User Profile

@NeriumBlack mä tykkään tosi paljon rasi-koskisen kirjoista. tai siis ainakin niistä vanhemmista, en ole vielä ehtinyt lukea uudempia. mutta huomasin tosiaan jo parin kolmen kirjan jälkeen, että niitä ei pidä lukea liian tiiviissä tahdissa, koska ne on jotenkin liian samanlaisia, ja vaikka jokainen olisi yksinään erinomainen, yhdessä ne syövät toistensa tehoa.

kaavamaisuus ei tietty sinällään ole aina kirjoissa huono asia, mutta jos pyritään kirjoittamaan ”yllättävää laatukirjallisuutta”, se vähän kääntyy itseään vastaan.

Kirja käsittelee 23 transmyyttiä nopeasti ja hirveän syvälle menemättä. Välillä oiotaan mutkia oikein urakalla ja jätetään yksityiskohdat huomioimatta. Kirja on helppolukuinen ja soveltuu ensimmäiseksi askeleeksi transmaailmaan tutustumiseen ihan hyvin. Vaikka tekstissä itsessään ei olekaan lähdeviittauksia ja moni asia kuitataan vain "näin se nyt vain on", niin lopussa on melko kattava lähdeluettelo, josta voi jatkaa aiheeseen tutustumisessa.

@kirjamiku Kuulostaa kyllä tuon perusteella tosiaan vähän siltä, ettei kirjoittaja ole osannut tai uskaltanut esittää mitään systeemitason parannusehdotuksia, jos johtopäätökset ovat sellaisia, että yksilö voisi nyt omaa käytöstään muuttaa paremmaksi.

Perkeitä varten luettu EVA:n, muun työnantajajärjestön tai ammattiliiton julkaisema kirja, tässä tapauksessa siis nimenomaan ammattiliiton, eikä edes omaan asemaani nähden vastakkaisesta asemasta, vaan valitsin tämän aika lailla laiskuuttani, oma ammattiliittoni nimittäin lähetti tämän minulle postissa. En tee varsinaista journalistista työtä, joten kirjan tiedot koskevat minua vain osittain. Olen lisäksi ollut freelance-kääntäjä jo 14 vuotta, joten nekään tiedot, jotka koskevat minua, eivät olleet minulle suoranaisesti uusia. Kyllä tästä nyt jokunen uusi detalji mukaan tarttui. Mutta monet tämmöiset detaljit, kuten erilaiset aikarajat ja prosenttiosuudet, ovat harmillisen muuttuvia tietoja, joten voipi olla että osa niistä on jo kirjan ilmestymisen jälkeen ehtinyt muuttua.

Perkeitä varten luettu käytöstapaopas vuodelta 1947. Sisältää hakuteosmaisesti aakkosjärjestyksessä erilaisia artikkeleita seurapiirielämään ja yleensä sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvistä aiheista. Päällimmäiseksi ajatukseksi jäi, että onneksi en kuulu seurapiireihin.

@HenkkaLaukka jee, kuulostaa hyvältä kehityssuunnalta :)

Pitkästä aikaa jaksoin jatkaa perkeitä, nyt vuorossa kohta 14: Jonkin teollisuusyrityksen (ei kustantamon!) julkaisema, sen omaan toimialaan liittyvä tietokirja. Öljy-yhtiö Statoil on julkaissut vuonna 1986 tällaisen runsaan satasivuisen kuvakirjan, jossa esitellään huikaisevan kauniita maisemia ja kiehtovia yksityiskohtia Huippuvuorten kivikoista, mutta kuvien lomassa on myös paljon tekstiä, ja se on ihan oikeaa tiukkaa geologista tekstiä. Pohjavire on totta kai semmoinen, että mistä päin saaristoa ja niitä ympäröivää merenpohjaa voisi löytyä hyödynnettäviä hiilivetyjä, mutta tämä suoranainen öljypropaganda lyö silmille oikeastaan vain johdannossa ja loppusanoissa ja kaikki muu teksti siinä välissä menee reippaasti tällaisen humanistin hilseen yli.

This has been on my bedstand for a good while now, got stalled when I was hit by COVID. (Wear a mask! It didn't got away, re-infection can cause long-term issues of increasing severity!)

It's about the national candy of Finland, salmiac, or salty liquorice. A lovely mix of history of different manufacturers and brands, with remembrances and "eating recipies" mixed in, all tied up by photographs of candy and packaging.

Fun and quirky, but also very obviously written >20 years ago when you look at the casual racism and sexism mixed in. Trace amounts, but it's there. Back then no-one batted an eye, and "ment nothing by it".

1300-luvun lopussa, kulkutautien kurittaessa Eurooppaa, skotlantilaisen luostarin portille jätetään orpovauva. Hänestä kasvaa aikanaan oppinut mies, joka erinomaisen muistitekniikkansa ansiosta osaa kokonaisia kirjastoja ulkoa. Isidorin elämää ja matkoja seurataan halki Euroopan ja Aasian, hän haaveilee arkkitehdiksi ryhtymisestä mutta päätyy käytännön syistä lääkäriksi, ja kun vihdoin koittaa tilaisuus osoittaa taitoja arkkitehtina, ei kaikki menekään parhaalla tavalla. Koko kirjan ajan tehdään matkaa Konstanziin, jonne 1410-luvulla on kokoontunut koko kristillisen Euroopan valtaeliitti ratkomaan kolmen samanaikaisen paavin probleemaa ja jossa kerettiläisten kirjoihin joutuu heppoisinkin perustein. Isidor saapuu aikomuksenaan päästä vallan huipulle, ja lopulta hän pääseekin kuiskaamaan kuninkaalle suuren salaisuuden, joka avaa tien ylivertaiseen valtaan. Noh, hirtehishuumori on mukana ihan loppuratkaisuun saakka, ja ainakin minulle tuli vähän höplästä vedetty olo.

@Hanna Joo, ainakin suomennos on ihan käypänen. Kauhean kovaa scifiä tämä ei onneksi ole.