User Profile

Hauskoja lisätietoja 1600-luvun Pohjolasta. Lappalainen tuntee aiheensa. Paljon tässä oli samaa kuin [b:Pohjolan Leijona: Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611–1632|23350361|Pohjolan Leijona Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611–1632|Mirkka Lappalainen|https://images.gr-assets.com/books/1412913373s/23350361.jpg|42908209] -kirjassa, mutta onneksi vähemmän toistoa kuin alkuun pelkäsin.

Vekkuleita juttuja kyllä, 1600-luku oli ihan jännittävä vuosisata Ruotsissa ja Suomessa.

Kiusallisen paljon kirjaan oli jäänyt pieniä kirjoitusvirheitä ja puuttuvia tai ylimääräisiä sanoja.

Hieno esikoisteos. Joskus kun näkisi sukupolvialuksen, jossa asiat eivät romahda täysin... no, niistä ei kai vain kirjoiteta kirjoja. Tässä tapauksessa on sukupolvialus, jossa on vaihteeksi vähän ahdistava tunnelma ja kahden (tai useamman) kerroksen väkeä.

Pohjakerroksissa asuva Aster on värikäs päähenkilö, vähän autistisen oloinen tyyppi, joka on hyvissä väleissä korkea-arvoisen aluksen ylilääkärin kanssa ja pääsee sitä kautta vilkuilemaan yläkansien elämää. Asterin äiti on kadonnut, ilmeisesti tappanut itsensä, mutta sitten Aster löytää avaimen äitinsä salaperäisiin muistiinpanoihin ja aluksen tilanne alkaa aueta.

Seuraa vaikeuksia, väkivaltaa ja hankaluuksia, mutta myös ratkaisuja ja muutoksia. Menneisyyden kaiku on taiten kirjoitettu, kuvaa hienosti sortoa, syrjintää ja sukupuolia.

Olipahan hieno sotakirja tämäkin. Suotta tämä katosi jonnekin 50 vuodeksi. Onneksi tästä tuli uusintapainos 2006, vaikka taitaa sekin olla jo enimmäkseen unohtunut. Kai tämä naisnäkökulma jatkosotaan oli aikaansa edellä ja sen verran kaunistelematonta tekstiä, että lottakuvan vaalijat ovat varmasti kiskoneet hernettä nenäänsä toden teolla.

Radistilotta Ullan sotakiertue jatkosodassa on kuitenkin mielenkiintoinen kertomus asemasodasta naisnäkökulmasta. Kannattaa lukea Tuntemattoman sotilaan kaveriksi, jos aihe yhtään kiinnostaa.

Kyllä on vahvasti laadukasta. Jo 20. Tatu ja Patu -kirja (Veerat mukaan laskettuna), aikamoista! Ihan alusta asti ei näitä huomattu seurata, kun esikoinen syntyi vasta 2006, mutta täysi sarja näitä on sittemmin hyllyyn haalittu. Tämä teos muistelee vanhoja ja kertoo paljon kaikenlaista uutta ja ennennäkemätönä Tatun ja Patun elämästä ja vähän arvailua Outolastakin.

Jälleen on kirja täynnä herkullista pikkupiperrystä ja muuta vitsiä. Ei voi kuin arvostaa sitä ahkeraa ja perinpohjaista työtä, joka tämänkin kirjan eteen on tehty.

Tykkäsin, aika paljonkin. Kontiainen on nimensä mukainen tietäjä rautakauden Suomessa: hän on sokea asioiden tonkija ja kaivelija, joka kulkee maita ja mantuja henkieläimensä Variksen kanssa.

Joka kylässä Kontiaista odottaa joku kuolemantapaus tai muu ikävyys, jota selvitellä. Joskus tapausten taustalla on ihmisten riidat ja torat, toisinaan henkimaailman hommia, joita Kontiainen saa sitten loveen langenneena selvitellä.

Aika yksinkertaisia juttuja, novellimitassa, mutta mukava näitä oli lukea ja annos oli oikein sopiva kerralla luettavaksi.

Hieno, omintakeinen fantasiaromaani. Sekoitin tämän varmaan jotenkin Osuuskumman lohikäärmenovellikokoelmaan, mutta kannenkin perusteella odotin aluksi lohikäärmejuttuja. Tämähän olikin sitten vallan jotain muuta.

Autiomaan heimojen ja päähenkilön identiteetinetsinnän kuvaus oli hienoa. Maailman kehittely toi mieleen Ursula Le Guinin, jotenkin samanlaista antropologin otetta romaanissa oli. Pidin monista yksityiskohdista.

Oikein viihdyttävä kokoelma sarjakuvia. Paljon osuvia oivalluksia. Lopussa hyvä osio ohjeita taiteilijaksi pyrkivälle: kuinka selviytyä internetin trollien joukossa? Eiköhän tästä ihan hyvää vertaistukea saa, varsinkin jos on uusi ja kokematon. Itse sarjakuvat ovat tuttua Sarah's Scribbles -tasoa.

Tiukkaa tavaraa. Kirjan paksuus pelotti sen verran, että se odotteli hyllyssä vuoroaan kuukausikaupalla. Lopulta Tähtivaeltaja-voitto pakotti tarttumaan kirjaan ja lukemaan. Lukeminen oli raskasta työtä ja kesti kauan, sen verran paljon tähän on ahdettu kaikenlaista. Välillä edistetään juonta, sitten taas siirrytään infodumppaamaan milloin mitäkin: Sarajevon vaiheita 1990-luvulla, Venäjän historiaa, Pietaria, ties mitä.

Kaikkineen hyvin vaikuttava teos. Saxell kirjoittaa hyvin, kieli on rikasta ja ilmaisuvoimaista. Raskasta myös, yli 700 sivun mitta tuntuu todellakin siltä. Sivut eivät käänny kuin itsestään. En ollenkaan ihmettele, miksi Tähtivaeltaja-raati tähän päätyi, vaikka itse olisinkin suonut palkinnon ennemmin [b:Mehiläistie|34843682|Mehiläistie|Heikki Kännö|https://images.gr-assets.com/books/1491987167s/34843682.jpg|56077498]lle.

Aika luovuttaa. Joskus joulunpyhinä jaksoin tätä käydä läpi, seurata viitteitä ja piirtää karttaa reitistä kirjan halki. Katsoisin lukeneeni noin puolet – jos kaavioni pitävät paikkansa, olen lukenut kaiken, mitä seurasi ensimmäisen haarautumisen toisesta puolikkaasta.

Tekstille sinänsä neljä tähteä; pidän siitä mitä Yli-Juonikas tässä tekee. Valittu formaatti vain estää täysin kirjasta nauttimisen. Pomppiminen luvusta toiseen on raskasta ja muutaman ensimmäinen valinnan jälkeen vain rasittavaa ja lukijalle vihamielistä, ei enää hauskaa, kiinnostavaa tai kekseliästä.

Suosittelen siis lämpimästi [b:Jatkosota-extra|36376274|Jatkosota-extra|Jaakko Yli-Juonikas|https://images.gr-assets.com/books/1509608562s/36376274.jpg|58063810]a, jossa saa nauttia Yli-Juonikkaan kieroista oivalluksista ihan tavallisessa, helposti luettavassa muodossa. On siihenkin saatu kaikenlaista ovelaa sotkettua mukaan, vaikka teksti eteneekin selkeässä järjestyksessä.

Ihan hullua tekstiä, mutta kylläpä pieneen kirjaan mahtui paljon päräyttäviä aiheita ja ajatuksia. Ei ihme, että nämä piti purkaa paperille. Jos tuntuu, että tarvitsee ideoita vaikkapa reipashenkiseen teatteriesitykseen, tästä kirjasta löytyy kyllä. Vaikka kirja on julkaistu alunperin jo 1982, ei tätä kyllä mitenkään ole vielä tyhjennetty.

Luen Leena Krohnia näemmä noin seitsemän vuoden välein. Tämänkertainen kirja, Kadotus, on jotenkin sitä, mitä Krohnilta odottaisi: melko ohut kirja, mutta sisällöltään painava.

Puitteina on Helsingin kaltainen kaupunki ja sen taiteiden yö, ja löytötavaratoimisto Kadotus. Yön aikana katoaa monenlaista tavaraa, joka löytää tiensä löytötavaratoimistoon tarinoineen.

Tarinat ovat kiinnostavia, Krohn löytää ihmiseloon mielenkiintoisia näkökulmia ja tulevaisuudenkuvia. Pieni, viihdyttävä, ajatuksia herättävä kirja.

Hieno idea, hyvin tehty – mutta ei tämä minun juttuni ollut. Sinä vuonna 1918 on pohjimmiltaan peli, enkä oikein jaksa syttyä yksinpeleille. Ehkä yleisemminkin kirja ei ole paras formaatti tällaiselle: nyt oli hyvää pyrkimystä huomioida erilaisia hahmoja vaihtuvien määreiden avulla, mutta välillä tuntui, ettei näitä määreitä juurikaan huomioitu.

Tämä on osin kirjaformaatin tuoma rajoitus: kirjassa on rajallisesti tilaa, eikä vaihtoehtoja voi olla niin paljon, että kaikki yhdistelmät olisi mahdollista joka kohdassa huomioida kovin perinpohjaisesti. Seurauksena on välillä vähän epäloogisia käänteitä tai tunne siitä, että omilla valinnoilla ei ole merkitystä, kun tarina kulkee aina joka tapauksessa tiettyjen porttien läpi.

Ideasta kuitenkin pisteet: on hienoa, että joku tekee tällaistakin ja omat valaisevat puolensa tässäkin on. Kokeilepa itse pysyä neutraalina sisällissodan käänteissä – ei se helppoa ole, eikä varmasti ollut oikeastikaan.

Vahvana jatkuu sarja. Olen vähän epäillyt, tuleeko jossain vaiheessa käänne huonompaan ja edellinen kirja tuntui ehkä vähän heikommalta osalta sarjaan, mutta tässä oli kyllä kiero mysteeri ja toisaalta aika isoja käänteitä Flavian yksityiselämässä. Mielenkiinto seuraavaa osaa kohtaan on kyllä korkealla: miten tästä nyt sitten jatketaan eteenpäin? Vielä pysyy siis aivan mainiona tämä jo varsin pitkäksi venynyt sarja.

Vallan pätevä tiivis esitys tähtitieteen tilasta. Alle 200 sivuun on pakattu paljon asiaa, joten ei kannata odottaa, että tämä olisi jotenkin erityisen helposti aukeava juttu: tässä on isoja asioita ja mutkikkaita käsitteitä, joten jos aiheesta ei tiedä mitään, informaatiotulvassa on sulattelemista.

Luku kerrallaan luettuna ja pohdittuna tämä toimii kuitenkin oivallisesti, eikä kirja tosiaankaan tuhlaa lukijansa aikaa joutavuuksiin. Tässä on erinomaisen tiiviisti esitettynä tähtitieteen, astrofysiikan ja kosmologian perusteita.

Vaikuttava teos Burundin ja Ruandan kansanmurhista ja vallankumouksista 1990-luvulla. Pieni, lyhyt kirja, joten kovin syvälle ei mennä, mutta tunnelma, tunne ja noin kymmenvuotiaan pojan näkökulma välittyvät hienosti. Maahaastelukemistoja, mutta kannattihan tämä toki muutenkin lukea.