Reviews and Comments

Kokoelmassa kuurot kertovat oman näkemyksensä tulkkaamisesta erilaisissa tilanteissa. Jälleen kerran kirja keskittyy täysin Yhdysvaltoihin, ja koska Suomessa tulkkausta koskevat käytännöt ovat täysin erilaiset, on vähän vaikea jaksaa keksiä mitään ajatuksia tästä kirjasta. Mälsää kun joka kurssilla pitää lukea vain kaikkea jenkkitavaraa. Noh, kirjassa sinällään tuskin on isoa vikaa, mutta emme me ole tämän kohdeyleisöä.

Aavikkomaisemiin sijoittuva fantasiatarina kolmesta lapsuudenystävästä, joilla nuorina aikuisina on merkittävä rooli valtakuntien kohtaloissa.

Kirjan alku on todella kamalaa luettavaa. Kulttuurienvälisen viestinnän alasta annetaan hyvin vastenmielinen kuva, jota havainnollistetaan kliseisillä esimerkeillä, eikä tietoja varsinaisesti pohjusteta lähdeviitteillä. Loppua kohti kirja muuttuu luettavammaksi, kun päästään yleisemmältä tasolta lähemmäs tulkkien käytännön työtä, ja siinä vaiheessa selviääkin, ettei kyse ole suoranaisesti akateemisesta kirjasta, vaikka tätä nyt yliopiston kurssilla meille luetettiinkin. Jos haluaa perehtyä kulttuurienväliseen viestintään akateemiselta kannalta, on ehkä parempi lukea jotain muuta.

Britanniaan sijoittuva romaani, jonka päähenkilöinä on kolme jonkinlaisessa laitoksessa (joskin suhteellisen hyvissä oloissa) kasvatettua lasta ja sittemmin nuorta aikuista, ja koko romaanin pointtina on oikeastaan yrittää päästä selvyyteen, mikä tämän laitoksen luonne ja tarkoitus oikeastaan on ja miten se vaikuttaa päähenkilöihin kun he saavat sen selville. Odottava tunnelma jatkuu siis alusta loppuun saakka, ja kun asia lopussa selviää, on vähän lässähtänyt olo.

Kertomus kolmannen polven pyövelistä Vaasan läänissä 1600-luvun lopulla. Välillä näkökulmahenkilöinä on myös tuomari ja äitinsä myymästä köyhästä kakarasta tarmokkuudellaan menestykseen noussut apteekkari. Oikein mielenkiintoinen, henkilöt ovat hyvin rakennettuja, joskin apteekkari jää hiukan ohkaiseksi. Pohdintaa esivallan ja lain luonteesta, siitä mikä erottaa murhan ja kuolemaantuomion, mitä on jumalan armo jne.

Lyhyt dialogimuotoinen romaani, jossa kaksi toisen maailmansodan Saksasta Suomeen paennutta miestä — intellektuelli ja metallityöläinen — keskustelevat erilaisista yhteiskunnallisista, poliittisista ja filosofisista asioista ja ruotivat Euroopan maiden kansanluonteita. Tyyli on pääosin kyynistä sarkasmia. Sanoisin, että dialogi on vähän turhankin tiivistä, ja monin paikoin se on enemmänkin peräkkäistä infodumppia kuin aitoa vuoropuhelua. Romaanin lisäksi samassa niteessä on pöytäkirja Brechtin kuulustelusta Yhdysvalloissa vuonna 1947, kun tutkittiin hänen ”epäamerikkalaista” eli kommunistista toimintaansa. Temaattisesti nämä kaksi osaa sopivat hyvin yhteen.

Perkeisiin luettu laulukirja ilman että tuli laulettua tai soitettua mukana. Tämä laitos perustuu vuoden 1938 virsikirjaan, eli mukana on tuhti annos paatosta ja itseinhoa. Virsisanoitukset ilman säestystä ja putkeen luettuna ovat tosi monotonisia ja rytmiltään hakkaavia. Vaan mitäpä sitä ei perkeisiin tekisi. Onneksi on paatosta.

Suuri salaliittomysteeri, jossa kaikki liittyy kaikkeen ja panoksena ei ole sen vähempää kuin maailman herruuden mahdollistava salaisuus! Kolme palvelukustantamon hirtehistä kustannustoimittajaa leikkii ironisesti käsikirjoitusten hörhötarinoilla, kunnes kaikki alkaa vaikuttaa liian todelta, ja kabbalasta ja temppeliritarien veljeskunnasta liikkeelle lähtevään arvoitukseen kytkeytyy koko ajan uusia ulottuvuuksia. Mielenkiintoista muuten, vasta eilen illalla, luettuani taas sata sivua kirjaa, tulin tietokoneelle istumaan ja ensimmäiseksi näin jonkun väittävän saaneensa käsiinsä aiemmin tuntemattomia temppeliherrain salaisuuksia sisältävän vanhan käsinkirjoitetun muistikirjan — SATTUMAAKO?! Kolmannesvuosisata ilmestymisensä jälkeen Foucaultin heiluri on vain entistäkin ajankohtaisempi, ja mikä parasta, sekä älykäs että hauska.

Runokokoelma miehen ja naisen välisestä suhteesta, huokuu kaikkiaan niin omasta elämästäni vierasta cishetmeininkiä, etten saanut tästä oikeastaan mitään irti.

Romaani oululaislähtöisestä valokuvaajasta, jolle elämä tuntuu tarjoavan vain kakkosluokan kokemuksia ylistetympien ja taitavampien varjossa. Pidin erittäin paljon siitä, kuinka kirja alkoi, ja ensimmäisen puoliskon suorastaan ahmi odottaessa sitä, mihin tarina johtaisi. Noh, se kääntyi sitten lopulta eri suuntaan kuin olin ounastellut. Ei sekään huono suunta ollut, mutta koska kirja ei sitten juonellisesti tarjonnut mitään hirveän odottamatonta, niin kokemus hiipui viidestä neljään tähteen. Tunnelma on joka tapauksessa koko ajan vahva, ja visuaalisten tunne-elämysten lisäksi kirja onnistuu herättämään lukijassa myös muilla aisteilla ja koko keholla havaittavia kokemuksia.

Minun on aina vähän vaikea keksiä runokokoelmista mitään sanottavaa. Niin, tässä oli paljon sellaista, mikä herätti tunnereaktioita, joskaan ei mitään järisyttävän voimakkaita. Runojen tarinat haaroivat vähän joka suuntaan, kokonaiskuva jäi utuiseksi, tässä on kaikkea synnytyksestä perheväkivaltaan, sukupuolidysforiaan, pakolaisuuteen ja pandemiaan — etenkin pandemiakuvausten osuvuus oli välillä melkein hämmentävä, vaikka kokoelma on jo 15 vuotta vanha.

Perkeitä varten luettu geneerinen runoantologia vailla selkeää kantavaa teemaa, sillä tämän antologian ainoana teemana on, että runot on kirjoitettu ”länsimaissa” joskus viimeisten tuhannen vuoden aikana. Kuten odottaa sopii, kokonaisuus liukuu pompöösistä höyhenenkevyeen ja takaisin aika monta kertaa. Ehkä vaikuttavinta antologiassa on se, että Aale Tynni on ihan itse suomentanut lähes kaikki runot, ja alkukieliähän on tosiaan vaikka kuinka monta. Vau! Noin muuten vähän puuduttavahko, joskin nopealukuinen kirja.