User Profile

Lähtökohdat ovat hyvät: Yhdysvallat ulkoistaa saasteita Kiinaan, ja totta kai yhdysvaltalainen yritys menee paikan päälle solmimaan taloudellista yhteistyösopimusta, joka siinä sivussa ratkaisisi saasteongelman, mutta tietäähän sen, että ketunhäntä on kainalossa. Paikalliset jengit kilpailevat elektroniikkaromun hallinnasta ja pitävät siirtotyöläisiä roskien asemassa. Jätevuoressa muhii uudenlainen virus, joka voi muuttaa ihmiskunnan kohtalon. Ratkaisevana yönä kaiken tuhoava taifuuni saapuu hukuttamaan kaupungin...

Odotin kirjalta paljon, ja odotuksiin nähden tämä oli pienoinen pettymys. Kirjassa oli paljon absurdia reikäpäisyyttä, mutta toisaalta se halusi kovasti olla myös vakavasti otettava scifitrilleri, joten kokonaisuus ei oikein tyydyttänyt kummallakaan tavalla. Ja totta kai myös romanssikuvio oli pitänyt ympätä mukaan yhdeksi motivaattoriksi, mutta minua se lähinnä vieraannutti.

Vaihteeksi kirja, jonka päähenkilön luonteenpiirteet ja ongelmat ympäröivän maailman kanssa tuntuvat suhteellisen samastuttavilta. Mutta uskon, että olisin voinut samastua vähemmälläkin alleviivaamisella ja rautalankaselittämisellä. Ehkä ne ovat hyväksi lukijoille, joille samastuminen on vaikeampaa. Mietin myös, että oliko kirjan englanninnos jotenkin kömpelö, koska monet sanavalinnoista olivat sellaisia, joita äidinkielisen kirjoittamassa englannissa ei välttämättä samoissa yhteyksissä käytettäisi, vai onkohan alkukielinenkin teksti sanavalintojensa osalta yhtä tarkoituksellisen kömpelö — se nimittäin sopisi kirjan tyyliinkin.

Novellinsamling som är nästan som en episodroman, för alla noveller är länkad till varandra via gemensamma personer. Två första noveller funkade riktigt bra och sög mig in mycket starkt, men sen började intensitetet att minska på något sätt. Men i alla fall inte en dålig bok.

Syksyn tenttikirjoja. Kumma kyllä, kiinnostavimmat asiat tuntuivat olevan tenttialueen ulkopuolella. Itse tenttialueen asiat kun olivat jo jossain määrin tuttuja entuudestaan.

Mukava välipala! Steampunk-estetiikan tutut elementit ovat paikallaan, mutta tarina on kirjoitettu Euroopan ulkopuolella ja se näkyy genressä raikkaana suhtautumisena eurooppalaiseen imperialismiin. Usein steampunkin kohdalla kysytään, onko se tarpeeksi poliittista ansaitakseen punkin tittelin. Tässä tarinassa politiikka on sivuosassa (joskaan ei kokonaan poissa), mutta sen sijaan uskonto on vahvasti keskiössä eikä se ole pelkkää popkulttuurin kultistikliseiden viskelyä. Ja toki flamboijantti päähenkilö on mukavan sympaattinen.

Jag undrade om varför språket i den här var inte svårare, fastän boken är från början av 1800-talet. Men denna utgåva är ju en lättläst bok, därför! Nå men, ja, ganska uppfriskande berättelse, men jag tyckte att vår underofficern var lite viljelös och krypande framför Sara, som i sin tur kunde inte låta bli att hela tiden redogöra sin livsfilosofi.

Jag har läst den här tidigare på finska, men som jag trodde är boken märkligt bättre på svenska. Vet inte, men det är nånting med finlandssvensk melankoli som lockar mig. Och Åborg förstås!

Teoksessa on fiktiivinen elämäkerta 1800-luvulla eläneestä yhdysvaltalaislääkäristä, joka hurahtaa rekonstruoimaan biologisesta materiaalista anatomisia taruolentoja, sekä kokoelma mainitun lääkärin tekemiä anatomisia piirustuksia näistä olennoista. Tekijän pääpaino on selvästi ollut anatomisissa piirustuksissa, jotka ovatkin yhtä tarkkoja kuin aidot lääketieteelliset kuvitukset teoksen kuvaamalta ajalta, mutta tekstiosuus on vähän yksitoikkoisen toteavaa.

Kolmikymmenvuotisen sodan aikaan sijoittuva näytelmä, jonka päähenkilönä on liikanimen Peloton saanut kaupustelijaeukko. Näytelmän alussa, kun sota on vielä nuori, äiti Peloton on hyvillään sodan tuomista hyvistä kaupankäyntimahdollisuuksista. Ei hän kuitenkaan halua omia lapsiaan luovuttaa armeijaan, mutta minkäs hän mahtaa, molemmat pojat värvätään, toinen väkisin. Vähän kerrallaan äiti Pelottoman sotainto karisee, mutta kun hänen liiketoimensa ovat siitä riippuvaisia, rauha on hänelle iljetys. Ja lapsetkin kaatuvat yksi kerrallaan, lopussa äiti Peloton vetää kamavankkureitaan yksinään ja jatkaa loputonta kulkuaan armeijan perässä.

Olihan tässä pari vähän jännempääkin juttua.

Näitä Vernen tunnettuja kertomuksia. Ei niin rasistinen kuin jotkut muut, mutta ihan yhtä lailla sokean tiedeoptimistinen. Päähenkilönä on jälleen kerran kylmän rauhallinen tutkimusmatkailija-tiedemies, jonka koneet eivät koskaan hajoa ja jolla kaikki sujuu aina ihan laskelmien mukaisesti nappiin. Seikkaillaan ympäri maailman meriä ja löydetään mm. sellaisia geologisia muodostelmia, joita ei taida oikeasti olla olemassa (esim. Punaisenmeren ja Välimeren yhdistävä meritunneli). Kuinkahan vakavasti niitä on aikoinaan spekuloitu ihan oikeasti?

Mielisairaalaan sijoittuva tarina tahtojen taistosta ja ihmisen taistelusta koneistoa vastaan. Osastolle tulee uusi potilas, joka ei alistu sääntöihin ja tekee kaikkensa saadakseen kovan linjan johtajahoitajan murtumaan. Tässä on aika paljon populaarikulttuurista tuttua oldskool-mielisairaalakuvastoa, ja voihan olla, että juuri tämä kirja (ja tästä tehty elokuvasovitus — sellainenkin ymmärtääkseni on) on paljon muovannutkin sitä, millaisina 1960-luvun mielisairaalat on mielletty. Ihan jees tarina, joskin päähenkilö ja hänen valitsemansa keinot eivät nyt aina niin hirveästi sympatiapisteitä saa.

Perkeitä varten luettu taidenäyttelystä tai museon näyttelystä laadittu kirja, koska se edellinen tähän perjekohtaan lukemani kirja osoittautuikin näyttelyä ennen laadituksi. Ja nyt vasta luettuani huomasin, että tämä on nimenomaan pelkkä näyttelyluettelo ja että samasta näyttelystä laadittu varsinainen kirja löytyy myös hyllystä. Mutta en nyt jaksa perkeitä varten heti perään lukea sitäkin, vaan kuittaan kohdan suoritetuksi tällä. On nimittäin tässäkin leipätekstiosuuksia välissä.

Yhtä kaikki tämä oli oikein antoisa teos! Perulainen esihistoriallinen taide on muotokieleltään ja aiheiltaan jotenkin niin sympaattista, että siihen perehtyy ilolla. Tässä on näyttelyn jokaisesta esineestä hyvä valokuva ja selitys, ja kuten kaikkien esihistoriallisten artefaktien kohdalla selitysten uskottavuus voi joskus olla vähän siinä ja siinä, mutta pääsääntöisesti ne ovat informatiivisia. Luettelo on järjestetty kulttuureittain kronologisesti, joten kokonaisuudet hahmottuivat tästä paljon paremmin kuin alkuvuonna katsotusta Kansallismuseon näyttelystä, jossa kaikki oli läiskitty ihan sekaisin.

Perkeitä varten piti lukea korttipelikirja. En ollut aikonut opetella bridgeä, enkä kirjan luettuani todellakaan innostunut opettelemaan. Hyvin vähän tajusin mitään lukemastani, koska kirja on täynnä jargonia, symboleita ja taulukoita. Varmaan bridgeharrastajalle ihan hyödyllinen kirja, mutta minulle pahinta ajanhukkaa ties miten pitkään aikaan. Onneksi ei ollut sataa sivua pidempi.

Kertasin swahilia. Nimensä mukainen sisältö. Tämä on vanhempi kirja kuin esimerkiksi Mambo vipi?, mutta sisältö on hiukan syvällisempää ja tässä esitellään hiukan useampia kielioppiasioita. Lopussa on erillinen kielioppiosio, joka toimii helposti myös hakuteoksena.