Reviews and Comments

Lyhyehkö romaani eteläitalialaisesta suvusta, joka saa alkunsa, kun vankilasta palannut ketku raiskaa joskus aikoinaan himoitsemansa naisen — tai siis tämän siskon, koska ei tiennyt naisen kuolleen jo. Tästä sikiää entistä pahempi ketku, joka terrorisoi koko seutua, mutta ketkuilullaan hän rikastuu niin että häntä aletaankin kunnioittaa. Vaan eivätpä myöhemmätkään polvet helpolla ja ketkuilutta pääse. Kertojana on yksi tämän kunnioitetuksi päätyneen ketkun lapsista vanhuutensa päivinä, jolloin hän paljastaa kaiken eläkkeelle jääneelle papille. Ehkä vähän turhan melodramaattinen minun makuuni, mutta kyllähän tästä tietty eteläitalialainen kalastajakylän ketkuiluperinne välittyy.

Seikkailukirja, jossa ihan kirjaimellisesti lähdetään pesästä ja perustetaan oma pesä. Nuorten uroskanien laumassa on ihmislaumoista tuttuja tyyppejä: luontainen johtaja, rehti tappelija, šamaani, tarinankertoja, huulenheittäjä, älykkö jne. Šamaanin ansiosta pojat pelastuvat kotipesän tuholta ja lähtevät seikkailulle perustamaan omaa pesää. Kesän mittaan huomataan, että tyttöjä ois kiva saada. Lähistöllä sattuukin olemaan valtava tyrannimaisesti johdettu populaatio, josta luulisi puputyttöjä liikenevän. Mutta ensin pitää jallittaa tyranni. Ensimmäinen erä voitetaan viekkaudella, mutta toisella kertaa joudutaan tappelemaan ihan tosissaan. Lopulta paha saa palkkansa, kuinkas muutenkaan, ja uusi pesä kukoistaa ja pojista kasvaa perheellisiä aikuisia. Kirjan kerrontatyyli on sen verran suoraviivaista ja alkupuolen tapahtumat tuntuvat sen verran irrallisilta, etten suorastaan pystynyt ahmimaan tätä. Lopussa jännitys sentään kohoaa sen verran, että viimeisen viidenneksen luin vauhdilla.

Systemaattinen ja maantieteellisesti etenevä yleisesitys maailman kielikunnista ja niihin kuuluvista kielistä. Luetteloinnin lisäksi pysähdytään tarkastelemaan yksittäisten kielten piirteitä ja laajempia ilmiöitä esimerkkikielten kautta. Kovin syvällisesti kieliteoriaan tai -typologioihin ei kuitenkaan mennä, joten niiltä osin kannattaa lukea ennemmin muita lähteitä. Pääosin kirjan tiedot vaikuttavat tuoreilta ja näkemyksiin kielikunnista ja kielten erityislaatuisuudesta suhtaudutaan kriittisesti, mutta siellä täällä vilahtaa sensaatiohakuisuutta ja sellaisten väitteiden esittämistä, joita olen muualla nähnyt pidetyn vanhentuneena. Myös eri kielten esimerkkiaineistossa on hieman epätarkkuuksia. Kuitenkin suurten linjojen esittelyyn pätevä ja ajantasainen teos.

Kokoelma Tolkienin nuorempana kirjoittamia ja luonnoksiksi jääneitä, toisiinsa linkittyviä tarinoita. Hyvin vanhahtavaa ja pompöösiä kieltä, ja välissä on paljon Christopher Tolkienin kommentaaria ja vaihtoehtoisia versioita, ja tämän oheissälän skippasin ihan suorilta, koska en minä oikein jaksanut olla yhtään ajatuksella mukana tämän lukemisessa.

Kehokauhuantologia, jossa joku novelleista tuotti välillä inhon väristyksiä, kuten kehokauhun kuuluukin, ja jotkut taas tuntuivat lähinnä teknisiltä suorituksilta tai sen verran omasta kokemuspiiristä vieraannutetuilta, ettei niissä ollut kauhun kokemuksen edellyttämää samaistuttavuutta. Noh, jokaisella on omat kauheutensa, joten jos yhtään kiinnostaa niin kannattaa kokeilla.

Hain tänään suomentajan tekijänkappaleet postista, jee!

Romaani pienen mexicocityläisen taloyhtiön asukkaiden elämästä. Neljästä perheestä kahta on kohdannut kuolema ja kahta onnettomat ihmissuhteet, ja tarina etenee kertojia vuorotellen spiraalimaisesti ajassa eteen- ja taaksepäin. Ihmissuhteiden ja henkilökohtaisten oivallusten lisäksi kirjassa on jatkuvasti läsnä meksikolaisten suhde gringoihin ja yhdysvaltalaiseen kulttuuriin.

Väitöskirja, jonka aineisto on kerätty pitkän etnografisen seurantajakson aikana kahdessa itähelsinkiläisessä yläkoulussa ja jossa tarkastellaan mm. erilaisiin nuorisotyyleihin identifioitumista kielen kautta sekä tiettyjä leimallisia kielirajat ylittäviä ilmaisuja ja kielenkäyttötapoja. Oikeastaan kielirajojen ylittäminen on tämän tutkimuksen näkökulmasta vähän harhaanjohtavasti ilmaistu, koska tutkija kannattaa näkemystä, jonka mukaan mitään erillisiä kieliä ei varsinaisesti ole, vaan on vain yksilöiden kielellisiä resursseja, joiden käyttöä kutsutaan kieleilyksi. Olen viime vuosina itsekin kallistunut aina vain enemmän kohti tällaista näkemystä, joten koin tutkimuksen erittäin kiinnostavaksi ja antoisaksi, minkä lisäksi aineistokatkelmat ja niiden analysointi oli myös viihdyttävää. (Mainittakoon vielä, että aineisto on kerätty vuosina 2006–2009, joten nuorten kielenkäyttö ja tyylit ovat todennäköisesti muuttuneet sen jälkeen jo melkoisesti eikä tutkimuksessa esiin nostettuja konkreettisia kielenkäyttötapoja ehkä kannata ajatella mitenkään edustavana kuvana nuorisokielestä — olennaisempia ovatkin ne yleiset sosiaaliset prosessit, joissa kieltä käytetään, ja ne pysyvät luonteeltaan melko samanlaisina vuosikymmenestä toiseen.)

Nimensä mukaisesti postuumisti toimitettu kokoelma keskeneräisistä sormusmaailmaan liittyvistä tarinoista. Mukavampaa luettavaa kuin vaikka Silmarillion, koska tarinat ovat pääsääntöisesti yksityiskohtaisia tarinallisia kuvauksia eri henkilöiden tekemisistä, kohtaamisista ja yhteenotoista. Suomennoksessa minua toisaalta häiritsi ihan kohtuuttoman paljon epäsäännöllisten monikkomuotojen viljely — ei, ne nyt eivät vain istu suomeen samalla tavalla kuin englantiin, ja melkein jokaisen esiintymän kohdalla teki mieli lopettaa lukeminen.

Vähän sillisalaattimainen katsaus niihin henkilöihin ja instituutioihin, jotka ovat vaikuttaneet suomalaisten kielikäsitykseen eli ymmärrykseen siitä, mitä on suomen kieli. Teos painottuu mielestäni vähän liikaa kirjoitettuun kieleen, mikä johtunee osaltaan siitäkin, että näkökulma on vahvasti koulun äidinkielenopetuksessa. Niin ikään monikielisyyden ja muiden kielten vaikutusta käsitellään tarpeettoman vähän, ja kirjoittaja loppusanoissa itsekin toteaa, että kääntäjien vaikutusta ei varsinaisesti ole käsitelty ollenkaan (Agricolaa ja hänen aikalaisiaan lukuun ottamatta). En tiedä, kenelle tämä kirja voisi olla antoisa.

Romaani, jossa varhaiskeski-ikäiset aikuiset rypevät monenlaisissa ongelmissaan, kuten vaikkapa kroonisten kipujen, päihderiippuvuuksien ja syrjähyppyjen parissa, ja ajautuvat kohtaamaan nuoruusvuosien haikeita sekoilujaan. Kuvioissa on mukana myös raamatullista symboliikkaa, mutta en ihan hiffannut, miten se istuu kokonaisuuteen.

Romanian lähihistoriaan ja Unkarin vastaisen rajan tuntumaan sijoittuva romaani yhden kerrostalon ihmisten elämästä. Mosaiikkimaisen tarinan katkelmat nivoutuvat toisiinsa parin nuoren rajaloikkarin kautta ja kertovat pyrkyröinnistä ja päivittäisestä selviytymisestä rapistuvassa diktatuurissa ja diktatuurin kaatumista seuranneessa länteen avautumisessa. Seksismi on paikoin vähän turhankin tanakkaa, mutta muilta osin kiinnostava ja kaikkea muuta kuin yksioikoisesti etenevä kirja.

Artikkelikokoelma kielten keskinäisistä suhteista, mm. kielikontakteista, monikielisyydestä ja koodinvaihdosta. Mukavan monipuolinen ja vielä melko ajantasainenkin kattaus aiheista, joista kielentutkimuksessa on kiinnostuttu, kun generatiivisesta paradigmasta on osattu päästää irti. Kirja lienee lähestyttävissä niillekin, jotka eivät ole hirveän syvällä kielitieteellisessä jargonissa, sillä kunkin artikkelin kirjoittaja määrittelee lähestymistapansa varsin selkeästi. Voin suositella.

Yliopiston kurssikirjaksi tarkoitettu yleisteos, jonka lähtökohtana on generativistien käsitys universaalista kieliopista ja jonka argumentointi onkin sitten sitä tasoa. En nyt ihan sanasta sanaan lukenut, koska ei minun näitä asioita nyt tarvitse opiskella, vaan luin pääasiassa ensimmäiset sata sivua, jotka ovat oman kirjoittamisaiheeni kannalta nyt relevantteja, ja selailin sitten loput parisataa aika nopeasti. Kirjan parasta antia olivat ehdottomasti jonkun lyijykynällä tekemät skeptiset reunahuomautukset. En suosittele tätä kenellekään — ylipäätään jos kielitiede kiinnostaa, kannattaa suosiolla jättää kaikki generativistien kirjoitukset väliin, niiden lukeminen on pääsääntöisesti vain ajanhukkaa.