User Profile

I got this book out the library a while ago and only got around to starting it last month, and today I have to return it... I made it about halfway through so far. The stories inside are by turns moving, heartwarming and also a bit sad.

But there are positive threads running throughout the book: the belief that things can get better - and that they are getting better, and pride in the contributors' intersecting queer and Sami identities.

Eläimet ovat sympaattisia, joten tarinat kohtaamisista eläinten kanssa voisivat myöskin olla sympaattisia. Paitsi että tämän kokoelman tarinat ovat siinä määrin vanhoja, että niiden asenne eläimiin on siinä määrin kylmä ja ilkeä, että paikoittaiset sympaattisuuden pilkahdukset eivät riitä lämmittämään tarpeeksi. Siihen kun lisätään kolonialismi, rasismi, rotuhygienia ja valkoinen ylivalta, niin ei tätä kovin viihdyttäväksi kokoelmaksi voi sanoa. Ehkäpä tällaiset vanhat tarinat olisi voinut jättää uudelleenjulkaisemattakin.

I’ll read the follow-up soon, but I don’t want to spoil it by binge-reading the whole (published) story

Englannin maalaiskartanoiden tuhoutuminen on ihan oma genrensä. Tässä kirjassa leskeksi jäänyt kartanonisäntä ottaa uuden nuoren vaimon, ja tarina kerrotaan nuorikon näkökulmasta. Edellinen emäntä saattaa olla kuollut, mutta hän on jatkuvasti läsnä kaikessa ja hänen kuolemaansa tuntuu liittyvän yhtä jos toista salamyhkäistä. Genrensä edustajana ihan kelvollinen tarina, joskin rytmitys voisi olla toimivampikin — ensimmäinen puolisko on niin hidasta tahkoamista, että uuvutti lukea, ja jälkipuoliskossa sitten vyörytetään käänne toisensa jälkeen. Suomennos on hiukan aikansa elänyt ja paikoin vieraannuttava, mutta kaipa se tämän aikakauden tarinaan ihan sopii.

Det här en mycket bra liten bok om hur livet i Ryssland ser ut för en vanlig människa som är motståndare till kriget men som inte är beredd att bli inlåst på många år för att ha uttryckt en förbjuden åsikt. Den anonyma författaren berättar om protester som skett sedan kriget började, både anonyma och öppna, och vad som hänt med krigsmotståndare som hamnat i den ryska "rättvisans" händer. En mycket tänkvärd bok som hjälper läsaren att förstå villkoren ryska krigsmotståndare lever i, och får en att fundera vad man själv hade varit beredd att göra i motsvarande situation. Några få slarvfel drar ner betyget en liten aning, särskilt fel namn på en person på första sidan, men det blir ändå en femma.

Todellisten henkilöiden muistelmiin perustuva romaani Auschwitzissa toisensa kohdanneesta miehestä ja naisesta, jotka kumpikin selvisivät leiriltä hengissä ja elivät sen jälkeen loppuelämänsä yhdessä. Kirja sinänsä ei tarjoa mitään yllättävää uutta Auschwitzista, mutta ei tämä tietenkään mitään hyvän mielen luettavaa ole.

Rhode Islandissa asuvan ”juopon läskiperseen” — kuten päähenkilö itseään luonnehtii — vanhemmat kuolevat kolarissa. Vanhempien postin joukosta löytyy Los Angelesista saapunut kirje, jossa kerrotaan päähenkilön siskon olevan paikallisella ruumishuoneella. Tästä alkaa road trip mantereen halki — paitsi että tämä roadtrip tehdäänkin polkupyörällä. Matkalla sitten kohdataan erilaisia ihmiskohtaloita ja samalla etsitään itseä ja kerrataan perheen elämäntarinaa. Tarina on paikoin herttaisen naiivi, paikoin hölmö ja kömpelösti kirjoitettu. Kirjailijalla on ehkä sydän paikallaan ja usko ihmisten hyvyyteen on luja, mutta ei tämä nyt mitään suurta maailmankirjallisuutta kuitenkaan ole. Sentään autoilijat on onnistuttu kuvaamaan tunareina ja poliisit väkivaltaisina fasisteina, ettei tämä nyt ihan epärealistinenkaan ole kaikessa naiiviudessaan. Nappasin tämän joskus mukaan kirjaston vaihtohyllystä, koska luvattiin polkupyöriä, ja se lupaus sentään täyttyi. Suomennos on muuten ihan luokattoman huono, enkä yhtään ihmettelisi, jos nykyään niin yleinen ”miksi lukisin suomennettuja kirjoja kun voin lukea niitä suoraan englanniksi” -asenne olisi juuri tällaisten roskasuomennosten kirvoittama.