User Profile

Edelleen pahuksen hauskaa luettavaa. Rönnbacka osaa kirjoittaa viihdyttävää, hauskaa tekstiä. Hautalehdon ja kollegoiden musta ammattihuumori on näiden kirjojen parasta antia. Juonikin oli oikein toimiva, vähän sellainen yksinkertaisempi juttu tällä kertaa, mutta piti hyvin otteessaan loppuun asti. Ihan parhaita dekkarisarjoja tämä.

A heavy read, as is usual for David Mitchell, and well worth reading, as is also usual. Bone Clocks starts innocent, a coming-of-age tale set in the England of 1980s, but soon becomes something else, as Holly Sykes, our protagonist, runs into some really unexpected events.

Bone Clocks is a delightful book, full of wonders. It's also full of many other things, making it such a heavy book to read. The Finnish publisher has used a way too dense line-height to make the book shorter, yet it's still 650 pages.

But yeah, I'm definitely going to read whatever Mitchell does next.

Let's say 3.5 stars, I had to consider whether it's 3 or 4. Very long, at times a bit too long-winding, especially the final part with Julián was boring. It's also been too long since I read the previous parts – over ten years from the first one, and five years from the previous one. So details are hazy, but looking at my earlier reviews, I've enjoyed them.

And this was good, better than I expected, and moved along quickly enough. There's plenty of intrigue and thrilling twists and turns in the story, and the Barcelona in the 1950s and 1960s is made a magical setting for the story.

All in all, the whole series is worth reading, and probably even better if read in a quicker pace than within ten years.

Olipas mustaa viihdettä. Alun kepeästi humoristisen keittokirjaosuuden jälkeen päästään asiaan, eli kertomukseen mainosmiehestä, jolla on erittäin tarkka haju- ja makuaisti ja perin erikoiset tottumukset.

Tämä oli miellyttävä, sopivasti kieroutunut, ovela pieni kertomus.

Interesting to read something Indonesian; hadn't done that before. The story has magical realist qualities, which is always fine, but is also very violent, sexual and violently sexual: plenty of rape in this book. That was a bit much, even though there's some really brutal and macabre humour to offset all the unpleasantness.

But despite the rapes, Beauty Is a Wound is an interesting book and a curious view to the Indonesian 20th century, one that I hadn't seen before anywhere else.

Olipas vaikuttava. Tykkään tällaisesta, missä asiat loksahtelevat paikoilleen ja irrallisten asioiden välille muodostuu lopulta yhteyksiä (jotka ovat niin selviä, että minäkin tajuan). Luonnosta puhuttiin paljon ja kauniisti, kyllähän tässä hyvin viehättävää luontokuvausta on rivitolkulla, mutta sentään sen lisäksi myös mainio tarina. En lainkaan ihmettele, että tästä on pidetty niin suuresti.

Seuraavaa osaa odotellessa. Erinomaista jatkoa mainiolle ensimmäiselle osalle, tarina rakentuu todella mielenkiintoisilla tavoilla. Odotukset kolmatta osaa kohtaan ovat korkealla. Hienoa, että tulin ensimmäisen osan lukeneeksi, sen verran hyvästä kertojasta on kyse.

Alkuun kirja on sekavaa juoksentelua paikasta toiseen karnevalistisessa ympäristössä, mutta mitä pidemmälle lukee, sitä kummallisempia käänteitä kirjasta avautuu. Lopputulos on huikean hieno ja nostaa kirjan osakkeita merkittävästi. Muistin ja minuuden rakentumisen tematiikka on kiinnostavaa ja aiheen käsittely vähintäänkin vauhdikasta. Marrasvirran syysjuhla on kertakaikkisen omituinen ja yksityiskohtia täynnä oleva ympäristö omituisille tapahtumille.

Alma on jumissa epätyydyttävässä avioliitossa, kun hän saa varoituksen: epämääräinen vakuutusasiamies kertoo, että hänen miehensä tulee kuolemaan piakkoin. Tästä alkaa joukko varsin omituisia käänteitä, joista keittyy melkoinen unitrilleri. Alman on setvittävä miehensä unimaailmaa pelastaakseen tämän, eikä Alman omakaan elämä ole täysin turvattu.

Romaani on ilmestynyt aikaisemmin nimellä [b:Unohdetut ovet|22876600|Unohdetut ovet|Minna Roininen|https://images.gr-assets.com/books/1407260454s/22876600.jpg|42441220] sekä perinteisenä romaanina että interaktiivisena syväkirjana. Tämä on perinteinen malli ja oikein kelpo juttu; Pimeänkutojat ei nouse kotimaisen kauhukirjallisuuden A-sarjaan, mutta lukemisen arvoinen tämäkin on.

Ei nyt ihan raapalekokoelma, juttujen mitta vaihtelee sadan ja kahdensadan sanan välillä. Sivunmittaisia kuitenkin, ja oikein mainioita. Useimmissa oli hyvä ajatus ja jotenkin hauska tai oivaltava idea. Vähän tavallaan tylsä luettava suoraan, ehkä paremmin menisi muun lukemisen välipaloina pienemmissä erissä, mutta hyviä juttuja, kannatti lukea.

Oikein kelpo kokoelma. Pidin sekä alkupään vaihtoehtohistoriasta (varsinkin Jugoslavia-Suomi oli vaikuttava) että loppupään avaruusoopperasta. Kotimainen avaruusoopperaromaani kuulostaisi aika vinkeältä ajatukselta, etten jopa sanoisi.

Normaalia kohellusta. Opettajan pitää osallistua hiihtokilpailuun vaikka ei huvita, Hanna taas haluaa jamboreelle, mutta partiolippukunta puuttuu – niinpä Ella ja kaverit perustavat sellaisen ja alkavat opetella partiotaitoja.

Ihan hauska ja viihdyttänee muksuja kyllä, mutta antoisampiakin lastenkirjoja löytyy.

No plot, but interesting events nevertheless. A warm-hearted description of a German village, getting ready for a big celebration. Lots of interesting people, and interesting memories from the past intervowen with the current happenings of the quiet, almost dead village. Using the whole village as a narrator was rather clever.

An interesting history of restaurants. The way Ribbat tells the story of restaurants is fascinating: he moves the story along in wignets, highlighting interesting people here and there, moving along in the timeline. Makes for a swift, easy, pleasant read.

Jälleen kerran erittäin hauska Tatu ja Patu -kirja. Kirjan sadut ovat monipuolisia ja hauskoja ja kuvitus totuttuun tapaan täynnä pieniä yksityiskohtia tarkkojen silmien löydettäväksi. Satujen käyttöohjeet ovat loistava idea ja ovat omiaan nostamaan satujen naurettavuusasteen aivan uudelle tasolle.