User Profile

Kokoelman nimi on varsin kuvaava. Antologiassa on tarinoita 11:ltä kirjailijalta, joista suurin osa oli minulle entuudestaan tuntemattomia. Kaikenlaisia pimeyden voimia tulee vastaan tämän tästä, ja rukouksilla ja ristinmerkeillä niitä voidaan torjua. Ahneus ja rikkauksien kahmiminen on myös toistuva pahuuden lähde. Tarinoiden laatu ja koukuttavuus vaihtelee, ja minua miellyttivät eniten Vladimir Odojevskin ehkä vähemmän goottilaiset spefitarinat: yhdessä ollaan 2500 vuotta tulevaisuudessa ja ennusteen mukaan vuoden kuluttua komeetta iskeytyy maahan ja tuhoaa kaiken, ja siellä vaan eliitti juhlii eikä viitsi edes puhua koko asiasta; toisessa kuvaillaan hyödyn ja voiton tavoittelua ja mitä siitä seuraa yhteiskunnan tasolla tosi terävästi; kolmannessa rikas paskiainen näkee unta, jossa on kuollut ja kuoleman jälkeen kaikki kiroaa sen aikaansaannoksia; asetelmia, jotka istuvat tosi hyvin nykypäiväänkin. Ja Aleksei Tolstoin vampyyritarina on kokoelmalle hieno lopetus.

Neljännesvuosisadan vanha dekkari, jonka Englannissa asuva intialais-saksalainen kirjailija on päättänyt sijoittaa Japaniin. Rei Shimura lähtee viettämään uuttavuotta maaseutuhotelliin, ja aikanaan hotellin pihalta löytyy ruumis. Paikalla olevat ovat tietty epäilyksenalaisia, mutta syyllisen etsintä tapahtuu pääasiassa myöhemmin Tokiossa ja lähiseudulla.

Päähenkilö Rei on japanilais-yhdysvaltalainen, samoin kuin eräät muut kirjan henkilöt, ja kuvioihin liittyy paljon vierasmaalaisia angloja. Japanilaisen yhteiskunnan penseys ulkomaalaisia kohtaan, vaikeudet tulla toimeen englannin kielellä ja toisaalta vaikeudet ymmärtää japania sekä muutenkin japanilaisen elämänmenon kummallisuudet anglonäkökulmasta ovat kirjassa korostetusti esillä. Ja tietty jäykät cishet-sukupuolinormit ja -suhteet, joita särkemässä on lähinnä Rein karikatyyrimäinen raikulibissekämppis. Mnoh, ihan käypäistä keskinkertaista dekkaria silti, ja mukavaa, että poliisi on kirjassa lähinnä sivuosassa.

Romaani raiskaus- ja insestitraumoista selviytymisestä, seurausten hyväksymisestä ja oikeuden toteutumisesta cisfeministisestä näkökulmasta. Vähän löysää ja poukkoilevaa kerrontaa, mutta loppui tämäkin aikanaan.

Perkeitä varten luettu pankin, vakuutusyhtiön tai muun rahoituslaitoksen julkaisema, kotitalouksille suunnattu tietokirja esittelee Helsingin arvopaperipörssissä vuonna 1974 noteerattujen yhtiöiden tunnuslukuja, johtaja- ja toimipaikkatietoja sekä toimitusjohtajien katsauksia. Kaikki käyrät näyttävät hienosti yläviistoon! Lisäksi kirjassa on eri toimialojen yleisnäkymiä sekä luettelo vuosina 1962–1974 toimeenpannuista osakeanneista (tämän osakeantiosion jätin lukematta, en vaan pygennyt).

Kirjasesta teki kiinnostavan se, että se on lähes puoli vuosisataa vanha, ja siten se tarjosi mukavan pilkahduksen uusliberalismia ja kasinotaloutta edeltäneeseen vuorineuvosajan Suomeen, jossa tehtaat olivat vielä tehtaita, yhtiöiden nimet ihan oikeaa kieltä ja laulu 20 perheestä piti vielä kutinsa. Tämän jos saisi vielä äänikirjana luettuna mustavalkotelevisioaikakauden dokumenttiselostajan äänellä.

Hmmm. Vähän tahkoamiseksi meni, vaikka asetelma ja käänteet ovat aika kiinnostavia. Ehkä Oyeyemin kirjoitustyyli ei vain ole minun mieleeni. Kirjassa siis kerrotaan henkilöistä nimeltä Boy, Snow ja Bird, ja he ovat samaa perhettä. Eletään Yhdysvalloissa 1900-luvun puolivälissä ja sen jälkeen, rotuerottelu on vielä voimissaan ja rotukysymykset ovatkin kirjassa kautta linjan mukana. Koko kirjakin alkaa hersyvällä peilikohtauksella, jossa valkoiseen ihmiseen kohdistetaan sellaista katsetta, joka yleensä on tavattu kohdistaa mustaan. Ja kaiken muodostuminen sosiaalisista konstruktioista tulee kirjassa monin tavoin ilmi. Mutta silti, jotenkin ponneton ja sekava kokonaisuus minun makuuni, ja loppuratkaisu (jos sitä nyt edes voi ratkaisuksi sanoa) jätti vähän happamaksi.

Gaiman on kirjoittanut joukon norjalaiseen mytologiaan pohjautuvia tarinoita, joissa jumalat, jättiläiset, kääpiöt ynnä muut sankarit seikkailevat melko klassisissa myyttisissä merkeissä. Ihan käypäisiä tarinoita, ja tällaiselle norjalaista mytologiaa lähinnä pintapuolisesti tuntevalle nämä menevät ihan täydestä. Se tietenkin häiritsee, että kaikki nimet on survottu nykyenglannin 26 aakkosmerkin puitteisiin.

Pohjois-Englannin lammastilan poika on muuttanut etelään, ruvennut opettajaksi ja ottanut vaimoksi papin tyttären. Kun isoisä kuolee juuri ennen kuin lampaat kerätään kesälaitumelta, pariskunta lähtee kotitilalle viettämään sekä hautajaisia että vuotuista paholaisenpäiväperinnettä ja auttamaan tilan töissä. Siinä myös kypsyy päätös jäädä jatkamaan tilaa, koska sukupolvien taakka velvoittaa.

Näin kerrottuna tämä kuulostaa kyllä melko erilaiselta kuin millainen itse tarina on. Pohjoisen olot ovat karuja, kylässä on omat kaunansa ja erilaiset hämärät onnettomuudet aiheuttavat tuhoa. Kaiken lisäksi vielä paholainenkin liikkuu kuvioissa. Melkeinpä tämän voisi kauhukirjallisuudeksi laskea.

Päähenkilön holhoava suhtautuminen vaimoonsa kyllä ärsytti aika monessakin kohtaa, ja aivan viime sivuilla särähti vähän ikävän abilistisesti. Mutta noin muuten ihan vetävä epämysteerimäinen mysteerikirja.

Nuorehko sijoitusanalyytikko (vai mikä olikaan) törmää Lontoon kadulla mystiseen loukkaantuneeseen nuoreen naiseen, ja siitä lähtee seikkailu Ala-Lontoossa, jota kansoittavat raoista alas pudonneet tyypit ja jossa henki on jatkuvasti herkässä. Pääpahiksen jäljittäminen johdattaa sankarimme moneen groteskiin paikkaan ja tilanteeseen. Sen rinnalla tavanomaisen arkinen Lontoo pankkiireineen ja taidekuraattoreineen tietenkin kalpenee.