Reviews and Comments

Pohjois-Englannin lammastilan poika on muuttanut etelään, ruvennut opettajaksi ja ottanut vaimoksi papin tyttären. Kun isoisä kuolee juuri ennen kuin lampaat kerätään kesälaitumelta, pariskunta lähtee kotitilalle viettämään sekä hautajaisia että vuotuista paholaisenpäiväperinnettä ja auttamaan tilan töissä. Siinä myös kypsyy päätös jäädä jatkamaan tilaa, koska sukupolvien taakka velvoittaa.

Näin kerrottuna tämä kuulostaa kyllä melko erilaiselta kuin millainen itse tarina on. Pohjoisen olot ovat karuja, kylässä on omat kaunansa ja erilaiset hämärät onnettomuudet aiheuttavat tuhoa. Kaiken lisäksi vielä paholainenkin liikkuu kuvioissa. Melkeinpä tämän voisi kauhukirjallisuudeksi laskea.

Päähenkilön holhoava suhtautuminen vaimoonsa kyllä ärsytti aika monessakin kohtaa, ja aivan viime sivuilla särähti vähän ikävän abilistisesti. Mutta noin muuten ihan vetävä epämysteerimäinen mysteerikirja.

Nuorehko sijoitusanalyytikko (vai mikä olikaan) törmää Lontoon kadulla mystiseen loukkaantuneeseen nuoreen naiseen, ja siitä lähtee seikkailu Ala-Lontoossa, jota kansoittavat raoista alas pudonneet tyypit ja jossa henki on jatkuvasti herkässä. Pääpahiksen jäljittäminen johdattaa sankarimme moneen groteskiin paikkaan ja tilanteeseen. Sen rinnalla tavanomaisen arkinen Lontoo pankkiireineen ja taidekuraattoreineen tietenkin kalpenee.

Viime vuoden Kiekkomaailma-rykäisystä jäi vielä uupumaan mm. tämä jalkapallotarina. Tavanomaiseen kohellukseen on heitetty mausteeksi Will Huntingia, Beckhamien kaltaisia valmisteita ja sen sellaista. Vähän väsyneen oloinen kokonaisuus, joka kierrättää samoja vitsejä tämän tästä.

Tämä olikin vetävämpi lukea kuin osasin odottaa. Toisaalta en myöskään osannut odottaa sitä, ettei tämä ollut missään suhteessa itsenäinen, kokonaisen tarinankaaren sisältävä kirja. Jopa trilogian avausosaksi tarina jäi häiritsevän kesken.

Perkeitä varten luettu EVA:n, muun työnantajajärjestön tai ammattiliiton julkaisema kirja, tässä tapauksessa siis nimenomaan ammattiliiton, eikä edes omaan asemaani nähden vastakkaisesta asemasta, vaan valitsin tämän aika lailla laiskuuttani, oma ammattiliittoni nimittäin lähetti tämän minulle postissa. En tee varsinaista journalistista työtä, joten kirjan tiedot koskevat minua vain osittain. Olen lisäksi ollut freelance-kääntäjä jo 14 vuotta, joten nekään tiedot, jotka koskevat minua, eivät olleet minulle suoranaisesti uusia. Kyllä tästä nyt jokunen uusi detalji mukaan tarttui. Mutta monet tämmöiset detaljit, kuten erilaiset aikarajat ja prosenttiosuudet, ovat harmillisen muuttuvia tietoja, joten voipi olla että osa niistä on jo kirjan ilmestymisen jälkeen ehtinyt muuttua.

Perkeitä varten luettu käytöstapaopas vuodelta 1947. Sisältää hakuteosmaisesti aakkosjärjestyksessä erilaisia artikkeleita seurapiirielämään ja yleensä sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvistä aiheista. Päällimmäiseksi ajatukseksi jäi, että onneksi en kuulu seurapiireihin.

Pitkästä aikaa jaksoin jatkaa perkeitä, nyt vuorossa kohta 14: Jonkin teollisuusyrityksen (ei kustantamon!) julkaisema, sen omaan toimialaan liittyvä tietokirja. Öljy-yhtiö Statoil on julkaissut vuonna 1986 tällaisen runsaan satasivuisen kuvakirjan, jossa esitellään huikaisevan kauniita maisemia ja kiehtovia yksityiskohtia Huippuvuorten kivikoista, mutta kuvien lomassa on myös paljon tekstiä, ja se on ihan oikeaa tiukkaa geologista tekstiä. Pohjavire on totta kai semmoinen, että mistä päin saaristoa ja niitä ympäröivää merenpohjaa voisi löytyä hyödynnettäviä hiilivetyjä, mutta tämä suoranainen öljypropaganda lyö silmille oikeastaan vain johdannossa ja loppusanoissa ja kaikki muu teksti siinä välissä menee reippaasti tällaisen humanistin hilseen yli.

1300-luvun lopussa, kulkutautien kurittaessa Eurooppaa, skotlantilaisen luostarin portille jätetään orpovauva. Hänestä kasvaa aikanaan oppinut mies, joka erinomaisen muistitekniikkansa ansiosta osaa kokonaisia kirjastoja ulkoa. Isidorin elämää ja matkoja seurataan halki Euroopan ja Aasian, hän haaveilee arkkitehdiksi ryhtymisestä mutta päätyy käytännön syistä lääkäriksi, ja kun vihdoin koittaa tilaisuus osoittaa taitoja arkkitehtina, ei kaikki menekään parhaalla tavalla. Koko kirjan ajan tehdään matkaa Konstanziin, jonne 1410-luvulla on kokoontunut koko kristillisen Euroopan valtaeliitti ratkomaan kolmen samanaikaisen paavin probleemaa ja jossa kerettiläisten kirjoihin joutuu heppoisinkin perustein. Isidor saapuu aikomuksenaan päästä vallan huipulle, ja lopulta hän pääseekin kuiskaamaan kuninkaalle suuren salaisuuden, joka avaa tien ylivertaiseen valtaan. Noh, hirtehishuumori on mukana ihan loppuratkaisuun saakka, ja ainakin minulle tuli vähän höplästä vedetty olo.

Populaari tietokirja, jonka ydinsanomana on se, että kielissä on normaalia juuri kaikki se, mitä etenkin länsimaissa pidetään epänormaalina, vähempiarvoisena tai paheksuttavana: kielet rönsyilevät hallitsemattomasti, ovat sotkuisia, tarpeettoman monimutkaisia, suullisia eivätkä kirjoitettuja ja keskenään kaikin tavoin sekoittuneita. Yksi kantava teema on myös se, että morfologialtaan yksinkertaisimpia (joskus suorastaan palikkamaisia) ovat nimenomaan ne kielet, joita suuret määrät aikuisia ovat joutuneet oppimaan oloissa, joissa kielenoppiminen ei ole pääosassa — toisin sanoen imperialistiset kielet — ja sukupolvien mittaan näiden aikuisten oppijoiden vajavaisesti oppimat rakenteet siirtyvät lapsille ja yleistyvät koko populaatiossa. Populaarien kielikirjojen ikiaikaisen perinteen mukaisesti tässäkin kirjassa on paikoin ärsyttävää sensationalismia, raflaavuutta ja ontuvaa angloyleisölle suunnattua huumoria.

Tekstikirja kieliopillisesta suvusta (ei siis mitään tekemistä sukupuolentutkimuksen kanssa). Kuvaa hyvin ja syvemmin sitä, millaisia sukujärjestelmiä maailman kielissä on ja mihin sukujärjestelmät perustuvat. Tiivistettynä voidaan sanoa, että kaikilla sukujärjestelmillä on semanttinen perusta, mutta monet sukujärjestelmät ovat laajentuneet siitä pääosin muodollisiksi järjestelmiksi, jotka perustuvat morfologiaan ja fonologiaan. Suuri osa kirjasta keskittyy kaikenlaisiin hybridi- ja rajatapauksiin, jotka kiinnostavat varmasti vain sellaista, joka nimenomaan tutkii kieliopillista sukua. Vähemmän kirjassa tarkastellaan sitä, miksi kielissä on sukuja, ja yhdeksi syyksi tälle vajeelle kirjassa esitetään se, että sitä ei ole vielä tutkittu riittävästi — kirja onkin vuodelta 1991, joten ehkä sen jälkeen on tutkittu enemmän, pitäisi selvittää. En suosittele maallikoille.

Scifitarina, jossa suuri sukupolvialus on lähtenyt maapallolta — ilmeisesti, koska elo täällä kävi mahdottomaksi — ja olot aluksella on järjestetty kuin Yhdysvalloissa ennen orjuuden lakkauttamista. Päähenkilö Aster, joka kuuluu orjuutettuihin alakantelaisiin, pääsee kuitenkin suhteidensa avulla liikkumaan aluksella suhteellisen vapaasti ja jopa hyvin lähelle ylintä johtoa, ja erivapauksiensa turvin hän tutkii neljännesvuosisata sitten kuolleen äitinsä kohtaloa. Odotuksenmukaisia raakuuksia ja kapinointia kirjassa tietenkin on. Päähenkilö on myös ilmiselvä autisti, joskus vähän rautalangastakin vääntäen, vaikka sitä ei kertaakaan mainita suoraan. Sen sijaan kvääriyden kokemukset on sanoitettu ihan auki monenkin henkilön kohdalla. Ei ole vaikea ymmärtää, miksi tästä on niin paljon puhuttu, joskaan minuun ei ihan miljoonan voltin lailla iskenyt.

Tarina lapsuuden lopusta 1990-luvun Burundissa. Gaby on ranskalaisen isän ja rwandalaisen äidin lapsi, joka valkoisen isän varojen ja Ranskan passin ansiosta pystyy elämään olosuhteisiin nähden suojattua elämää. Kunnes teini-iän kynnyksellä poliittiset murhat alkavat, vihanpito tutsien ja hutujen välillä repeää ja sekä Rwanda että Burundi luisuvat sisällissotaan. Poikaporukan leikit vaihtuvat jengisotiin, eikä puolueettomana pysty pysymään. Kehyskertomuksena on päälle kolmekymppisen, Pariisissa asuvan Gabyn pohdinnat siitä, pitäisikö palata kotimaahan vai ei. Kirja on väistämätöntä luisua kohti lohdutonta.

Lapsuus- ja nuoruuskertomus 1980- ja 90-luvun vuokralähiöstä. Sen kummempaa juonikuviota kirjassa ei ole, vaan lähinnä seurataan päähenkilön kasvua syntymästä teini-ikään työväenluokkaisessa perheessä, jonka lähipiirin muodostavat muut työväenluokkaiset perheet sataman ja teollisuusalueiden ympäröimässä turkulaislähiössä kaukana keskikaupungilta. Nostalgiatrippailua ja samaistuttavia kohtauksia kirja tarjoaakin runsain mitoin, ja koska päähenkilönä on lapsi, asiat voidaan vain esittää naiivisti ja jättää kommentointi ja arvottaminen lukijan tehtäväksi. Ihan jees luettavaa siis ainakin sellaiselle, joka on itse elänyt samoja aikoja samoilla seuduilla ja samoissa luokissa.

Kielitypologinen artikkelikokoelma, jossa tarkastellaan systemaattisesti kielten eri piirteitä eri rakennetasoilla ja sitä, kuinka yleisiä erilaiset piirteet ovat, missä päin maailmaa niitä esiintyy ja mikä mahtaa olla eri piirteiden motivaationa. Atlas nimessä jo kertookin, että jokaiseen artikkeliin liittyy vähintään yksi kartta, josta voi visuaalisesti hahmottaa piirteiden alueellista jakautumista. Äärimmäisen kiinnostava kokoelma, erityisen avartavaa ja valaisevaa luettavaa, jos kokemus eri kielistä rajoittuu lähinnä eurooppalaisiin kieliin tai muihin yleisiin kieliin ja tuntuu, että jokin kielen piirre on normaali tai harvinainen (aika usein saa huomata, että asia on juuri päin vastoin). Kielitypologisesta otteesta toisaalta seuraa se, että kirjassa pyritään hahmottelemaan kokonaiskuvaa ja tekemään yleistyksiä, jolloin harvinaiset tapaukset ja kuriositeetti-ilmiöt eivät välttämättä nouse esiin; toisaalta tällainen epäsensaatiohakuisuus on ihan hyvästä. Voi olla paikoin tanakkaa luettavaa, jos kielitieteellinen käsitteistö ei ole tuttua.