Graafikko, sarjakuvapiirtäjä, myöhäisherännyt proosan ja novellistiikan lukija. Tietokirjoja ja sarjakuvia olen lukenut aina. Lista omista teoksistani löytyy Wikipediasta. fi.wikipedia.org/wiki/Reima_M%C3%A4kinen
This link opens in a pop-up window
Success! reimamak has read 43 of 40 books.
230 p. ; 22 cm
Yleensä ihmiset eri maissa nauravat kun ulkomaalainen puhuu heidän kieltään. Mutta vain suomalaiset nauravat kun toiset suomalaiset puhuvat vierasta kieltä. Kyseessä on kansallinen kompleksi, joka liittyy siihen muuriin, joka on suomen ja muitten kielien välissä.
— Kotimaani ompi Suomi by Ahti Karjalainen (Page 209 - 210)
Hyvä huomio tankero-vitseillä maalatulta poliitikolta.
Isän kuolema laukaisee pojassa hirvittävän pelon ja ahdistuksen, joka ei ota millään talttuakseen. Aika pysähtyy. …
Pohjattoman surullista tilitystä. Minäkertoja, kirjailija rypee vuoden verran masennuksessa ja muistelee isäänsä. Äitikin suree. Vaimo sentään yrittää elää normaalia elämää. Pätevästi sanoitettu, mutta turhan suppea romaani. Tammisen muista teoksista tuttu melankolia ja elämän koomisuutta ymmärtävä viisaus on vaihtunut silkkaan synkyyden jumiin.
Kuusi paivää aiemmin astronautti Mark Watneyn oli tarkoitus olla yksi ensimmäisista ihmisistä Marsissa. Nyt han …
Ilmaisena omakustanne-e-kirjana taipaleensa aloittanut The Martian on maineensa veroinen, vetävä scifi-pläjäys. Tieteen ja fiktion täydellinen yhdistelmä. Pyrkimys realistisuuteen ja äärimmäinen avaruusnörtteily kantaa hedelmää, vaikka aivan kaikkia tarinan teknisiä fiboja kirjailija ei ole matkan varrella onnistukaan fiksaamaan . Eikä niitä ollut kai tarkoituskaan paikata. Vetävä draama on kuitenkin tärkeintä. Päähenkilön hurtti huumori ja muu henkilökuvaus kruunaavat kokonaisuuden. Mietin pitkään voiko lähes puhtaasti viihteelliselle kirjalle antaa viittä tähteä?
Kuusi paivää aiemmin astronautti Mark Watneyn oli tarkoitus olla yksi ensimmäisista ihmisistä Marsissa. Nyt han on varmasti ensimmäinen ihminen, joka …
Kaikki hajoaa kertoo Okonkwon, heimopäällikön ja painimestarin elämäntarinan. Tarinassa seurataan Okonkwon elämää nigerialaisessa kyläyhteisössä ja …
Tämän yhden kirjan perusteella Achebea voisi luonnehtia Afrikan Kalle Päätaloksi. Hän kertoo tylsästi mielenkiintoisesta aiheesta, Nigerian Igbo-heimon kulttuurista ja siitä miten valkoinen mies valloitti Nigerialaiskylät. Lukijan eteen marssitetaan rutkasti sellaista porukkaa, joilla ei tarinan kannalta ole juurikaan merkitystä. Teos saattaa tuntua raskaalta sillä rakenne ei noudattele länsimaista kerrontaperinnettä. Ansiokkaasti Achebe jättää kaunistelematta, eli kuvaa myös hahmojen ja viidakkoelämän kyseenalaisia puolia.
Vuonna 1924 kirjoitetun Kapinan keskushenkilö on Andreas Pum, jokseenkin yksioikoinen jalkapuoli sotainvalidi, läpeensä kunniallinen ja …
Takakannessa tätä kuvataan "tummaksi" eli jotenkin synkäksi romaaniksi. Mutta ei tämä minusta kovin synkkä ollut. Pikemminkin päähenkilö oli positiivinen hahmo. Tapahtumat toki näin 100 vuotta kirjoitushetken jälkeen tuntuvat ehkä vieläkin absurdimmilta kuin mitä ne omana aikanaan olivat. WWI:n veteraani jatkaa elämäänsä tyytyväisenä, joskin jalkapuolena. Miesnäkökulmaa ja pienen ihmisen aatoksia. Sodanjälkeisessä puutteessa elämistä, byrokratinan kiemuroita. Muutama hieno lause (joita en tullut poimineeksi muistiin). Loppu lähti kyllä hieman laukalle. Jos Westin Iisi miljoona tai Kafkan jutut maistuvat, tämä solahtaa hyvin samaan osastoon.
Takakannessa tätä kuvataan "tummaksi" eli jotenkin synkäksi romaaniksi. Mutta ei tämä minusta kovin synkkä ollut. Pikemminkin päähenkilö oli positiivinen hahmo. Tapahtumat toki näin 100 vuotta kirjoitushetken jälkeen tuntuvat ehkä vieläkin absurdimmilta kuin mitä ne omana aikanaan olivat. WWI:n veteraani jatkaa elämäänsä tyytyväisenä, joskin jalkapuolena. Miesnäkökulmaa ja pienen ihmisen aatoksia. Sodanjälkeisessä puutteessa elämistä, byrokratinan kiemuroita. Muutama hieno lause (joita en tullut poimineeksi muistiin). Loppu lähti kyllä hieman laukalle. Jos Westin Iisi miljoona tai Kafkan jutut maistuvat, tämä solahtaa hyvin samaan osastoon.
Kirjassa on hieno Martti Mykkäsen suunnittelema kansi ja huonoin näkemäni takakansiteksti. Siinä kerrottiin kaikki mainittavat tapahtumat ja loppukin hyvin tarkasti. Takakannessa paljastettiin kirjan myös tapahtuma-ajankohta mitä itse romaanitekstissä ei kerrottu! Tavallaan ymmärrettävää, sillä ilman tätä kontekstia teksti jäi ns. roikkumaan.
Kerronta vuorottelee neljän, välillä jopa viiden näkökulmahenkilön välillä. Lehtonen sijoittaa tapahtumat liki 50 vuotta tulevaisuuteen, …
Taidokas ja yksityiskohtia pursuava, mutta jätti hieman kylmäksi.
Sisältää monen henkilön vuoropuhetta ja on siksi hieman hankala seurattava. Kuitenkin mielenkiintoista sotaa edeltävän Suomen kuvausta. Maalaiselämää, nuoren kertojan lukuisten tätien, setien ja isoäidin arkea.