Njaa-a. Tässä oli esteettisessä mielessä paljon asioita mistä pidin: urbaani fantasia noituudella on asiasta josta automaattisesti kiinnostun ja siksi tätä aloinkin lukea. Noituutta lähestytään tässä minusta ihan hauskasti: siinä on selvästi ammennettu vahvasti tämän ajan somenoitakulttuurista, mutta toisaalta yhdistelty elementtejä aika omalla tavallaan, ettei ole vain suora toisinto mistään.
Juoneltaan aika yksinkertainen teinidraama, eikä siinä sinänsä ole mitään väärää, olen minä huonompiakin kirjoja lukenut. Viihdytti.
Mutta sitten tässä on yksi aika iso ongelma joka minua jäi vaivaamaan ja minkä vuoksi en ole ihan osannut olla varma mitä mieltä olen tästä.
Tässä on aika vahva poliittinen energia, mutta vähän oudolla tavalla. Tässä siis selvästi noidat on homoja ja luontokriisi tapahtuu ympärillä. Perusasetelma on että noidat pakenee maaseudulta kaupunkiin suvaitsemattomuuden vuoksi, mutta kaupungista onkin sitten noitien tarvitsema luonto katoamassa hurjaa vauhtia. Mutta itseasiassa kaupungeissakin on aika pahat noitavainot menossa, joten kaikkialla oikeastaan on vaikeaa. Mikä ok on järkevää koska homoudesta tässä puhutaan.
Sen päällä on sitten se luontokato, jota ihmisten ahneus ajaa. Metsät ja puistot kaadetaan kaupunkien lähistöiltä jne. Joten tässä on jonkinlainen noidat vs. ihmiset asetelma luonnonkin suhteen. Paitsi että ei oikeasti, koska myös noitien näytetään suhtautuvan luontoon täysin välinearvollisesti. Noitien esim kerrotaan poimineen tiettyjä yrttilajeja sukupuuttoon kaupunkiseudulta, aivan samoin kuin ihmisetkin tekevät.
Ja silti tarinan loppuratkaisu viittoo siihen että ehkä maailma pelastetaan niin että useampi ihminen ryhtyy noidiksi.
Jotenkin tuo kuvio jossa noidat on samaan aikaan homoja ja noitia tekee tästä teematasolla tosi ristiriitaisen? Yhdessä kohtaa vertauskuva on näin päin ja toisessa aivan vastakkain, ja se raastoi aivojani.
Ja sitten tässä on sekin että vaikka kirja on jatkuvan poliittinen, se tuntuu ideologialtaan olevan aika individualistinen ja apaattinen minkään muutoksen suhteen. Vaikka kaupungitkin ovat äärimmäisen noitavastaisia, jää hyvin epäselväksi millaisesssa poliittisessa järjestelmässä siellä eletään. Toisaalta yhteiskunta vaikuttaa aika modernilta, ja byrokratiaa on selvästi olemassa, mutta esim. vaaleja tai puolueita ei mainita ollenkaan. Ainakaan ne eivät kiinnosta noitia. Joku voisi tulkita tämän ehkä based antiparlamentarismina, mutta noitia ei kyllä kiinnostaa mitkään muutkaan poliittisen vaikuttaminen keinot. Missä on stonewall ja elokapina. Ei kaikkien tarinoiden tietenkään tarvitse kertoa poliittisesta aktivismista, mutta tässä se jättää aukon maailmanrakennukseen jota minun on vaikea olla lukiessa huomaamatta.
Vaihtoehtoinen luenta on tietenkin että tämä on hyvin autenttinen nykyhetken nuorison poliittisen tunnemaailman tulkinta. Vähän masentavaa, mutta tiukemmalla fokuksella siihen tämä olisi aika erilainen ja ehkä parempi kirja.
