User Profile

Melko klassiseen tapaan rakennettu brittiläinen kummitustarina, joka tunnelmansa osalta toimiikin oikein hyvin. Juoni on sitten vähän vajavaisempi. Päähenkilö on viisivuotiaana jäänyt orvoksi ja elänyt huoltajan kanssa Keniassa, ja kun huoltaja kuolee, hän kiertää maailmaa parikymmentä vuotta ennen kuin palaa kotimaahansa Englantiin ja etsii juuriaan. Yksi jos toinenkin henkilö varoittaa häntä, että ehkä ei kannata tonkia liikaa, ja matkan varrella myös kummittelee siellä täällä. Kyllä hän lopulta pääsee viimeisen elossa olevan sukulaisensa jäljelle, ja suvun salaisuus paljastuu — mutta voi mikä antikliimaksi se onkaan!

Novellikokoelma, jonka nimitarina ei edes ole varsinainen novelli vaan Dracula-romaanista pois jätetty luku (ja irrallisuutensa vuoksi myös kokoelman heikoimpia tarinoita). Näissä on parhaimmillaan oikein toimivaa kauhutunnelmaa, ja aikakauden asenteet paistavat muuta ajan kirjallisuutta vähemmän häiritsevästi. Stoker ei ole vain yhden hitin ihme.

Aika perus lastenfantasiaa, myös fantasian siinä merkityksessä, että maan korvessa kärsivät lapset voivat saada tarinasta lohtua. Mutta onhan tämä toki tarinana jo melko vanhentunut.

On sitä parempaakin Verneä tullut luettua. Tavanomaisen suoraviivaisen tiede- ja edistysuskovaisuuden lisäksi tässä on aimo annos imperialismia, kolonialismia ja rasismia.

Ihan hirveän tylsää struggelitavaraa. Luulen, että jos tuntisi intialaista elokuvakerrontaa, tämä kirja voisi jollain tavalla auetakin, mutta nyt lähinnä sain taistella nukahtamista vastaan.

Oispa reilaamassa.

Kirjoittamisen taustatutkimuksen tekosyyllä luin tämän matkaoppaan, jossa esitellään 52 valikoitua junareittiä eri puolilla Eurooppaa ja tarjotaan koostetusti paljon muutakin junamatkailussa hyödyllistä tietoa. Kirjoittajat kannustavat hitaaseen matkailuun, ja reitit onkin valittu pääsääntöisesti välttäen nopeimpia junia. Lukiessa tulee kova hinku päästä taas reilaamaan. Mutta myönnettäköön, että kun lukee putkeen hehkutusta 52 upeasta reitistä, tulee väistämättä vähän ähky. Eikä tietenkään ole mitään toivoakaan, että itse ikinä ehtisi matkustaa läheskään kaikkia tässä esiteltyjä reittejä — saati niitä kymmeniä tuhansia ratakilometrejä, jotka jäävät näiden reittien ulkopuolelle. Oppaan tiedot perustuvat kirjoittajien omakohtaisiin kokemuksiin, ja vaikka ne ovat mahdollisimman ajantasaisia, väistämättä osa tiedoista on jo vanhentunutta. Mutta se on aina matkaoppaiden kohtalona.

Oispa reilaamassa.

Nuortenromaani, joka lähtee liikkeelle suljetusta, teknologiaa ja ilonpitoa karttavasta maatalousyhteisöstä, johon päähenkilö ei oikein tahdo sopeutua. Aikanaan päähenkilö pääsee mystisen raja-aidan taakse, jossa avautuu toisenlainen maailma ja rajan olemassaolon syytkin selviävät, ja sitten pitää tietenkin palata takaisin ja ratkaista kahden maailman välinen ristiriita. Jossain määrin tuli mieleen Pohjois- ja Etelä-Korean välinen tilanne, vaikka maailma onkin suomalaistyylisempi. Ihan tällaista keskivertonuortenkirjallisuutta.

Hyvä ja informatiivinen peruskatsaus siihen, mitä empatia on ja millaisia käsityksiä siihen liittyy. Erityisesti pidin kirjan alkupuolesta, jossa määriteltiin empatian eri muodot. Ei ihme, että empatiasta keskusteltaessa sille ei oikein tahdo löytyä yhtä kaikille kelpaavaa määritelmää, sillä ”yksistään sosiaalipsykologiassa esiintyy yleisesti yli kymmenen toisistaan eroavaa empatiakäsitystä” ja historiallisesti empatiaa on myös monissa yhteyksissä kutsuttu sympatiaksi. Jälkipuolisko käsittelee empatian roolia niin ihmis- kuin eläinyhteisöissä, myös evolutiiviselta kannalta, ja ruotii kriittisesti etenkin yksilöllisyyttä ja kilpailua korostavaa uusliberalistista arvomaailmaa. Kirjan sanoma on häpeilemättömästi se, että jos empatiataitoja vain opeteltaisiin enemmän, yhteiskunnallinen elämä olisi rauhanomaisempaa ja antoisampaa. Enkä itse ole eri mieltä.

Mielestäni tämä on erityisen varteenotettavaa luettavaa kaikille kirjoittajille ihan siltäkin kannalta, että kirjailijan työtähän on yrittää sujahtaa muiden henkilöiden nahkoihin, ja tässä kirjassa eritellään jopa melko teknisestikin sitä, miten eri empatiataitoja voi käyttää eli miten se toisen nahkoihin sujahtaminen onnistuu paremmin.

Juuri nyt ei ehkä ollut minulle paras aika tällaiselle ”olemme syntisiä ja toimimme harmaan talouden alueella, mutta sehän tätä maailmaa pyörittää” -hekumoinnille, mutta tuli nyt otettua tuolta lukulistan vanhimmasta päästä. Loppua kohti kirjan ote kuitenkin parani, kun päästiin sukeltamaan syvemmälle henkilöiden sielunelämään, eikä harmita että tuli luettua.

Murakamin uran alkupään kirja, joka lievetekstin mukaan oli hänen kansainvälinen läpimurtoteoksensa. Tässä on kaikki Murakamille tyypilliset elementit mukana, eli paljon Murakamia lukeneelle vähän tällainen sama mut eri -kokemus. Huumoria oli ehkä hiukan tavallista enemmän, tai ainakin se oli hiukan paremmin tunnistettavissa. Ihan mukava tätä oli lukea, ja läsnä oli koko ajan sellainen lievä outouden tunne, että halusi lukea eteenpäin ja katsoa, mihin suuntaan tarina kääntyy. Mutta kokonaisuus tuntui jäävän vähän kevyeksi. Tai sitten en vain sisäistänyt koko kuviota kunnolla.

Tusinatrilleri pankkiirista, joka auttaa mafiaa rahanpesussa. Kaikki pettää kaikkia ja kaikki panee kaikkia. Paljon kliseitä ja erityisen kömpelöä naiskuvausta. Blaadua alusta loppuun. En olisi lukenut, ellei tämä olisi ollut yksi harvoista hollanninkielisistä kirjoista lukujonossa.

Tietokirja arabialaisen tieteellisen ja filosofisen perinteen vaikutuksista modernin ajan rationaaliselle ja tieteelliselle ajattelulle länsimaissa. Kun Euroopassa elettiin keskikaikaa ja antiikin viisaudet oli unohdettu, arabimaailma kukoisti. Sinne kasattiin tietoa ja kirjoja paitsi Välimeren ympäristöstä myös Persiasta, Intiasta ja muualta Aasiasta. Eikä vain kerätty, vaan myös jalostettiin edelleen ja tehtiin paljon uusia keksintöjä mm. tähtitieteen ja maanviljelyksen alalla. Aina välillä jokunen eurooppalainen oppinut lähti Arabiaan opintomatkalle ja toi sieltä tiedonmuruja Eurooppaan, mutta kuten nyt niin silloinkin ennakkoluulot ”vääräuskoisia” kohtaan olivat suuria eikä katolinen kirkko katsonut tietoa hyvällä. Jos kirjaa on uskominen, niin käytännössä kaikki länsimainen sivistys on rakentunut tämän arabialaisen perinnön varaan — myös antiikin kreikkalainen sivistys, joka omaksuttiin Euroopassa nimenomaan arabialaisen mutkan ja siellä tapahtuneen edelleenkehittelyn kautta. Kirja synnyttää halun perehtyä enemmänkin keskiaikaiseen arabimaailmaan, joka näyttäytyy tässä hyvin edistyksellisenä ja avomielisenä paikkana. Mutta nimensä mukaisesti kirja keskittyy enemmän kertomaan siitä, mitä Arabiasta tuotiin Eurooppaan, kuin siitä, mitä kaikkea Arabiassa oli.

Ainakin juustossa löytyy.

Perkeet-haasteeseen piti tällä kertaa lukea musikaali- tai oopperalibretto. Ja ehtaan perjehenkeen valitsin tällaisen yliopiston kierrätyshyllystä löytyneen fraktuuralla painetun Wagnerin oopperan, josta en ollut koskaan kuullutkaan mitään.

Melkein syntyi jopa kalpea aavistus siitä, mitä tässä tapahtui. Vissiinkin paljon dramatiikkaa ja isänmaallista paatosta. Ja lopussa Rooma paloi. Lukemisen jälkeen etsin youtubesta näytellyn version ja pikakelasin sen, jotta syntyisi jonkinlainen käsitys tapahtumista. Ei syntynyt.

Tämä oli kyllä niin ehta 7/5 perje-elämys. Mutta normiasteikolla yhden tähden kokemus.