Reviews and Comments

Sydänsutra (tai ydinsutra) on lyhyt teksti, ja täyttää tästä yhden aukeaman verran. Tämän jälkeen se käydään läpi yksi rivi kerrallaan, ja käytännössä jokaista riviä analysoidaan monta kertaa pidempään kuin mitä koko sutratekstillä on pituutta. Tämä on siis toki täysin järkevää, mutta huvituin tästä huomiosta.

Sydänsutra on siitä herkullinen teksti kommentoitavaksi, että se käy järjestyksessä läpi melkeinpä kaikki buddhalaisen filosofian keskeiset teoreettiset käsitteet, ja sanoo ettei mikään niistä pohjimmiltaan ole totta. Tämä tarkoittaa, että kommentaarin on selitettävä nämä käsitteet jotta tiedetään mistä ylipäätään puhutaan. Toisin sanoen, tämä toimii myös yllättävän pätevänä ja kattavana johdatuksena niihin samaisiin käsitteisiin joita ollaan kumoamassa!

Törmäsin Michael Dilloniin...

"Laurence Michael Dillon (1 May 1915 – 15 May 1962) was a British doctor, author, Buddhist monk and the first known transgender man to undergo a phalloplasty."

wtf pakko lukea

Olen nyt lukenut sarjassa useita näitä Basamin kiinalaisen ja japanilaisen runouden suomennoksia, ja tämä kyllä iski aika kovaa. Luurankoja!!

"Niinpä niin: milloinka emme eläisi unessa, kukapa ei olisi luuranko. Koska luurankojamme peittää hehkeä iho ja liha, suhtaudumme niihin ikään kuin olisi olemassa ero miehen ja naisen välillä, mutta kun lakkaamme hengittämästä, ruumiin kuori tuhoutuu eikä eroa enää ole. Emme erota ylhäistä alhaisesta. Nyt hellimme itseämme, mutta katsokaa näitä kuvia ja muistakaa, että ihomme alla on silkka luuranko."

Ja sitten on niitä luurankokuvia luurankounista!!!

Parvi rastaita lehahtaa lentoon, omenapuun oksat kevenevät hedelmistä. On vaikea sanoa mitä oikeastaan on menettänyt.

Kaikkialla muoto nielee ainetta. Joka vuosi on mahdollista, ettei lumen alla ole enää mitään.

Hyvin kirjoitettu perusteos. Jos vertailen tätä muihin lukemiini zen-kirjoihin, ehkä ensimmäinen ajatus että tämä on hyvinkin maanläheinen, eikä eksy esoteeriseen kikkailuun niin kuin joskus zenkirjat vahingossa tekevät. Sen sijaan tämä yrittää parhaansa mukaan kuvata konkreettisesti miltä käytännön zenharjoitus näyttää ja tuntuu. Muita painotuksia on zenin historia ja siteet laajempaan buddhalaisuuten, sekä sitten tekstistä läpi paistava kirjailijan oma innostus erityisesti koan-harjoitukseen.

Tässä ainakin minulle näkyi hauska kontrasti paikoin aika maalailevan ja jopa hempeän kirjoitustyylin ja sitten toisaalta aika terävän ja radikaalin sisällön välillä. Oli yllättävää, joskin zenille aivan tavallista, lukea tällaisessa Otavan kustantamassa suomalaisessa kirjassa, että on sallittua todella painia elämän suurten kysymysten kanssa, ja että niihin on myös todella mahdollista löytää vastauksia. Samoin virkistävää oli kuulla sanottavan suoraan, että vaikka tästä totta tosiaan on hyötyä, sitä ei tavoita vain "näillä muutamalla helpolla vinkillä jotka voit heti ottaa elämääsi", vaan että zenin hedelmät kypsyvät hiljaisuudessa ja vaativat kärsivällistä työtä istumisharjoituksen kanssa.

Itselleni kaikista vaikuttavinta oli kirjan lopun haastattelut, joista varsinkin viimeiset pisimpään harjoittaiden tarinat olivat sekä inspiroivia että koskettavia. Myös hyvin kuvaavaa ja tahattoman hauskaa oli, että haastattelujen alkupäässä oli jotain kolme eri koodaajaa peräkkäin vähän eri titteleillä.

Kun jumalat loivat ihmiskunnan, he säätivät kuoleman ihmisen kohtaloksi. Olet unta vailla; mitä se sinua auttaa? Voimasi valuvat valvoessa, täytät murheella lihaksesi,

tuot vain lähemmäs kuoleman päivän. Ihminen on kuin ruovikon ruoko; niin hänen nimensä katkeaa kohta. Komea nuorukainen, kaunis neito, kumpikin lankeaa kuoleman kynsiin.

Ei kukaan voi kuolemaa nähdä, ei nähdä kuoleman kasvoja, ei kuulla kuoleman ääntä - raivoisa kuolema ihmiset kaataa!

Me rakennamme talon ja teemme pesän, veljet jakavat perintönsä, toisinaan viha vallitsee maassa.

Joki nousee ja nostaa tulvan, korento ajautuu virran myötä kääntäen kasvonsa auringon puoleen ja äkkiä - ei ole enää mitään.

Nukkuva ja kuollut ovat kuin veljet, mutta kuka on piirtänyt kuoleman kuvan? Ketä on kuollut tervehtinyt?

Anunnakit, suuret jumalat, kokoontuivat, Mammitu, kohtaloiden säätäjä, päätti heidän kanssaan. Kuoleman ja elämän he asettivat, mutteivat kertoneet kuoleman päivää.