User Profile

Eläinsatuja, joissa kovin monessa on hirveän epäoikeudenmukainen lopetus. En tiedä, onko nämä kirjoitettu lapsille, mutta en minä ainakaan haluaisi omille lapsilleni tällaista lukea.

Erinäisin tavoin hieman erilainen Murakamin romaani. Ensinnäkin tämä on lyhyt, sopii hyvin luettavaksi yhdellä istumalla esimerkiksi yhden yön kuluessa, mikä onkin sopivaa, sillä kirjan tapahtumatkin sijoittuvat yhteen yöhön Tokiossa. Toisekseen päähenkilö ei ole itseään etsivä varhaiskeski-ikäinen jannu, joka löytää menneisyydestään jotain mystistä, vaan kaksi eri syistä kaupungilla yötä valvovaa nuorta kohtaa toisensa sattumalta ja toinen tuppautuu toisen seuraan. Kolmanneksi kertojaratkaisu on erikoinen, joskin tämä sinne tänne zuumaileva me-kertoja on kirjan ontuvimpia elementtejä. Mutta hiukan vinksahtanut ja mystinen tunnelma on silti kohdallaan, kuten Murakamin romaanilta sopii odottaakin.

Kertomus myöhäiskeski-ikään ehtineistä lapsuudenystävistä ja heidän viimeisestä tilinteostaan. Kaunista, kuten Lintusen kirjoitus aina.

Suurin piirtein kronologisesti järjestetty novellikokoelma antaa hyvän yleiskuvan Venäjällä elävän vähemmistökansan kohtaloista 1900-luvun alusta näihin päiviin saakka. Ensin kaikki on viimeisen päälle kurjaa, nälkä ja väkivalta ovat jatkuvasti läsnä. Sitten tulee vallankumous ja valistus, elämä alkaa modernisoitua. On aika käydä sotaan fasisteja vastaan. Sen jälkeen ollaan ahkeria ja tunnollisia neuvostokansalaisia. Perestroikan myötä yhtenäisyys alkaa rakoilla. Lopuksi rakenteet hajoavat ympäriltä ja kaikki on taas kurjaa. Väkivalta ja ryyppääminen eivät kuitenkaan poistu kuvioista missään vaiheessa.

Pääosin novellien juonet eivät ole mitenkään kovin monimutkaisia, joten lukeminen käy sutjakkaasti. Etenkin neuvostoajan novelleista näkyy myös selvästi tietynlainen agenda, tai ehkä voisi sanoa, että liian soraääniset novellit loistavat poissaolollaan. Tämän vuosituhannen puolelta mukana taas on jokunen kokeellisemmankin kerronnan tarina. Kaiken kaikkiaan udmurtialainen kirjallisuus on hyvin miehistä, sillä 37:stä mukana olevasta kirjailijasta vain seitsemän on naisia, ja naiskirjailijat keskittyvät selvästi kokoelman uudempaan päähän.

Finally finished with this book in time to return it to the library before going on summer vacation. I found it moving, and some of the stories were sad or difficult to read - but also, it's a book full of reasons for optimism. It was telling to see common themes emerge in people's stories; I learned a lot about the different intersecting cultures, traditions and power structures one finds amongst Sámi peoples, and also in Sápmi (definitely not always the same thing). Taken as a whole, many of the people interviewed really are queering Sápmi - questioning existing structures and norms. It would be interesting to know how much has changed or improved since this book came out over a decade ago.

Tiivis ja turhia rönsyilemätön tarina keskiluokkaisesta perheestä, joka yrittää löytää paikkansa pienessä maalaiskylässä, mutta perheen lapsi kuoleekin. Oikeastaan tarina alkaa siitä, kun vanhemmat yrittävät päästä eteenpäin lapsensa kuoleman jälkeen, ja kuolemaan liittyvät olosuhteet paljastuvat kitsaasti kirjan edetessä. Jotain vuosisataista siihen tuntuu liittyvän.

Tunnelma toimii, ja englantilaisten maalaiskylien ja perheiden painostava dynamiikka suorastaan vyöryy lukijan päälle. Tämän tästä saa kyllä miettiä, että miksi brittien pitää aina vääntää itsensä sellaisille mutkille kanssakäymisessään.

Kokoelma spekulatiivisia välähdyksiä nykyisen Suomen alueella (esi)historian saatossa asuneiden kansojen elämästä. Isomäelle tyypilliseen tapaan infodumppia on paljon, naiskuvaus on kömpelöä ja ihmiset tuntuvat toimivan lähinnä persoonattomina välineinä maailman kuvaukselle. Kirjassa on kuitenkin hetkensä, etenkin silloin kun päästään toiminnallisempiin kohtauksiin, ja Lallin kostoretki on suorastaan erinomaisesti kuviteltu ja kirjoitettu. Viimeiset viitisenkymmentä sivua ovatkin sitten asiatekstiliite, jota en tällä kertaa jaksanut edes lukea.