua. Tunnelma kuin Jeff VanderMeerin [b:Annihilation|17934530|Annihilation (Southern Reach, #1)|Jeff VanderMeer|https://images.gr-assets.com/books/1403941587s/17934530.jpg|24946895]-kirjasta alkavassa Eteläraja-trilogiassa: jotain omituista tapahtuu, kukaan ei oikeastaan ymmärrä mitä. Asioita kerrotaan rikotussa kronologiassa ja kertojat haahuilevat ympäriinsä.
Tunnelmaa siis piisaa, mutta vähän jäi vaikeaselkoiseksi minun makuuni. Tähtivaeltaja-lyhytlistalta kun tämän bongasin, niin itse kyllä antaisin palkinnon mieluummin [b:Mehiläistie|34843682|Mehiläistie|Heikki Kännö|https://images.gr-assets.com/books/1491987167s/34843682.jpg|56077498]lle.
Taidetta, natseja, mystiikkaa. Nappasin tämän luettavaksi Tähtivaeltajan lyhytlistalta, oli mennyt ihan täysin ohi. Sammakon kataloogit täytyy näemmä jatkossa tutkailla tarkemmin, jos siellä tällaisia helmiä on.
Alku oli hämmentävä, välillä upottiin taidemonologien syvään päähän, lopusta löytyi sitten helppotajuisempaa mysteerijännäriä. Kaikkiaan aivan herkullisen omituinen kirja. Vahva suositus tälle, ei ihme, että pääsi Tähtivaeltaja-listalle.
Muistojenlukija on mainio nuortenkirja, jossa 16-vuotias Kiuru löytää muitakin ihmisiä, joilla on samankaltaisia yliluonnollisia kykyjä kuin hänellä. Kiurulla on kyky lukea ihmisten muistoja, muilla taas omanlaisensa kyvyt. Toisten samankaltaisten kohtaaminen on Kiurulle iso muutos elämään, etenkin kun nämä uudet ystävät ovat kaukana valtaväestöstä.
Onni uusien ystävien löytämisestä ei kuitenkaan kestä pitkään, tilanne saa vakavia käänteitä ja ihmissuhteet ovat vaakalaudalla. Vaikeuksista huolimatta riittää kuitenkin romantiikkaa, kirjojen lukemisen ihailemista ja mielenkiintoisia henkilöitä.
Muistojen lukija on urbaania fantasiaa, joka tuntuu monin tavoin varsin ajankohtaiselta ja tätä päivää edustavalta – jo päähenkilöiden varsin kirjava joukko on selvästi nykyaikaa. Tämä ei ole pelkästään cisheteroiden seikkailua cisheteroiden maailmassa, mutta erilaisuudesta ei myöskään tehdä itsetarkoituksellista. Hyvää työtä, siis, ja odotan mielenkiinnolla, miten sarja tästä jatkuu.
Ei liene vaikea arvata, että kun teoksen nimi on Ihmisen teot, ei puhuta hyvistä teoista. Kirja kertoo Gwangjun kansannoususta vuonna 1980 erilaisista näkökulmista: tarina aloitetaan tapahtumista ja niihin osallistuneista, sitten etäännytetään luku kerrallaan kauemmas, kunnes päästään vuoteen 2013 ja kirjailijaan, joka kirjoittaa tapahtumista kirjaa.
Monille suomalaisille Gwangjun tapahtumat ovat vieraita ja Korean sotilasvallan vuodet 1970- ja 1980-luvuilla kenties tuntemattomia. Kansannousussa tehtiin rumaa jälkeä ja tuotettiin traumoja, joista selvästi riittää pureskeltavaa edelleen. Han Kang antaa kirjassaan äänen vaienneille, sensuroiduille ja hiljennetyille. Julmia tapahtumia kuvaava kirja on kauniisti kirjoitettu ja vaikuttava.
Review of 'Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa' on 'Goodreads'
4 stars
Lyhyt ja kaunis. Ei suotta pitkitä tarinaa, vaan etenee ripeästi kohtauksesta toiseen ja mukavan minimalistisesti keskittyy olennaiseen. Tykkäsin.
Tarina isäänsä, kadonnutta saksalaista sotilasta, etsivästä perhostutkijasta on kauniisti kerrottu ja näillä näytöillä voisin Ahokummulta lukea jotain muutakin aivan mielelläni. Kertomuksessa soi musiikki ja perhoset ovat jotenkin mukavaa kuvitusta.
Maahaastekirja: tällä kuitattiin Chile. Tapahtumat sijoittuivat enimmäkseen Espanjaan tai Meksikoon, mutta usein puhuttiin chileläisistä. 1970-luvun tapahtumat huomioon ei ehkä ole yllätys, että chileläinen kirjailija kirjoittaa maastapaennutta kirjallisuutta.
Aika kirjallisten teemojen ympärillä pyöritään, monessa novellissa oli kirjailijoista kyse, yksinäisistä kirjoittajista ja kirjojen ystävistä. Kokoelma on kolmiosainen: Puhelinkeskusteluja sisältää kirjailijakuvia, nuhjuisia vähäosaisia kirjailijoita; Etsivät kertoo maastapaosta, heijastellen kenties Bolañon omia kokemuksia elämästä maanpaossa Chilestä; kolmas osa Anne Mooren elämä on kokoelma naiskohtaloita.
Mainio kokoelma, muutenkin kuin maahaasteen merkeissä. Vähän jätti viileäksi, sen verran ettei neljättä tähteä irtoa, mutta hyvä vierailu Latinalaiseen Amerikkaan kuitenkin.
Kummasti tälle perhesaagalle lämpenee, kun pidemmälle lukee. Seuraava osa pitänee myöskin lukea. Himmun elämä on mukavan pientä ja arkista, mutta tapahtumien sijoittuminen 1900-luvun alkuvuosiin tekee kaikesta juuri sopivan vierasta, että mielenkiinto pysyy yllä. Tähän aikakauteen on tullut kovin vähän perehdyttyä.
Tamperelaisena tutut maisemat historiallisen suodattimen läpi ovat mukavaa plussaa; tässä osassa esimerkiksi on polemiikkia Johanneksen kirkon taideteoksista, joita kirjan tapahtuma-aikaan tehtiin.
Review of 'Tämä jalka ei ole minun : kauhuja omasta kehosta' on 'Goodreads'
4 stars
Neljä tähteä, kiitos Alatalon vavahduttavan niminovellin ja Janos Honkosen "Eläimet huutaa, ihmiset ei huuda"-hammaslääkärikauhupläjäyksen. Koskimiehen "Lihan himo" oli mainion elegantti lopetus. Siinä välissä sitten taso vaihteli, mutta kokonaisuus on oikein toimiva kehokauhun ystäville.
A heavy read for a small book: being based on oral traditions, there are no chapters or plot, just twisting and turning tales and seemingly random events, with lots of repetition. But since it's the only book I've come across from Equatorial Guinea, that alone is worth something. As a viewpoint to a different culture, this was certainly an interesting read.
Lauri Mäkinen on jo kirjoittanut kaksi omaperäistä ja erikoista dekkaria. Tämä 50/50 on kirjana vielä vahvempi kuin esikoinen [b:Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset|25275029|Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset|Lauri Mäkinen|https://images.gr-assets.com/books/1428049406s/25275029.jpg|45001113]. Sodan aikana rintamalla etsivillä on käsissään kiperä tapaus: lentokoneesta on pudotettu neljä desanttia, joista kolme on ammuttu heti. Neljänneksi desantiksi olisi tarjolla kaksi epäiltyä. Kumpi on syyllinen? Panokset ovat kovat, sillä tuomio tulee kenttäoikeudesta heti ja se on kuolema.
Todisteita on niukanpuoleisesti ja molemmilta epäillyiltä irtoaa pätevä tarina. Kumpi on syyllinen? Kumman pitäisi olla syyllinen?
Epäiltyjen taustoja avataan takaumissa, joissa paljastuu, ettei kaikki ole aivan niin kuin ensivaikutelma antaisi ymmärtää. 50/50 on taitavasti rakennettu, mielenkiintoinen dekkari vähän erilaisissa puitteissa.
Ponin joulu on menossa pahasti pieleen: äiti ja isä ovat rakkauslomalla, Miisu muuttamassa pois, ja …
Review of 'Puluboin ja Ponin komerokirja' on 'Goodreads'
4 stars
Sympaattinen, lämminhenkinen ja mukavan jouluinen kirja, jossa pohditaan vähän myös kaverin muutosta johtuvaa ahdistusta ja pettymyksiä. Vähemmän koohotusta kuin aikaisemmissa Puluboi-kirjoissa, ja oikein myötämielistä suhtautumista kodittomiin. Mukava joulunodottelukirja, toimii erinomaisesti lapsille ääneen luettuna.
Pakko vähän nipottaa hieman huolimattomasti työstä: Puluboin osuuksiin oli jäänyt ainakin kolme katalaa kiljainta, joita ei olisi pitänyt olla! Lapsiltakin tuli noottia välittömästi. Talkkuutta!
Hämmästyttävä kirja. Tartuin tähän pitkälti ulkoasusyistä; aikaisempaa Neuromaania olen ihastellut, mutta en ole uskaltanut lukea. Tämä piti nyt sitten napata kirjastosta mukaan. Valinta Finlandia-ehdokkaaksi nosti kirjan lukulistalle, kas kun sille ilmaantui kummasti varauksia.
Nyt on luettu, enkä oikein tiedä, mitä tästä ajattelisi. Yli-Juonikas kiittelee aluksi Juhani Lindholmia Pynchonin Painovoiman sateenkaaren suomentamisesta ja sieltähän ne ilmeisimmät vaikutteet tulevat: samanlaista hulluutta tässäkin on.
Yli-Juonikas on sullonut kirjan täyteen kaikenlaista kikkailua: sivuilta löytyy perinteisen romaanitekstin lisäksi muun muassa blogikirjoituksia, some-päivityksiä, sanaristikko, Suosikki-tyylinen taskupokkari ja nuotteja.
Mitä jutun juoneen tulee, en ole kirjan luettuani oikeastaan sen viisaampi kuin aloittaessani. Perussuomalaisten ympärillä pyörivää poliittista suhmurointia, salaliittoja, maahanmuuttokriittisyyttä... kaikenlaista päivänpoliittista kiemuraa, hirveä määrä henkilöitä, yllättäviä tapahtumia, katkeilevaa, fragmentaarista juonenkuljetusta... melkoinen hässäkkä. Jos joku ymmärsi, mistä tässä kaikessa oli kyse, saa kertoa. Tunnistin itse sen verran paljon viittauksia eri puolille kaikenlaista, että ymmärrän, että tässä on hyvin paljon sellaista, mitä en tunnista.
Lopullinen arvio osuu jonnekin kolmen …
Hämmästyttävä kirja. Tartuin tähän pitkälti ulkoasusyistä; aikaisempaa Neuromaania olen ihastellut, mutta en ole uskaltanut lukea. Tämä piti nyt sitten napata kirjastosta mukaan. Valinta Finlandia-ehdokkaaksi nosti kirjan lukulistalle, kas kun sille ilmaantui kummasti varauksia.
Nyt on luettu, enkä oikein tiedä, mitä tästä ajattelisi. Yli-Juonikas kiittelee aluksi Juhani Lindholmia Pynchonin Painovoiman sateenkaaren suomentamisesta ja sieltähän ne ilmeisimmät vaikutteet tulevat: samanlaista hulluutta tässäkin on.
Yli-Juonikas on sullonut kirjan täyteen kaikenlaista kikkailua: sivuilta löytyy perinteisen romaanitekstin lisäksi muun muassa blogikirjoituksia, some-päivityksiä, sanaristikko, Suosikki-tyylinen taskupokkari ja nuotteja.
Mitä jutun juoneen tulee, en ole kirjan luettuani oikeastaan sen viisaampi kuin aloittaessani. Perussuomalaisten ympärillä pyörivää poliittista suhmurointia, salaliittoja, maahanmuuttokriittisyyttä... kaikenlaista päivänpoliittista kiemuraa, hirveä määrä henkilöitä, yllättäviä tapahtumia, katkeilevaa, fragmentaarista juonenkuljetusta... melkoinen hässäkkä. Jos joku ymmärsi, mistä tässä kaikessa oli kyse, saa kertoa. Tunnistin itse sen verran paljon viittauksia eri puolille kaikenlaista, että ymmärrän, että tässä on hyvin paljon sellaista, mitä en tunnista.
Lopullinen arvio osuu jonnekin kolmen ja neljän tähden väliin, mutta pyöristän nyt neljään ihan siitä syystä, että tässä oli esteettisenä esineenä paljon hyvää, ja muutenkin haluan kannustaa tällaista kirjallista hulluutta. Ei kai tässä muukaan auta kuin tarttua Neuromaaniin.
Review of 'Joonaanmäen valaat : seikkailukertomus' on 'Goodreads'
4 stars
Viihdyttävän omituinen ja mielikuvituksellinen seikkailuromaani Jules Vernen hengessä. Alussa käytetään aikaa puitteiden esittelyyn, mutta kun tarina pääsee käyntiin, se lentää sellaisissa sfääreissä, että ei voi kuin ihmetellä. Mielikuvituksellisia käänteitä ja tapahtumia riittää useammankin tavanomaisen tarinan tarpeisiin.
Aika paljon tässä muutenkin on kaikkea, mystistä ja tavanomaisempaa, ja komeus on koristeltu mutkikkaasti ja aseteltu runomaisesti katkotuille riveille. Tiettyä runollisuutta ilmaisussa onkin ja samalla ei erityisemmin ole.
Kuten kansikin sanoo, tämä on seikkailukertomus. Kirjastossa tämä oli luokiteltu nuortenkirjoihin ja tiettyä lapsellisuutta tässä onkin, kaikessa hyvässä mielessä.
Review of 'Nokisen tomumajan arvoitus' on 'Goodreads'
4 stars
Rating rounded to 4 stars. A jolly good read, but not quite up to the standards of the best Flavia books. The new surroundings at Miss Bodycote's school for girls are a nice change of pace, but somehow I feel things go slightly overboard in this novel. There's just too much stuff, and things are perhaps a tad too complicated.
It's still really well-written and a very entertaining, quick read, though, so I won't complain much. But hopefully the next book in the series is something of a step backwards.
Olipas hauska vertailu, kun aloin lukemaan Niemeä heti toisen historiikin, koko maailmaa käsittelevän [b:Verkottunut ihmiskunta|12377450|Verkottunut ihmiskunta|John Robert McNeill|https://images.gr-assets.com/books/1313430868s/12377450.jpg|517744] -teoksen jälkeen. Niemi keskittyy vain tähän niemeen, jolla asumme, mutta käsittelee alueen historiaa ja erityisesti kulttuurihistoriaa aina alkuräjähdyksestä 1800-luvulle asti.
Kyllähän Hurme kirjoittaa osaa, vaikka tämä ei ihan yhtä päräyttävä teos ollutkaan kuin [b:Nyljetyt ajatukset|22286700|Nyljetyt ajatukset|Juha Hurme|https://images.gr-assets.com/books/1401768654s/22286700.jpg|41670933]. Mutta nautinnollista tekstiä yhtä kaikki ja kiinnostavia näkökulmia Suomeen ja suomalaisuuteen. Kirjallisuus, runous ja laulu on juhlaa, se Hurmeen tekstistä välittyy jos jokin.
