Reviews and Comments

Kannessa lukee, että huonoja runoja. Se pitää paikkansa.

Oikein vetävästi ja hilpeästi alkava kirja, joka kuitenkin pian rupeaa käymään hiukan puuduttavaksi. Joka tapauksessa kirja on sen verran kuuluisa, etten oikein tiedä, mitä odotin, mutta tapahtumat ja tyyli olivat lopulta jotain sellaista, mitä en ainakaan osannut odottaa. Saatana apureineen saa moskovalaiset lähinnä hölmöilemään itsekseen ja tekemään toisilleen pikkumaisia jäyniä ja kostoja, ei ryhtymään mihinkään todelliseen pahuuteen. Kiinnostavana lisänä tässä painoksessa on kursiivilla merkitty kohdat, joita Neuvostoliitossa julkaistussa painoksessa ei ole ollut, ja siitä voi yrittää miettiä, millaisia detaljeja siellä on sensuroitu. Jostain syystä esimerkiksi hymyily niin, että hampaat näkyvät, on päätynyt säännönmukaisesti sensuurin kouriin.

Juuri niin tylsä ja pitkäveteinen kuin García Márquezilta voi odottaakin.

Rakkausrunoja, jotka eivät jotenkin onnistuneet saavuttamaan minussa oikein mitään tunnetta.

Kirjassa on kaksi pienoisromaania, joissa kummassakin arkitodellisuus rikkoutuu jollakin tavalla. Toisessa rakennustyömaalla asuvaa yövartijan perhettä häiritsevät rakennustyöläisten alastomat aaveet, toisessa kirjailija ja kääntäjä onkin hullu tiedemies, joka yrittää kloonata ihailemansa kirjailijan. Ehkä näillä haluttiin sanoa jotakin nerokasta, mutta ehkä sen oivaltaakseen tarvitsisi jotain taustatietoa esimerkiksi chileläisistä siirtolaisista Argentiinassa tai Latinalaisen Amerikan kirjailijapiireistä.

En ole aiemmin Vimmaa lukenut, mutta tämän perusteella voisi olla syytä lukea enemmänkin. Täysin anteeksipyytelemätöntä ja epärealistista action-tykitystä, jonka melkein jokaiseen virkkeeseen on saatu ängettyä mauton tilannekoominen detalji. Eli siis oikein kunnon kamaa! Päähenkilöt joutuvat syyttöminä Ranskan turvallisuusjoukkojen takaa-ajamiksi, ja matkalla Pariisin halki kohdataan mm. joka ikinen Ranska-klisee. Kohokohta on tietenkin se, kun pakomatka jatkuu varastetulla kaupunkipyörällä. Kierrokset nousevat ja otteet raaistuvat sivu sivulta, ja loppuratkaisu on jotain, mitä kirjan alussa ei ole edes osannut kuvitella.

Raskassoutuisesti alkava ja puuduttavasti etenevä kasvukertomus alkaa pitää paremmin otteessaan, kun lähestytään puoltaväliä. Loppua kohti alkaa puuduttaa uudestaan, ja lopussa tuntuu, ettei tätä oikein ole edes tarkoitettu itsenäisenä teoksena kantavaksi. Henkilöt ovat yksiulotteisuudessaan lähinnä ärsyttäviä. Enpä taida jaksaa jatko-osaa.

Historiallinen episodimuotoinen romaani, jonka kehystarina on dekkari ja jonka sisällä tutustutaan kahteen onnettomaan ihmiskohtaloon. Lähes neljännesvuosituhannen takainen Tukholma näyttäytyy roisina paikkana, jossa köyhälistön henki on halvassa ja eliitti rellestää miten lystää. Kirjailija on Ruotsin vanhimman aatelissuvun vesa, joten ehkä hän on saanut innoitusta sukutarinoistaan? Joka tapauksessa kirja sisältää myös ehkä karmivimman kidutuskuvauksen, jonka olen koskaan lukenut, ja se kerrotaan vielä kahdesta eri näkökulmasta, jotta ällötys ei jäisi yhtään vähemmäksi, ja sanon ihan vakavana varoituksena, että se vie yöunet myös kaltaiseltani kovahermoiselta lukijalta. Muuten oikein mukavan menevää rällästystä.

Tässä kirjassa on ehkä pahin kidutuskuvaus, jonka olen koskaan lukenut. Saa nähdä, kestänkö kirjan loppuun.

Tympeän hengetön, virkamiesmäinen ja suorastaan kyyninen globalisaatiokertomus, jossa miehet ovat miehiä ja naiset eivät voi mitään sille, että antautuvat miehille ja tulevat vahingossa raskaaksi. Lukijaa pidetään niin tyhmänä, että on tarpeen infodumpata peruskoulutason ensyklopediatietoa, ja sanoinko jo, että sävy on kyyninen?

Nuortenromaani, jossa etsitään kuolleita ja kadonneita vanhempia, pyristellään karismaattista totalitääristä johtajaa vastaan ja pohditaan aikamatkustuksen paradokseja. Minun makuuni vähän liian nuortenromaani.

Kokoelmassa on runoja ja proosallisempia omakohtaisia kertomuksia, joita lähes kaikkia yhdistää nimenomaan se, että niillä kuvataan autistina olemista. Lopussa on myös jokunen ”asiantuntijan artikkeli”, joissa on nähtävissä myös sellaista vanhanaikaista toiseuttavaa paternalistista selittämistä, jonka nykypäivänä soisi jo jääneen unholaan. Kaiken kaikkiaan laadultaan ja tyyliltään varsin vaihteleva kokoelma, mikä johtunee myös tekstien keruutavasta, mutta kyllä useimmissa teksteissä aika hyvin ja konstailematta osataan sanoittaa sitä, mikä on kirjoittajan oma kokemus.

Proosarunoja, joiden rytmistä en mitenkään saanut kiinni. Voi olla, että käännöksessä on menetetty jotakin.

Islannin pohjoiskolkkiin 1600-luvulle sijoittuva romaani noitavainoista. Ihan mielenkiintoinen, mutta hiukan junnaava.

Päähenkilön usko jumalaan on kadonnut, ja hän viettää viimeisen kerran paastoa. Samalla parisuhde joutuu koetukselle ja työ kirkkohistorian tutkijana saa vaihtua muuhun. Ihan leppoisasti etenevä kirja, mutta kaikkea muuta kuin järisyttävä, yllättävä tai haastava.